Tahdon kirjoittaa tämän tekstin koska se on itsellekin ajankohtainen aihe. Tiedän, että kirjoitan tätä yhtä paljon itselleni kuin muillekin. Oivallan aina samalla lisää itsekin kun kirjoitan. Laitan näissä teksteissä likoon oman tunnetyöskentelyni ja itseni, en siksi että olen jotenkin erityinen näissä asioissa vaan siksi, että tiedän juuri sen, että EN ole. Minun on helppo puhua herkkyyksistäni ja ”heikkouksistani”, koska tiedän, että en ole yksin. Tiedän sen, koska kaikki negatiivisimmista tunteista kertovat kirjoitukseni ovat olleet niitä luetuimpia. Haluamme kaikki löytää samaistumispintaa asiohin joissa luulemme olevamme yksin.
Haluamme myös tunnistaa sen mistä kärsimme eniten. Vaikka emme heti osaisi tehdä asioille mitään, tietoisuus siitä, että niille voi tehdä jotain ja se tieto ettemme ole yksin auttaa selviytymään, jopa eheytymään, paremmin. Luulemme ehkä, että kaikki se vaikea jonka olemme kohdanneet erottaa meidät muista mutta lopulta se on juuri se asia jonka kautta voimme luoda yhteyden toisiin, koska kaikilla hmisillä on vaikeita tunteita ja kokemuksia jossain määrin. Ehkäpä siksi ongelmista puhuminen onkin enemmän vallalla kuin positiivisista asioista puhuminen. Jokin tiedostamaton osa haluaa luoda yhteyden muihin, saada sitä kautta helpotuksen. Jokin osa tuomitsee osittain nuo ”heikkouden” tunteemme ja osittain kieltää kärsimyksemme mutta eikö juuri valittaminen ja negatiivista asioista puhuminen ole avunpyyntö ja yritys luoda yhteys toisiin? Sisimmässämme tahdomme silloin ratkaista ongelmamme, haluamme päästä eteenpäin ja puhuminen on yksi tapa. Tahdomme myös tulla nähdyksi. Juuri sen kivun ja tuskan ja epämukavuuden kanssa mikä ei näy ulospäin.
Useat tuntevat olevansa taakkojensa kanssa aivan yksin. Itsekin olen kärsinyt samasta, ja samalla tunnistan sen johtuneen ehkä yleisimmistä tunnelukosta joka meillä suomalaisilla on. Tunnevajeen tunnelukosta. Olen omassa elämässäni päässyt kiinni sen purkamisen avaimiin. Oikeastaan jokainen ihmissuhteeni tähän asti on ollut tuon tunnelukon määrittämä. Olen helpottunut, että olen tunnistanut ja tiedostanut sen jotta se voi myös avautua.
Skeema eli tunnelukko on ikään kuin päivittämätön vanha kartta, jonka mukaan ihminen edelleen aikuisena näkee tilanteet. Kartta on kuitenkin vanhentunut, koska sen ohjaama reitti on syntynyt lapsen tarpeisiin vahingollisissa olosuhteissa. Silloin se on ollut välttämätön, jotta on pysynyt reitillä ja selviytynyt mahdollisimman hyvin. Aikuisuudessa tuo kartta kuitenkin on vanhentunut, vääristynyt ja haitallinen ja ylläpitää kärsimystä elämässä. – Ote Avaamoterapian-tunnevajeen purkamiseen tarkoitetulta verkkokurssilta
Tunteista ei ole ennen ollut lupa puhua. Ne ovat olleet ”turhaa ruikutusta”, heikkouden merkki ja ”turhat tunteellisuudet” on kuitattu sanomalla ”on täällä ennenkin selvitty.” Se on ollut tunteita torjuva selviytymiskeino jota emme välttämättä enää tarvitse. Vaikeina aikoina on ollut kuitenkin toisin. Menneet sukupolvet ovat joutuneet keskittämään kaiken energiansa selviytymiseen ja perustarpeisiin. Tunteista puhuminen ja niiden huomiointi on kuitenkin tie aitoon hyvinvointiin. Nyt meillä on jo siihen myös ”varaa.” Kaikki energia ei mene selvitymiseen. Voimme keskittyä myös henkiseen kasvuun. Tarvehierarkiassa perustarpeet tyydyttyvät, aineellinen hyvinvointi on taattu. Nyt on myös emotionaalisille tarpeille tilaa.
Tunteiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen ei välttämättä silti tule itsestään, vaan se pitää opetella. Emme ole saaneet siihen mallia. Omat vanhempamme saattavat kuulua edelleen siihen sukupolveen joille tunteet ovat sivuutettava ja ohitettava asia. Tunteiden käsittely on vasta nykyaikana tullut enemmän julkisemmin puheenaiheeksi ja se on nostettu esille. Tämä kaikki ”tunteiden kautta oppiminen” on siis oikeastaan aika uutta. Siksi itselleen kannattaa olla hyvin armollinen silloin kun tutustuu omiin tunteisiinsa. Me vasta opettelemme. Saatamme kantaa paljon taakkaa myös menneiltä sukupolvilta joten kaikki tunteemme eivät edes ole välttämättä ”omiamme.” Oma lasti voi olla siis ymmärrettävästi hyvin raskas lasti purkaa, siksikin armollisuutta tarvitaan.
Olen pitänyt itseäni ”yksinäisenä sutena”, ”oman tien kulkijana.” Osaltaan se on varmasti muutoinkin totta, – menen monissa asioissa täysin omia polkujani omien ideoideni johdattamana, mutta se mikä on eristänyt minut täyttämästä syvimpiä tarpeitani on ollut tunnelukon määrittelemää. Ihmissuhteissani on toistunut teema siitä, että jokin mitä kaipaan ei ole tullut kohdatuksi. Toistan ikään kuin sitä samaa kaavaa mitä olen oppinut toistamaan. Minulla on tarve tulla nähdyksi tunteineni ja kaipaan yhteyttä mutten ole osannut sallia sitä tapahtuvaksi jollain syvällä tasolla. Olen oivaltanut sen nyt johtuvan siitä, että tunteista ei ole tosiaan puhuttu, ja ne ovat kuitenkin meidän perustarpeitamme myös. Samalla tavalla kuin fyysiseen hoivaan, meillä on tarve tunneyhteyteen.
Jos aikuinen ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa, hän ei osaa olla sitä lapselleen. Tai jos aikuinen suojelee itseään omilta tunteiltaan, hänen täytyy suojautua myös lapsen tunteilta kontrolloimalla niitä tai ohittamalla ne. Silloin lapsi ei saa kokemusta kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta tunnetasolla. Tätä me kuitenkin kaikki kaipaamme, vaikka emme sitä edes ymmärtäisi kaivata. Kaipaamme yhteyttä. On tutkittu että yhteyden kaipuu on myös suurin syy riippuvuuksia aiheuttavalle käytökselle. Alkoholi tai huumeriippuvaista ihmistä pidetään usein ”kakkosluokan kansalaisena” ja eristämme hänet yhteiskunnasta vaikka juuri hän on ehkä se joka kaipaa eniten yhteyttä.
Tunnevaje muistuttaa paljon hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta se on enemmän painottunut nimenomaan omien emotionaalisten tarpeiden pois sulkemiseen. Omia emotionaalisia tarpeita ei ole lapsena täytetty, joten et osaa niitä aikuisena tunnistaa. Kuitenkin sisäisesti olet ”yksin”, voit olla masentunut ja katkera.
– Ote Avaamoterapian-tunnevajeen purkamiseen tarkoitetulta verkkokurssilta
Olen tuntenut kaipaavani jotakin mutta koska minulla ei ole konkreettista kokemusta siitä en edes tiedä täysin mitä se käytännössä on. Olen yrittänyt täyttää tyhjiötä epäolennaisilla tavoilla. Myös riippuvuuksilla. Kirjoitan tätä tekstiä myös itselleni ymmärtääkseni ja ottaakseni vastuun omasta elämästäni. Olen nyt se aikuinen joka voi ratkaista oman elämäni asiat. Pystyn nyt antamaan itselleni sisäistä turvaa. Sen sijaan että itkisin tyhjällä kaivolla janoani mietin ratkaisuja kuinka voisin saada vettä jos tuo kyseinen kaivo on tyhjä. Tiedän että maailmassa on vettä joten miksi surkuttelisin ja hukkaisin enempää energiaa tyhjällä kaivolla? Tunnelukko on siitä salakavala, että olen tiennyt kaipaavani jotain ja pyytänyt sitä mutta en ole tuntenut saavani enkä edes osannut vastaanottaa sitä. Olen myös kokenut yksinäisyyttä mutta en ole osannut kurkottaa muita kohti. Tunnelukko on pitänyt minua otteessaan.
Nyt kun löydän avaimet tämän tunnelukon purkamiseen tiedän, että ulkoinen maailmakin alkaa näyttäytyä toisin. Avaimet on itsessä vaikka pelkästään yksin harvoin pääsemmekään eteenpäin. Siksi toivonkin, että jos myös sinä tunnistit itsessäsi tunnevajeen-tunnelukon niin lähtisit aktiivisesti etsimään apua ulkopuoleltasi päästäksesi tästä itsesi eristävästä tunnelukosta vapauteen. Ja että voisit saada sen yhteyden jota niin kaipaat. Maailmassa on yhteyttä, meidän tulee vain avautua sille.
Tämä tunnelukko voi olla todella syvällä jolloin olemme ikäänkuin ottanut sen osaksi identiteettiämme kuten se, että ajattelemme olevamme ”yksinäisiä susia.” Tuomittu kulkemaan yksin omia polkujamme, niin ettei kukaan voi ymmärtää meitä. Ehkä osittain nautimme, ehkä osittain kärsimme siitä mutta tunnelukon tunnistaa siitä että kaipaa jotain mitä ei ehkä osaa edes nimetä. Tuntee vain, että ihmissuhteet jää aina jollainlailla vajaaksi. Kun tunnelukon on saanut purettua myös ihmissuhteemme muuttuu, koska olemme itse muuttuneet. Avaamoterapia tarjoaa tähän yhdenlaisen syvällisen työkalun verkkokurssin muodossa. Kun aloitat käymään tätä matkaa itsesi kanssa myös avaamoterapian terapeutti Anneli Pohjola on kanssasi tukenasi koko tuon matkan. Voit saada tämän kurssin avulla paljon vapauttavia oivalluksia. Suosittelen sitä lämpimästi.
TUNNEVAJEEN TUNNELUKKOVERKKOKURSSI ENNAKKOMYYNTI
*Saat ennakkomyyntihinnasta 10% alennuksen koodilla maijutv12
Tunnevajeen tunnelukkokurssi on nyt ennakkomyynnissä hintaan 49e
17.12.2017 saakka. Saat kurssista heti kaksi ensimmäistä osiota.
Loput kurssista avautuu 18.12. Kurssin hinta on 18.12 alkaen 87euroa.
OSTA KURSSI TÄSTÄ
*Affiliate
0 kommenttia