Jos et tiedä näkeväsi unta et voi herätä. Oletko koskaan ollut tietoisessa unessa? Nukut ja olet unessa, mutta tiedät olevasi unessa jolloin voit päättää herääväsi unen sisällä. Ja kun heräät tietoisuuteen olevasi unessa voit alkaa ohjailla unesi kulkua. Voi tehdä unessa mitä vain. Lentää. Pitää lohikäärmettä lemmikkinä. Olla vastakkaista sukupuolta. Parantaa. Kohdata kaukana asuvia ystäviäsi. Mitä tahansa päätäkään.

Minä olen. Ensimmäistä kertaa pääsin tietoiseen uneen harjoitellessani todellisuustestejä kaksi viikkoa. Sen jälkeen näin unta jossa voitin hedelmäpelistä 20.000 euroa. Tajusin unessa, että tälläisistä peleistä ei voi voittaa oikeasti näin paljon rahaa joten tämän on oltava unta! Heräsin unen sisällä tietoiseksi sitä, että olin unessa. Sen jälkeen päätin lähteä lentämään. Se oli aluksi hankalaa koska jokin osa minusta epäili osaanko sen taidon. Mutta kun pääsin irti epäilyistäni lähdin kevyesti lentoon. Lensin avaruuteen asti.

Siellä näin Amerikan alkuperäisväestön soittavan rumpuja linnunradan säihkeessä. Viihdyin näiden oppaideni tai esi-isieni kauniissa energiassa jonkin aikaa kunnes päätin mennä tapaamaan ystäviäni. Eräs ystäväni oli aamukiireessä lähdössä viemään lastaan esikouluun. He eivät ehtineet juurikaan jutella kun sanoivat olevansa jo hiukan myöhässä. Sanoimme heipat ja päätin mennä toisen ystäväni luokse. Hän leikki kissanpentujen kanssa. Aamulla herätessäni lähetin viestiä näille ystäville, että kävin heitä tietoisessa unessani tervehtimässä. He vahvistivat tehneensä samoja asoita mitä olin nähnyt. Olin ulkomailla joten aikaeron vuoksi ajat täsmäsi.

Mitä jos tämä valveessa koettu elämä on samanlainen uni kuin se mitä yöllä näemme? Mitä jos vain uskomme rajoituksiimme ja sen vuoksi elämme niitä todeksi. Mitä jos heräisimme kykyihimmme pois mielemme rajoittavasta vankilasta. Millaisen valveunen sinä synnyttäisit?

Maailma ei rajoitu uskomuksiimme. Mutta uskomuksemme luovat oman todellisuutemme. Meissä on kaikki se voima jonka tarvitsemme vapauttaaksemme itsemme näkemään todellisuuden rajaton luonne vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Meissä on kaikki se voima uskomustemme ja rajoitustemme takana koko ajan. Meidän on vai tultava tietoiseksi siitä, muuten uskomuksemme ja alitajunta ohjaa meitä. Mitä tietoisemmaksi tulemme todellisesta potentiaalistamme sen enemmän meillä on voimaa käytössämme. Ja jos emme itse käytä omaa voimaamme niin joku muu käyttää sitä. Vaikka emme tiedosta tekevämme valintaa olla käyttämättä voimaamme se on silti valinta. Ja moni hyötyy siitä, että emme käytä voimaamme, koska he voivat valjastaa pelkojen ja uskomustemme kautta yksilön voiman oman etujensa hyödyksi.

Jos emme tiedosta olevamme unessa ja rajoittuneita niin miten voisimme herätä? Miten voisimme arvostaa omia kykyjämme kun emme tiedosta niitä? Ja miten voisimme uskoa, että tahdollamme on väliä jollekin muulle jos me emme sitä itse arvosta. Tämä on valveunessa tiedostamattomana olevan pahin virhe. Luulla, että voimaa ei ole vaikka se onkin todellisuudessa kanavoituna väärien kuninkaiden tuhoavien arvojen palvelemiseen.

Mitä enemmän herää tiedostamaan ymmärtää miten pelottava asia 100% vastuu omasta elämästä on. Silloin ei ole ketään ketä syyttää kun ymmärtää, että oma luomisvoima on itsellä. Toinen kauhistuttava oivallus on minulle ollut, että tällä avaruudella kelluvalla pallolla on vain yksi asia mihin voin oikeasti turvautua: korkeimpaan voimaan yhteydessä oleva henkeni. Mikään tässä materialistisessa maailmassa ei ole pysyvää joten siihen ei voi todella turvata.

Nyt kun koronan myötä on tehty hyvin näkyväksi miten turvattomia oikeasti olemme. Se näkyy siinä miten pelkopohjaiset uutiset myyvät ja hallitsevat ihmisten toimia. Ja joku joka ei ymmärrä noudattaa ohjeita pidetään ryhmäkurilla ruodussa. Jos yhteys omaan itseemme on hataralla pohjalla kaikki pelot ovat tulleet ulkoisten tapahtumien vaikutuksesta nyt konkreettisesti enemmän näkyväksi. Samalla meille on karanteenin myötä tarjottu kollektiivisesti mieletön mahdollisuus vahvistaa turvaa tarkastelemalla sisäistä maailmaamme ja tulemalla tietoiseksi itsestämme. Kun kaikki ulkoisen maailman viihdykkeet ovat pannassa niin meille jää tilaa enemmän sisäisen yhteyden luomiseen ja vahvistamiseen.

Me valitsemme olla heräämättä tai herätä. Me valitsemme pelon tai rakkauden. Me valitsemme ottaa oman voimamme käyttöön tai antaa sen muille käyttöön. Joka tapauksessa voimamme on jossain käytössä koska pois sitä ei saa. Se on meissä. Synnyinlahjanamme. Etuoikeuteamme. Harva kuitenkaan ottaa tuota lahjaa käyttöön koska vastuu voiman käytöstä painaa. On niin paljon helpompi seurata muita, tehdä niin kuin kuuluu. Menettää voimansa. Vaikka samalla ihmettelemme miksi voimme huonosti ja mikä maailmaa vaivaa. Arvostavinta koko maailmaa kohtaan olisi ottaa voimamme todelliseen tietoiseen käyttöön. Omien arvojen, sielun ja visioiden käyttöön. Hukkaan heitämme sen suostumalla olemaan toisten pelinappuloita.

Kun vastuu on meillä, ei ole enää ketä syyttää. Ei hallitusta, kelaa, rahattomuutta, sukulaisia, naapureita, menneisyyttä, äitiä tai isää. Vastuu on itsellä. Vastuu siitä mitä teemme omalla voimallamme.

Se hetki kun ymmärtää oman vastuun kauneuden ja voiman voi olla todella hätkähdyttävä ja pelästyttävä. Koko yhteiskuntamme kun perustuu sihen miten meitä on opetettu kääntymään aina jonkun mun puoleen. Joku muu tietää paremmin, ja jonkun muun tunteet merkitsevät enemmän. Tuo on osa unta. Annamme valtamme muille toimimalla itseämme vastaan ulkoisten maailman luomien sääntöjen mukaan. Kun alamme toimia omasta voimasta ja totuudesta käsin toimimme samalla oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudellisista rajoista käsin.

Vaikka 99% ihmisistä toimisi tietyllä tavalla se voi olla silti väärin. Kysymys on siitä mistä motiiveista käsin asioita tehdään.

Olemme eläneet samaa unta aikojen alusta. Aina on ollut hallitsija joka alistaa kansaa. Harvassa on ne hallitsijat jotka ajavat pyyteettömästi kansansa etua ja ovat valmiita tinkimään omista eduistaan kansansa hyväksi. Jotka nän toimivat ovat olleet heränneitä hallitsijoita. Ykseystietoisuudessa hereillä ollessamme ymmärrämme, että sen minkä teemme toisille teemme myös itsellemme. Ennemmin tai myöhemmin tekojemme hinta on maksettava.

Voimaamme on alistettu aina, mutta eri keinoin. Maya-intiaanien kulttuurissa uhrattiin ihmisuhreja heidän jumalilleen. Lepyttelemällä jumalia haluttiin suojella elämää. Ajateltiin, että se lepyttää korkeimman voiman ja saa sen olemaan suopeampi kansaa kohtaan. Vaikka esimerkki on kaukaa ja eri kulttuurista niin sama pätee meidänkin nykyaikaan. Yhä edelleen meiltä koitetaan riistää sydän mutta eri keinoin. Pelolla. Pelolla voi hallita vielä unessa olevia. Heitä, jotka eivät vielä usko, että oma voima on omassa käytössä. Tai heitä jotka eivät ole uskaltaneet ottaa sitä käyttöön.

Kun herää omaan voimaansa pelolla ei ole enää merkitystä koska mikään ulkopuolella ei ole sinun voimastasi vallassa. Silloin pelon lietsonta on vain tyhjää merkityksetöntä puhetta. Kun ihmiset ovat hereillä mikään maailman mahti ei voita oman sydämen tahdon yli.

Olemme antaneet tähän asti valtamme pois. Olisko se aika lunastaa takaisin? Muuttaa unemme juonta. Millaiseksi tämä valveuni muuttuu kun valtiaita kontrolloimaan muita ihmisiä ei enää tarvita vaan ohjaksissa on jokaisen oma sydän. Millainen maailma on se?

Kuulostaa melko utopistiselta ja epätodelliselta, koska en ole koskaan vastaavaa vielä elämieni kierrossa nähnyt. Mutta uskon, että kaikki on mahdollista. Olemmehan unessa jota voimme itse ohjailla.

Lue myös artikkelini:
Vastuu omista tunteista tervehdyttää
Luonnollisuus ei ole röyhkeyttä
Harjoitus joka muutti elämäni
Meidän on hyväksyttävä erillisyytemme tullaksemme täydesti osaksi kokonaisuutta
Ulkoisen maailman avaimet löytyy sisäisiltä tasoilta
Kun yhteys on katki, maailma on rikki
Unelmaelämä syntyy siitä, että tunnistaa syvimmät arvonsa ja sanoo niille tarpeeksi monta kertaa KYLLÄ