Ihmisyys ja henkisyys liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia. Emme ole pelkästään fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia olentoja, vaan myös henkisiä olentoja.

Ihmisyys on sitä, että elämme haavoittuvassa kehossamme, meillä on tunteita ja ajatuksia, koemme kokemuksia, olemme suhteissa toisiin ihmisiin, elämme arkeamme ja etsimme paikkaamme maailmassa. Jokainen meistä kaipaa tulla nähdyksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Henkisyys tai hengellisyys tuovat elämäämme syvemmän merkityksen kokemuksen. Se voi tarkoittaa yhteyttä johonkin itseämme suurempaan. Se voi olla elämän tarkoituksen etsimistä, luonnon pyhyyden kokemista tai sisäistä rauhaa. Hengellisyys liittyy usein uskontoon ja sen kautta koettuun yhteyteen. Toisille hengellisyys voi tarkoittaa eri uskontojen perinteitä tai omakohtaista suhdetta johonkin pyhään.

Henkisyyteen liittyy usein pyrkimys tietoisuuden laajentamiseen. Halu ymmärtää maailmaa ja itseä syvemmin, nähdä asiat laajemmin ja avautua enemmän. Toiset tavoittelevat jonkinlaista valaistumisen tilaa tai ykseyden kokemusta. Joskus tämä voi johtaa siihen, että saatamme unohtaa elävämme ihmisinä kehossamme ja, että olemme aina haavoittuvia ja jollain tapaa keskeneräisiä.

Koen, että ilman tunnetaitoja henkinen kasvu voi jäädä pelkäksi mielen tasolla tapahtuvaksi havainnoinniksi, jossa tunteet kyllä huomataan, mutta niitä ei todella kohdata eikä tunneta kehollisesti. Monille meistä on tuttua se, että ymmärrämme tunteemme järjellä, mutta emme aina kykene sietämään ja kannattelemaan niitä. Meidän on usein helpompi analysoida kuin tuntea.

Voiko henkisyydestä tulla keino paeta ihmisyyttä?

Joskus henkisten harjoitusten päämääränä saattaa olla se, että niillä yritetään saada aikaan jonkinlaisia mystisiä kokemuksia. Niiden tavoittelu voi olla todellisuudessa keino pyrkiä ohittamaan oma ihmisyys. Henkisestä kasvusta ja sen tavoitteista voi tulla ohittamisen keino, jolla yritämme päästä eroon kärsimyksestä ja elämän keskeneräisyydestä. Monet puhuvat ”egon poistamisesta”, ”irtipäästämisestä”, ”antautumisesta” tai ”olemisesta”. Nämä ajatukset ja sanat voivat tuntua kiehtovilta ja inspiroivilta, mutta kuinka moni todellisuudessa pääsee ihmisenä lähellekään sitä, mitä ne todella tarkoittavat tai mihin niillä viitataan?

Nämä kokemukset saattavat kuitenkin mystisyydessään kiehtoa ja saatamme alkaa tavoitella näitä kokemuksia. Saatamme ajatella, että meidän tulisi saavuttaa pysyvä rauhan tila. Henkisyydestä voi tulla matka kohti jotakin lopullista ”valaistumista”, joka saattaa ikäänkuin nostaa meidät ajatuksissamme ihmisenä olemisen rajallisuuden ja keskeneräisyyden yläpuolelle. Ehkäpä jopa muiden yläpuolelle. Tämä voi johtaa siihen, että yritämme päästä hankalien tunteiden yli sen sijaan, että kohtaisimme ne osana ihmisyyttämme. Emme myöskään osaa välttämättä kohdata toisia inhimillisinä, tuntevina ihmisinä. Olen huomannut, keskusteltuani muutamien itseään henkiseksi ihmiseksi tai jopa henkiseksi opettajaksi kutsuvien kanssa, heillä olevan usein lähes olemattomat kohtaamisen taidot ja heikot tunnetaidot. He eivät myöskään välttämättä tunnista ollenkaan, mitä turvallinen yhteys toisiin on ja mistä tekijöistä se muodostuu. Muistan omassa elämässäni myös sen kohdan, jossa ymmärsin, että en oikeastaan osaa liittyä toisiin ihmisiin terveellä tavalla. Se vaati tietynlaista nöyrtymistä ja sen ymmärtämistä, että minun täytyy alkaa opetella näitä taitoja.

Saatamme toivoa, että kun vain kehitymme kasvamme tarpeeksi, voimme lopettaa elämän vastoinkäymiset ja vaikeat tunteet kokonaan. Tämä ajatus voi olla lohdullinen, mutta samalla se voi myös etäännyttää meitä itsestämme ja todellisiesta elämästä. Jos pyrimme vain saavuttamaan ”tyhjyyden”, ”antautumisen” tai ”ikuisen nyt” -kokemuksen, saatamme unohtaa, että elämme ihmisinä ja että kaikki tunteet ovat osa meitä. Tämä mystifiointi voi tehdä arkisista asioista, kuten tunnetaidoista, vaikeammin lähestyttäviä ja jopa etäännyttää ihmisiä niiden käytäntöön integroimisesta. 

Jos jokin asia esitetään liian mystisesti, voi olla vaikeaa ymmärtää, miten sitä voisi soveltaa omaan elämään. Jos koemme, ettemme kykene ”antautumaan” tai saavuttamaan sitä tilaa, josta henkisissä teksteissä puhutaan, tämä voi aiheuttaa turhautumista. Tämä saattaa luoda ja lisätä epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteita, koska nämä tavoitteet tuntuvat kaukaisilta tai jopa mahdottomilta. 

Henkiset harjoitteet voivat lisätä rauhaa ja levollisuutta elämän kiireiden keskellä. Tietoisuuden laajentaminen ja läsnäolon taidot lisäävät mahdollisuuksiamme valita, miten haluamme elämässämme toimia ja millaisia valintoja haluamme tehdä. Meditaatio, hengitysharjoitukset ja erilaiset keholliset harjoitteet, voivat auttaa meitä itsetuntemuksen ja tunnetaitojen lisäämisessä. Kun henkisyys yhdistyy tunnetaitoihin, tavoitteena ei ole kokea vain mystisiä kokemuksia, vaan lisätä kykyä olla läsnä omille ja muiden tunteille. Se on sitä, että emme pelkää omaa ihmisyyttämme, haavoittuvuuttamme ja keskenräisyyttämme, vaan voimme hyväksyä ihmisyytemme osana suurempaa kokonaisuutta.

Toisaalta, jos elämme pelkästään ihmisyyden tasolla, ilman henkistä tai hengellistä perspektiiviä, elämä voi tuntua raskaalta jopa merkityksettömältä. Jos jokainen tunne ja elämäntapahtuma nähdään vain puhtaasti sellaisenaan, ilman syvempää merkitystä tai yhteyttä suurempaan kokonaisuuteen, elämä voi tuntua vain merkityksettömältä. Henkinen tai hengellinen näkökulma voi tuoda meille toivoa, merkitystä, tarkoituksen tunnetta ja ymmärrystä siihen, että emme ole yksin, vaan jonkun suuremman mielessä, kannattelussa ja ohjauksessa.

Olemme varmasti jokainen joskus yrittäneet hallita tunteitamme älyllisesti. Olemme joskus halunneet löytää nopean helpotuksen kivulle ja hankalille tunteille. Haluaisimme myös kokea jatkuvasti rakkautta ja iloa. Haluaisimme olla aina kiitollisuuden tilassa, sydän auki elämälle. Tämä on inhimillistä ja ihminen kulkeekin luontaisesti yleensä kohti mielihyvän tunteita. Mutta mielestäni todellinen kasvu tapahtuu vasta silloin, kun me uskallamme tuntea ja sallia ihmisyytemme sellaisena kuin se on. Kaikkine tunteineen ja kokemuksineen.