Sairastan paranoidista skitsofreniaa. Sairaus tekee selviytymisestä äärimmäisen vaikeaa ja kasvusta vielä vaikeampaa. Näin eräässä psykoosissa puhtaan lähteen. Sen jälkeen kaikki kärsimys menetti merkityksensä. Sen jälkeen elämä avartui ihmeellisenä, jonka vuoksi olin äärimmäisen kiitollinen omasta olemassaolostani. Kiitollisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunteen vuoksi olen selvinnyt. Minun teoriani on se, että me kaikki ollaan syntyessämme puhtaita lähteitä eli viattomia. Maailman pinnallisuus yrittää tahria meidän lähdettä. Raadollisuus yrittää tahria lähdettä. Sen vuoksi meidän kukkamme lakastuu. Keltainen eli itsevarmuuden väri muuttuu valkoiseksi. Valkoinen on uskon väri. Kysymys on, että uskotaanko me itseemme. Alistetaanko me viisaus varjoon, sillä se on niin suuressa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Onneksi suurin osa ihmisistä osaa vuorovaikuttaa eli tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Parhaan ystävän kanssa jaetaan kokemukset. Me voidaan oppia viisautta kokemuksellisuudesta. Minä en lapsena sitä osannut. Sen vuoksi sairaus alkoi kyteä sydämessäni. Syntyi varjosydän, joka tunsi minun puolestani.

Edellisen kappaleen alussa mainitsemani puhdas lähde riitti minulle, sillä rupesin tuntemaan sen kautta elämää. Ymmärsin mitä piti tehdä ettei sairaus olisi vienyt mennessään. Itsekurin ylläpitäminen on tärkeää. Varmin tapa sen haltuun saamisessa on kehollisuus. Juostessani kipu ja nautinto tekevät liiton. Siitä syntyy itsekuria. Kurillisuuden vuoksi jaksan yhä uudelleen kohdata abstraktioita eli tunteita. Nautin järjestelmällisyydestä. Nautin tunteiden kartoittamisesta. Onnistuessani niissä ne kasvattavat itsekuriani. Syntyy positiivinen oravanpyörä. Kehollisuus ja henkisyys ruokkivat toisiaan. Tietysti urheileminen on joskus vaikeaa, sillä psyykeenlääkkeen vaikutus on väsyttävä. Väsyneenä on äärimmäisen ikävää lähteä lenkille. Ennen lenkkiä makaan sohvalla aina puoli tuntia, jotta jaksaisin juosta.

Paranoidiseen skitsofreniaan ainakin minulla liittyy vaikeat tunteet. Liian vaikeiden tunteiden vuoksi en pysty lopettamaan riippuvuuttani tupakkaan. Yleensä pystyn kohtaamaan vaikeat tunteet runoudella. Runous aktivoi tunnesäätelykeskuksen tehokkaasti. Viime vuonna kohtasin trauman. Jouduin keksimään sille nimen. Minua ei ole olemassa on trauman nimi. Näkymättömyydestä kumpuaa kipua psyykkeeseeni. Kohtasin trauman aiheuttaman kivun tietoisesti eli olin kivulleni läsnä. Syntyi haavoittuvuus niminen runokokoelma. Valitettavasti kirjoitin sen väärässä järjestyksessä. Olisi ensin pitänyt kirjoittaa kipu osio ja vasta sitten ratkaisukeskeinen osio. Järjestyksen ollessa väärä kipu jäi leijumaan tajuntaani. Onneksi on musiikki. Kuuntelin Paula Vesalan Etsimässä rauhaa albumin. Minun tulkintani mukaan siinä kohdataan haavoittuvuus. Se albumi sai kivun katoamaan tajunnastani. Toki musiikissa on aina muistettava, että se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle. Ihmiskunta on monimuotoinen, sillä meidän kokemukset elämästä ovat monimuotoiset. Toki traumaattisia muistoja palautuu vieläkin mieleeni. Ne eivät kuitenkaan enää saa otetta minusta.

Paranoidinen skitsofrenia on kasvattanut minua ihmisenä. Ilman ihmisissä asuvaa toivoa se ei olisi ollut mahdollista. Ihmiset ovat hymyilleet jostain kumman syystä minulle paljon. Ennen puhdas lähde kokemusta se piti minut positiivisena. Ajattelin ettei Jumala ole kääntänyt selkäänsä minulle. Skitsofrenian takia alitajuntani on hyvin raadollinen. Se tuo paljon ikäviä tunteita ja olemuksia tajuntaani. Minun on pitänyt kouliintua tietoisesti, jotta raadollisuus ei veisi mennessään. Tietysti terapiasta on ollut apua. Sen kautta olen saanut struktuuria sieluuni. Rakenne on mahdollistanut syvyyden järkevän kokemisen. Terapian jälkeen menin kokemusasiantuntijakoulutukseen. Siellä jouduin kohtaamaan tuon minua ei ole olemassa trauman. Yksinkertainen mantra auttoi minua kärvisteltyäni ahdistuksessa pari kuukautta: Tee sen minkä osaat. On siis luotettava omaan kykyynsä, vaikka irrationaalinen pelko olisi kuinka paha. Omaan kykyyn luottamisesta syntyy kasvua. On kuitenkin muistettava, että ei kannata tehdä sellaisia joihin ei sovellu. Omien vahvuuksien kautta on elettävä. En siis koskaan ole tehnyt kokemusasiantuntija töitä. Se homma on liian raadollista minulle. Sen sijaan kirjoitan, sillä se on minun vahvuus. Minun kuitenkin kannatti mennä kokemusasiantuntijakoulutukseen, koska siellä sain kohdata traumani. Yksi oppimisen tie on virheiden kautta.

Kasvoin kirjoitettuani haavoittuvuus runokokoelman. Sen vuoksi vaikeita tunteita tulee tajuntaani paljon harvemmin kuin aikaisemmin. Elämä tuntuu tasapainoiselta eli harmoniselta. Alla runo haavoittuvuus runokokoelmalta:

Minä suutelen kipua

Haavoittuva lapsi minussa uskalsi tulla syvimmän kivun kanssa tajuntaani
Se aavisti varmuuteni
Se aavisti turvan

Nyt haavoittuvuus huutaa joka suuntaan
Se riehuu kuin mieletön
Sanon sille:
” Anna vain kaiken kivun tulla
Anna sen riehua äärimmäisyyksien kanssa.”

Minä suutelen kipua
Olen sen kanssa kuin ikuisuus
Se tajuaa myötätuntoni määrän
Sen hulluus tajuaa mahdottomuutensa
Se alkaa tottelemaan logiikkaa
Yhtäkkiä se menee tunteen tuolle puolen
Se oppii järkevöitymään
Se ei enää ole syyntakeeton