Nyt ollaankin todella jännän äärellä omassa elämässäni. Tämä on nyt minulle sitä, näkyväksi tuleminen.
Minä, joka olen mieluummin valinnut olla näkymätön, omissa oloissani.
Minä, joka ei ennen edes omistanut mielipiteitä, saatikka olisi kyseenalaistanut asioita.

Mutta niin siinä vain kävi, intuitiota kuunnellen, tässä minä olen.
Pohtimassa ja kirjoittamassa omia ajatuksiani.
Toivon, että joskus kirjoituksistani voisi jollekin avautua uutta näkökulmaa elämään. Samalla käyn itse läpi omaa kasvuprosessiani.

Tunnen sen prosessin alkaneen v.2012, jota sanotaankin suuren heräämisen vuodeksi.
Itse päädyin tuolloin elämäni ensimmäiseen energiahoitoon, kaverin kaverille harjoitusasiakkaaksi.
Siitä on avautui minulle kokonaan uusi maailma sekä tiedon jano.
Ettäkö se tuntemani vanha maailma ei olisikaan ainoa, vaan tarjolla olisi muutakin.

Sillä polulla olen edelleen, valmis kokemaan uutta.
Minulla oli ajatus, että millainen henkisen ihmisen kuuluu olla. Patsulin tuoksuinen, omanlaisensa vaatetus sekä koti koristeltu buddha-patsailla ja unisieppareilla.

Vuosien aikana minulle selvisi, että henkisyyttä on monenlaista, kukin elää sitä omalla tavallaan.
Se henkinen ihminen saattoi löytyä vaikka rakennustyömaalta, riitti kun itse avasin suuni ja keskustelu eteni.
Olenkin ilokseni ( ja joskus myös suruksenikin) saanut kohdata monenlaisia ihmisiä.

Itsekin saatan juoda oluen tai viskipaukun, tai käydä autotapahtumissa, yhtään sen vähentämättä henkisyyttäni.
Kyllä se buddha-patsas ja unisieppareitakin kodistani löytyy, ne ovat vain kiva osa sisustusta.
Enemmän miellän kuitenkin henkisyyteni sellaiseksi, jossa pyrin menemään eteenpäin itseni kanssa ja oppimaan.
Kyseenalaistamaan, etsimään oman voimani ja löytämään rajani.
Hakemaan tervettä itsekunnioitusta.

Ennen hain vastauksia ulkopuolelta, kysyin näkijöiltä, tilasin tulkintoja.
Vaikka osa ihania juttuja olivatkin, ymmärsin kuitenkin, että ihan parasta on oppia löytämään vastaukset sisältäni.

Vaikka kieltämättä minua ovat ärsyttäneet lauseet:
”Vastaus löytyy sydämestäsi.”
” Nauti matkasta.”

Useimmiten olen ollut ihan pihalla eikä tämä matkakaan erityisen nautinnollista ole ollut.
Niin sitä kuitenkin voi jo rankoistakin hetkistä löytää jotain kiitollisuutta.
Ja jokseenkin nyt voisin jo sanoa alkavani nauttimaan matkasta, oman henkisen työni vuoksi.
Siinäpä sitä onkin työnsarkaa, kun lähtee omaa sisintään tutkimaan.

Niistä asioista ja muistakin yleisesti elämään liittyvistä jutuista ajattelin siis kirjoitella.
Minulla ei ole mitään hajua mitä tästä tulee, mutta ainakin olen uskaltanut kokeilla, ja se jo itsessään tuo minulle hyvän mielen.