On terve tunne vihata, se on tunnevoima joka voi saada vääryydet loppumaan. Vihan kautta saa voimaa alkaa toimia, se herättää unesta. Vihan motivoivat teot eivät kuitenkaan synnytä kuin vihaa. Viha on hyvä polttoaine mutta huono moottori. Viha saa käyntiin mutta muutokseen tarvitaan oikeita arvoja jotta se voisi olla rakentava. Viha on tunne, ei arvo sinänsä. Viha voi saada meissä olevat arvot esiin ja  toimintaan mutta ennen toimintaa arvonsa kannattaa puntaroida.

Pelko ja viha kulkevat usein käsikädessä luoden turvaa rinta rinnan toisilleen. Näiden tunteiden kanssa ihminen muuttuu kuitenkin helposti muulle sokeaksi. Unohtaa ettei maailma ole mustavalkoinen ja vastapuolellakin on itselleen yhtä todelliset selityksensä kuin itsellä on omat mielipiteensä ja kokemuksensa.

Ei turhaan sanota että ihmissuhteet ovat elämässä vaikein laji. Sen huomaa jo siitä miten ihmisillä on vaikea saada omaa parisuhdettaankaan aina toimimaan, saati kun puhutaan eri lähtökohdista, eri kulttuureista tulevien kohtaamisesta ja toistensa ymmärtämisestä. Ilman tahtoa ja sydämestä löytyvää myötätuntoa tuota siltaa ei kävellä puoli tiehen toistansa vastaan. Ilman nöyryyttä siitä, että oma ajatus ei rakentanut koko maailmaa ei voi syntyä aitoa kohtaamista. On niin paljon taustoja, kulttuureita ja ilmiöitä joita emme voi ymmärtää mitenkään. Oma mielipiteemme ei todellakaan rakentanut maailmaa, ei edes korttelia siitä. Vasta kun alamme toimia alamme rakentaa. Ja kun toimimme arvot on tarkistettava huolella jotta voimme varmistua millaista maailmaa rakennamme.

Kun alamme toimia tulemme tutuksi oman voimamme kanssa. Se saattaa olla hyvin vierasta aluetta kun on tottunut olemaan ulkoaohjautuva. Moni on laittanut oman elämänsä avaimet valtaapitävien taskuun ja pettymys on suuri kun avaimia ei annetakaan koskaan käyttöön. Päinvastoin toiminta tuntuu olevan usein sellaista että avaintenhaltija on heittänyt ne likakaivoon merkityksettöminä. Se kerryttää vihaa ja epätoivoa, turhautumista ja voimattomuutta. Jokaiselle meistä on jossain määrin tuttuja nuo tunteet. Monille asioille emme mahda maailmassa mitään mutta sille voimme miten itse toimimme.

On harvinaista että ihmiset ottavat yhteiskunnan rattaissa oman voimansa käyttöön. Moni kokee ettei osaa tai pysty. Turhautumaa kertyy aina vaan lisää ja viha syövyttää sisältä, mutta oikein oivaltaessaan kyllä ihmisellä itsellään on sittenkin vara-avaimet moneen! Noisen avaimien käyttö vain vaatii paljon rohkeutta peloista huolimatta, itsensä likoon laittamista. Ja kun todella alamme toimia kohtaamme myös suoraan oman varjomme ja se saattaa näyttää lopulta aika samalta kuin se jonka vastapuolessa ensinäkemältä usein tuomitsemme. Pelkissä omissa ideaaleissa ja toisia syyttämällä on niin paljon helpompi olla ”hyvä ihminen.”

Vastakkainasettelu luo monille varmasti turvaa. Se tuntuu RATKAISULTA vaikeassa ja pelottavassa tilanteessa. Mutta se on valheellinen tunne. Vastakkainasettelu jättää liikaa sokeita pisteitä, ja synnyttää itseasiassa sitä mitä pyrkii vastustamaan. Turun puukotuksessa maahanmuuttajataustainen uhreja auttanut Ahmad Hosseini on meille tästä todellisena viestituojana ja lainaan hänen sanojaan yhdestä haastattelussa tähän:

” Minun kotimaassani on sota, koska ihmiset ajattelevat pahaa toisistaan ja haluavat siksi tappaa.  Älkää päästäkö vihaa sisällenne, sillä se pilaa elämänne.”
– Ahmad Hosseini, 18v (Lähde: Turun Sanomat 20.8.2017)

Viha antaa syyn sodalle. Vain lopettamalla vihanpidon sodilta katoaa pohja. Ja jokainen voi tehdä tässä vain oman osuutensa. Viha ja pelko palvelevat terrorismia, ahneutta, vallanhimoa, vastakkainasettelua ja eriarvoisuutta. On jokaisen omissa käsissä mille oman energiansa antaa. Voi olla vihainen mutta valita toimia silti laajemmasta näkökulmasta. Voi valita toimia oikein, omista arvoistaan käsin. Toisille oma todellinen arvo on oikeastikin suvaitsemattomuus sekä väärä uskoisten käännyttäminen ja eliminointi (myös kristityt kautta historian ovat toimineet näin ja oikeuttaneet toimensa uskonnon varjolla), mutta mitkä ovat sinun arvojasi?

Hirmutekoja  ei voi mikään maailman mahti, vaikka kuinka pyyteetön, estää. Jokaisella ihmiselle on oma sisäinen joskus hyvinkin arvaamaton maailmansa ja kultivoimalla omaa sisäistä maailmaamme voimme tehdä rauhan edes omaan pieneen elämänpiiriimme. Me tutustumme itseemme elämällä rohkeasti ja kyseenalaistamalla omaa toimintaamme.

Silmitön raivo ei ole yhden tai muutaman maan kansalaisen ”hirviömäisyyttä.” Norjan iskut 2011 olivat eteläisessä Norjassa perjantaina 22. heinäkuuta 2011 tehdyt kaksi terrori-iskua. Niistä ensimmäinen tapahtui Oslon keskustassa, jossa räjähti yksi autopommi. Tämän jälkeen tapahtui ampuma-aseilla suoritettu joukkomurha Utøyan saarella Oslon lähistöllä, josta otettiin kiinni Anders Behring Breivik (Lähde wikipedia) Vajaa kymmenen vuotta sitten vappuna Turussa koettiin samankaltaisia kauhunhetkiä kun 15-18 vuotiaat nuoret puukotti silmittömästi heille täysin tuntemattomia ihmisiä. (Lähde: MTV:n uutiset)  Koska he olivat oman maansa kansalaisia rasisimi keskustelua ei syntynyt. Valtaosa oli kuitenkin siitä yhtä mieltä että tekoa ei voi millään mittareilla hyväksyä. Suvaitsemattomuus kertoo tasosta jolla asioita käsitellään. Sillä ei ratkaista mitään. Ei ennen eikä jälkeen tragedian.  Jos todella haluamme rauhaa niin oikeuttamalla vihamielistä käytöstä ja omia vihan ja pelon tuntein sokaisemin mielipitein  emme sitä tee.

Suurin osa maahanmuuttajsta tuli tänne omaa ja perheensä parasta ajatellen, ei tuhotakseen. Mutta kuten ihmisiin yleensä, tuohonkin joukkoon mahtuu kaikenlaista porukkaa. Isoon joukkoon mahtuu aina mätämunia niinkuin omasta hallituksestamme voimme päätellä. En voi olla vetämättä ehkä hiukan heikkoa aasinsiltaa tähän kohtaan siitä miten todellinen sisäinen moraali paljastuu vasta kun ihmisille annetaan valtaa. Kansalaisilla on oikeus ja joidenkin mukaan jopa velvollisuus, ainakin se on mahdollisuus, äänestää parhaaksi katsomaansa edustajaa vaaleissa.

Äänestyksen jälkeen moni kuitenkin joutuu pettymään ehdokkaaseensa. Lupausten kuorrutukset tippuu yleensä aika ensi metreillä kun ehdokas on tullut valituksi ja eduskunnan kynnyksen yli astuttu sisään. Ei moni ehdokas itsekään tunne itseään, millainen on kun saa käsiinsä enemmän valtaa. Harva  meistä tietää itsekään miten toimimme ennenkuin olemme itse vastaavassa tilanteessa. Aina voi kuitenkin ”tietää” ja puhua. Voimme yhtä hyvin lupailla kymmenen hyvää ja kaunista eläen valheelliseessa itsetuntemuksessa. Ihmisyys on melko kartoittamatonta aluetta ja kokemus tuo piirteemme esiin todenmukaisemmin kuin ideaalit ajatukset itsestämme. Saattaa kuitenkin olla niin että useimman ”tavallisen pulliaisen” vetovoimana ei toimi vallanhimo. Hänen moraaliaan ei rappeuta riippuvuuus valtaan joten todennäköisemmin oikeudentajukin säilyisi. Valta kuitenkin saa esiin ihmisen todellisen luonteen ja arvot voivat ollakin pelkkää ulkokultaa.

Me odotamme valtaa pitäviltä oikeita ratkaisuja, sitä että heihin voisi luottaa ja siihen että he tekevät oikeita ratkaisuja. Olemme kuitenkin antaneet heille sen mitä he eniten haluavat, vallan. Vallasta riippuvainen ihminen on sokea toisten tarpeille. Ehkä siksi tiettyjen jo erityisen hyväosaisten palkka vain nousee ja monien muiden, esimerkiksi toisten auttamisesta leipänsä saavien palkka laskee. Vallanhimo on kyltymätön, sille ei voi laittaa pistettä jos ihminen itse ei laita sille pistettä. Kohtuus katoaa kun oikeutus omalle hyvälle on sisäinen totuus. Niin kauan kuin odotamme omaa tyhjiötään vallalla täyttävien ihmisten tekevän oikeita ratkaisuja, olemme tyhjän päällä ja saamme odottaa ikuisesti.

Suomalaisten viilipyttyjen rinnassa ei roihahda viha helposti, mutta rajansa kaikella. Muualla maailmassa joukkomielenosoituksia on nähty jo vuosien ajan. Suomessa aletaan vasta heräillä tähän. On herättävä omaan voimaan, omaan ääneen ja sen valtaan. Historiaa on muuttanut aina myös yksittäiet ihmiset ja parhaita muutoksia kaikkien kannalta ovat ajaneet ne joita ei sokaise valta vaan rohkeus ajaa omia arvojaan. Kun muistaa, että me jokainen kuolemme joskus niin mikä muu saa elämään merkityksellisyyden tunteen kuin aito toiminta itselle tärkeiksi kokemien tärkeiden asioiden puolesta. Viha on hyvä herättäjä mutta jos todella haluamme muuttaa maailmaa on aika selkiyttää omat todelliset arvot. Arvojaan ei kannata myöskään myydä pelosta, eikä vihasta.