Rajojen opettelu ei välttämättä ole kovin helppoa koska se nostaa esille paljon pelkoja. Hylätyksi tulemisen pelko on ehkäpä ensimmäinen ja suurin pelko joka useimmilla nousee omien rajojen opettelun myötä. Saatamme pelätä myös konflikteja ja riita tilanteita. Ihminen venyttää yleensä rajojaan niin kauan näiden pelkojen varjolla kunnes se käy sietämättömäksi ja sitä kautta yleensä näiden pelkojen kohtaamisestakin tulee ainoa vaihtoehto.
Jos on tottunut itseltään tietynlaiseen käytökseen ja itse alkaa voida siitä johtuen huonosti, voi olla iso kynnys muuttaa käytöstään. Ensimmäinen pelko on se miten uuteen tapaamme toimia suhtadutaan muiden ihmisten toimesta. Ympärillä olevat ihmiset saattavat reagoida omaan muutokseen yllättävillä tavoilla. Sitä alkaa pelätä vaistomaisesti jo etukäteen näitä reaktioita. Valitettavasti harva meistä elää niin myötätuntoisten ja itsensä kanssa sinut olevien ihmisten ympäröimänä, että omia rajoja vetäessään saisi vain pelkkää kiitosta ja rakkautta. Se olisi tietysti ihana tilanne ja sellaista toivon kaikille.
Oma kokemukseni on kuitenkin ollut se, että lunta on tullut tupaan joskus melkoisestikin. Se on ollut omaan voimaan kasvun matkallani yksi tärkeä vaihe. Se on opettanut vapautta omana itsenä olemisesta. Ja sitä vapautta en vaihtaisi mihinkään. Se on mielestäni ehkä paras tunne mitä ihmisellä voi olla. Olla oma itsensä ja hyväksyä itse itsensä.
Vaikka ulkopuolelta saattaa tulla todella pahaltakin tuntuvia reaktioita kun alat asettaa myös itsesi tärkeysjärjestyksessä korkealle niin tärkeintä on se, että itse kunnioitat itseäsi. Kun haluat alkaa elää itsesi puolella niin tärkeintä prosessissa on mielestäni se, että olet ensin itsesi puolella. Ennen kuin konkreettisesti on välttämättä tehnyt mitään näkyviä muutoksia niin sisäinen työ on se joka rakentaa pohjaa kaikelle. Kun sisäisesti olet linjassa omien valintojesi kanssa niin reaktiot on helpompi kestää myös ulkopuolelta.
Tässä 5 sellaista asiaa omien rajojen vetämisestä jotka ovat olleet minulle voimaa antavia matkalla oman näköiseen ja sisäisestikin hyvältä tuntuvaan elämään.
1. Elämäsi tärkein ihmissuhde eli suhde omaan itseen kuntoon
Kun rajojen vetäminen pelottaa ja hylätyksi tulemisen pelko herää niin tuon yli auttaa pääsemään vahva sisäinen intentio siitä, että seisoo itse itsensä puolella. Kuin itsensä paras ystävä. Usein toivomme muille kaikkea hyvää mutta tätä ajatusta on hyvä oppia soveltamaan myös itselleen.
Jos jokin asia on itselle ehdoton, sellainen mistä ei voi tehdä kompromissia ilman, että siitä jollainlailla kärsii niin silloin on tärkeä seisoa itsensä puolella. Päätöksen kertominen muille voi kuitenkin aluksi pelottaa. Silloin voi ottaa vaikka mielikuvaharjoituksen avuksi. Kuvittele, että seisot itsesi rinnalla etkä hylkää itseäsi vaikka kävisi mitä. Luo tälläinen positiivinen vahva mielikuva rinnallakulkijasta negatiivisten mielikuvien sijaa.
Mieli pelkää tilanteissa aina pahinta. Se on biologiaa. On luonnollista, että mieli hakee ensimmäisenä pahimman vaihtoehdon tilanteissa. Saatamme ajatella, että nyt kun asetumme itsemme puolelle tässä tärkeässä asiassa niin läheisemme kääntävät selän ja hylkäävät. Tai vähintään suuttuvat. Nämä mielikuvat ja sisäiset pelot ovat pahimpia ja niiden kanssa on eniten työsarkaa. Todellisuus ei yleensä ole ollenkaan näin kamala mutta mielikuva tuntuu todelliselta ennen kuin on uskaltanut katsoa mitä oikeasti tapahtuu.
Kun luomme uhkaavan mielikuvan tilalle turvallisen kuvan, tilanteesta tulee paljon helpompi. Minua on helpottanut eniten se ajatus, että tärkeintä on kuitenkin se, etten minä itse hylkää itseäni tekemällä vääränlaisia kompromisseja. Silloin tulee turvallisempi olo ja alkaa itseasiassa tuntua siltä, että kukaan ei tosiasissa voi hylätä minua.
Tärkein ihmissuhde joka meillä on, on suhde omaan itseemme ja jos välit itseen ei ole kunnossa niin mikään muukaan ei oikeastaan ole. Mistään ulkopuolelta emme voi täyttää itsensä hyväksymisen tankkia. Vain itse voimme oppia siihen. Silloin olemme ana turvassa kun voimme luottaa että edes muiden hyväksymistä hakiessamme emme hylkää itseämme. Suhde itseen tulee ensin ja asta sitten muut.
2. Tunnista omat arvosi
Meidät opetetaan elämään ulkokohtaisesti. Jopa ammatti kehotetaan valitsemaan sen mukaan miltä alata saa todennäköisesti tulevaisuudessa töitä. Tuollainen tapa nähdä maailmaa vie meidät joskus hyvinkin kauas omista arvoistamme. Jos niitä koskaan edes on tullut miettineeksi. Eihän niitä koskaan kannustettu pohtimaan.
Tässä ajassa arvot nousevat kuitenkin erittäin tärkeiksi. Niin moni kokee nyt uupumusta siitä, että tekee itselleen merkityksetöntä työtä joka vie mehut. Kun ihminen toimii arvojensa mukaan se on ainutkertainen hyvinvoinnin lähde. Kun saa toteuttaa itseään arvojensa mukaan ei ole sisäisessä ristipaineessa henkisesti siitä, että jokin asia jatkuvasti ”kalvaa sisältä.” Tuollainen sisäinen ristiriita vie todella paljon voimia. Uupumus onkin useimmiten henkistä laatua. Sisäisestä arvoristiriidasta johtuva stressi voi pitkään jatkuessaan tuoda myös fyysisiä sairastumisen oireita.
Omien arvojen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää ja myös se, että nämä arvot laitetaan käytäntöön. Sillä on todella väliä oman hyvinvointimme kannalta. Ne eivät ole pelkästään ideaalista hömppää vaan todellakin syvimpien arvojen merkitys on nyt erityisesti tässä ajassa tärkeä voimavarojen lähde kun yhteiskunta on vienyt meitä kauas aidoista arvoistamme. Meidän tulee itse löytää takaisin meille tärkeiden arvojen äärelle tutustumalla itseemme ja ottamalla aikaa sisäiselle tutkiskelulle. Miettimällä mikä elämässämme on todella tärkeää voimme luoda uudet viitekehykset elämälle sen kautta.
3. Uskalla ottaa omaa aikaa
Jos ei ole tottunut ajattelemaan itseään ensin voi olla vaikeaa laittaa oma jaksaminen ja tunteet etusijalle. Moni kokee velvollisuudekseen tavata ihmisiä ja olla aina toisia varten. Pelätään myös sitä, että toiset loukkaantuvat jos ei itse ilmaannukkaan vaikka kutsuttuihin juhliin paikalle. Tehdäään asioita velvollisuudesta muille, mutta ennen kaikkea olemme ensin velvollisia pitämään huolta itsestämme. Tämän opin vasta uuvuttuani parisen vuotta sitten.
Meillä on monenlaisia asioita elämässä ja minua itseäni verottaa suunnattomasti ryhmämuotoiset tapahtumat. On pitänyt muiden lukkaantumisienkin uhalla oppia laittamaan oma jaksaminen edelle. Vaikka kuinka haluaisi jaksaa samalla tavalla kuin muut niin se ei välttämättä vaan kertakaikkiaan onnistu. Jos joku ihminen näkee nämä haastekohdat ja rajalliset voimavarat toisen ihmisen vikana niin sanoisin, että jokainen meistä kaipaa armollisempaa seuraa.
Itselläni on traumaperäinen stressihäiriö, olen erityisherkkä ja introvertti, joten vaikka kuinka joskus toivoin olevani muuta niin tämä minä olen. Itseni hyväksymällä olen voinut tiputtaa paineet pois siitä millainen minun pitäisi olla. Voin huomattavan paljon paremmin nyt, kuin silloin kun puskin ja ”koulutin” itseäni yli pelkojeni. Myötätuntoinen ja hyväksyvä suhtautuminen itseeni on tuonut lisää elämääni myös paljon ymmärtäväisiä ja rakastavia ihmisiä. Armo itseäni kohtaan näkyy nyt ulkoisestikin eikä minun tarvitse pelätä näiden ihmisten kanssa konfliktia vaikka tarvitsen joskus paljon omaa aikaa. Päinvastoin kuulen nykyään usein: ”Juuri niin sen kuuluukin olla, hyvä kun kuuntelet itseäsi.”
4. Tunnista omat voimavarasi
Joskus haluaisimme enemmän kuin mihin kertakaikkiaan pystymme. Se, että menemme mielen kautta haluaminen edellä, vie meidät usein vain toteuttaaan itseämme vahingoittavia käytösmalleja. Maailmassa on niin paljon kivoja juttuja ja mieli tietysti haluaisi kokea ne kaikki. Joskus jopa yhtä aikaa! Olemme tässä yhteiskunnassa oppineet elämään mielen kautta mutta kehossamme asuu todellinen viisaus. Keho kertoo yleensä ensimmäisenä missä jaksamisen rajat menevät. Viisas on se joka sitä kuuntelee jo kuiskauksesta. Monet eivät kuuntele kehoaan siltikään vaikka se huutaa täysillä….
Jos ei arvosta itseään, ei kuuntele kehonsa viestejäkään. Kun oppii armollisemmaksi ja hyväksyy itseään niin silloin kuuntelee jaksamisen rajojaankin eri tavalla.
Mitäpä jos hyväksyisi oman olotilansa ja tämän hetkiset tunteet ja toimisi niiden pohjalta. Tämä yhteiskunta on perustunut paljon siihen, että on vain pakko jaksaa ja moni hokee tuota mantraa edelleen. ”On pakko, ei voi vain jäädä kuuntelemaan itseään.” Itsensä kuunteleminen nähdään jonkinlaisena heikkoutena. Minä kuulen tuossa vanhan suorittavan työelämän kaiun josta olemme onneksi pikkuhiljaa vapautumassa. Vapautuminen tapahtuu kylläkin monen kohdlla kriisiytymisen kautta. Moni pääsee oravanpyörästä pois vasta sairasloman kautta. Kun opettelemme kuuntelemaan kehoamme ajoissa niin siirtymä voi olla helpompi.
5. Huomioi tunteet viestintuojina
Tunteet kertovat aina meille jotain itsestämme. Usein ns. negatiiviset tunteet tulevat silloin kun koemme, että rajojamme on ylitetty. Oletko koskaan ajatellut, että myös ärsyyntyminen toisesta ihmisestä saattaa johtua siitä, ettet ehkä itse vedä rajoja selkeästi? Et ole välttämättä antanut itsellesi sitä tärkeää huomiota mitä kaipaat ja nyt odotat sitä toiselta. Kun toinen ei ymmärrä tarpeitasi, ärsyynnyt. Ärsyyntyminen voi nousta myös sillon kun näemme, että toisella on juuri sitä mitä itsekin kaipaamme. Kateuden tunne voi auttaa havaitsemaan millaisia tarpeita itsellä on.
Usein näemme vain sen mikä meitä ärsytää. Ärsyyntymisen ja vihastumisen tunteet voivat kuitenkin olla merkkejä siitä, että jokin tilanne on mennyt oman sietokyvyn yli. Se voi olla jokin pieni tai suurempi elämäntilanne mikä saa tunteemme nousemaan. Kun kuuntelemme tunteidemme viestiä voimme muuttaa olosuhteitamme! Aikuisella ihmisellä on velvollisuus tunnistaa omat rajansa ja pitä itse niistä huolta. Tilanteet muuttuvat vain kun otamme itse tunteistamme ja niiden kertomasta viestistä vastuun.
Olen tehnyt verkkokurssin johon olen koonnut ne keinot joilla itse olen onnistunut vahvistamaan sisäistä turvan tunnettani. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssi on nyt myynnissä edulliseen 24e hintaan (norm. 42e) tämän ensimmäisen lanseerausviikon ajan. Verkkokurssin voit lunastaa itsellesi tästä linkistä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi
Lue myös artikkelini:
Herkkä tunnistaa toisten tarpeet, mutta entä omansa?
Naiset jotka pelkäävät miehiä – Epäterveen isäsuhteen jättämät jäljet
Kuulutko sinäkin heihin jotka eivät tunnu löytävän elämässä paikkaansa?
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
Vastustatko menneisyyttäsi vai oletko tehnyt siitä liittolaisesi ja kasvun katalyytin – Uhriutuminen menneisyydelle vie voimasi tästä hetkestä
0 kommenttia