Helmikuu on lopuillaan ja havahduin siihen miten ihania juttuja tässä kevättalven tuoneessa kuussaonkaan ollut. Tuntuu, että monien haastavien kuukausien jälkeen alkaa ilo taas olla voitolla ja herää näkemään kaiken ympärillään olevan hyvän! Tässä kuussa tehtiin paljon mukavia juttuja yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Ihan parasta elämässä yhdessäoleminen ja yhteyden vaaliminen. Olen nauttinut erittäin paljon myös ihanista kirpeistä ja aurinkoisista pakkaspäivistä. Ollaan ulkoiltu paljon. Olen myös saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin tämän kuukauden aikana ja se ilahduttaa  suuresti. 
Taaperomme täytti 2-vuotta ja sen kunniaksi käytiin risteilyllä. Edellisestä laivareissustani olikin aikaa noin kymmenen vuotta, joten odotin  tätä matkaa kovasti. Varsinkin kun tänä talvena ei pidemmälle lähdetty niin matka Tukholmaan auttoi pahimpaan matkakuumeeseen. Laivamatka oli kokonaisuudessaan aivan huippu! Tanssittiin discossa, erityisesti taaperomme valtasi tanssilattian ja ohjasi muitakin koko ajan tanssimaan. Leikkihuone oli kovassa käytössä ja Tukholmassa mummin edotuksesta käytiin Aquariassa, vesimuseossa. Paikka oli hieno ja trooppiset akvaariot upeita. Laivalta paluun jälkeen käytiin vielä  suoraan satamasta Ruoholahden Hoplopissa ilakoimassa koko porukalla virallisen 2-vuotissynttäripäivän kunniaksi. Kotona syötiin sitten perinteisesti synttärikakkua, tai ”kakku onnee” niinkuin taapero asiaa nimittäisi ja kaksi kynttilää sammui rivakalla yhdellä puhalluksella kerta yrittämällä kaikkien yllätykseksi.

2 vuotta ja kahdeksan päivää oli se maaginen ikä jolloin taapero halusi kokeilla laskettelua. Alunperin oltiin menossa laskettelemaan ajatuksena lähinnä laskea pulkkamäkeä taaperon kanssa sillä aikaa kun muuton mäessä, mutta suksivuokraamossa sattuikin olemaan juuri mini-ihmiselle  sopivat sukset nököttämässä ovenpieltä vasten ja taapero sanoi haluavansa niillä mäkeen. Ylisöpöt sukset ja pienimmät monot  (koko 26) siis jalkaan ja kokeilemaan. Monot olivat 2 numeroa liian isot mutta ajoivat asiansa. Yhdessä mentiin hissillä ylös ja kainaloista kiinni pidellen tultiin alas. Pikkuiset sukset ja taapero herättivät muissa laskettelijoissa ihastusta.  Ensimmäinen kerta mäessä noin pieneksi ihmiseksi sujui todella hyvin ja kotimatkalla ahkerasti uutta taitoa harjoitellut pikkumies nukahti autoon. Uuden opettelu on rankkaa!

Kotipihassa meitä odotti upea ilmestys kun naapuri oli lasten kanssa rakentanut meidän pihaan ”iglun” tai virallisemmin lumikammin. Olemmekin monena iltana sytyttäneet nuotion, grillanneet vaahtokarkkeja tai makkaraa, juoneet kuumaa kaakota ja nauttineet tuosta lumimajasta siellä istuskellen. Yöpyivätpä pojat siellä myös yhtenä yönä! He lähtivät nukkumaan kymmenen aikaan ja tulivat sisälle aamuyöllä kolmen jälkeen sisälle jatkamaan unia. Melkoinen yllätys, että tarkenivat niinkin kauan.  Ulkon oli tuolloin kuitenkin reilusti yli -20c. Lumikammissa voi lämpötila pysytellä isoista pakkaslukemista huolimatta nollan tuntumassa. Paukkupakkasten ansiosta lumimaja on edelleen käyttökelpoinen. Se on ollut oikein ihana elämys!

Tässä kuussa minusta tuli myöskin virallisesti yrittäjä. Se on todella iso juttu minulle ja yhden ison unelmani täyttymys. Niin paljon muutakin ihanaa on tapahtunu. Kävin moikkaamassa eläimiä Cardehumman tilalla, olemme viettäneet treffejä miehen kanssa, ystäväni kävi tekemässä kuvauksia kanssani, tapasin muita bloggaajia, siskon lapset oli kylässä hiihtolomalla ja käytiin kylpylässä, laskettiin pulkkamäkeä ja kävin Enjan karaokevalmennuksessa. Tässä kuussa on ollut niin paljon kivaa ettei enää edes muista kaikkea. Tätä kivaa edelsikin aikamoinen tunnemylläkkä jakso kun kävin läpi todella rankkoja tunteita vihan käsittelemisen jäljiltä. Mutta kuten sanonta kuuluu niin myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko ja tämä helmikuu on tuonut minulle auringon  mukanaan. Valo voittaa ja kohta onkin  kevät.