Moni ihminen on joutunut kasvamaan ympäristössä jossa herkkyyttä ei tueta. Lähipiiristä on tullut ehkä menneen ajan peruina sanomista siitä, ettei saa olla liian herkkä. Ei saa itkeä, eikä herkistellä. Herkkyys on katsottu heikkoudeksi.
Aikuisiällä kun olen saanut purettua traumaani ja hyväksynyt koko ajan enemmän herkkyyttäni ymmärrän nyt oman herkkyyteni lahjaksi. Trauma sekoittui herkkyyteni aiemmin kuin kaksi saman väristä lankavyyhtiä. En aiemmin erottanut kumpi on kumpaa mutta yhä selkeämmäksi käy se, että herkkyys on suuri voimavara ja elämän nautittavuutta lisäävä piirre.
Trauma tuo helposti tilanteisiin mukaan pelkoa ja epämiellyttävyyttä. Herkkyys on pohjimmiltaan usein melko neutraalia kun sen kanssa on sinut. Herkkyys itsessään ei aiheuta voimakkaita tunnereaktioita vaan joskus voimakkaita ahdistuksiakin aiheuttaa kielteiset opitut mallit miten herkkyyden kanssa saa tai ei saisi olla. Jos herkkyttään pitäisi koko ajan pyrkiä piilottamaan siitä tulee valtava taakka.
Silloin kun trauma hallitsee, herkkyys on enemmänkin taakka, mutta ei herkkyyden vuoksi vaan trauman. Kaikki ikävät asiat tuntuvat moninverroin nahoissa traumatisoituneella herkällä.
Yksi trauman aiheuttaja on voinut olla ulkopuolelle jääminen, tai yksinäisyys. On voinut kokea olevansa kummajainen. Kun herkkyyttä on kritisoitu, häpeä omista ominaispiirteistä on hautautunut syvälle.
Jos ympärillä ei ole ollut ihmisiä joiden kanssa jakaa herkkyyttään sen on voinut joutua laittamaan sivuun jo hyvin nuorena. Ihminen kun luonnostaan tahtoo kuulua joukkoon ja lapset ovat taitavia kameleontteja sopeutumaan ympäristön toiveisiin. Herkkä lukee näitä toiveita erityisen taitavasti.
Aikuisena voi edelleen pitää herkkyyttään taakkana josta olisi mieluummin hyvä hankkiutua eroon, jos kokee edelleen samaa ulkopuolisuuden ja vääränlaisena olemisen tunnetta eikä pysty yrityksistä huolimatta sopeutumaan ympäristön paineen alla toisenlaiseksi. Herkkyydestään kun ei pysty pääsemään eroon. Herkkyyden päälle voi kyllä luoda erilaisia selviytymis- ja piilottamisstrategioita mutta strategiat käyvät ajan myötä raskaaksi. Ne uuvuttavat.
Moni työympäristökin vaatii herkältä enemmän kovuutta ja omien tunteiden sivuuttamista mihin ihminen pystyy. Selviytymismoodissa oleminen käy pidemmän päälle raskaaksi.
Herkkä kaipaa vertaistukea
Kun omassa työympäristössä ja lähipiirissä on muita herkkiä ihmisiä niin olotila on varmasti helpompi. On helpottavaa kun löytyy hengenheimolaisia joiden kanssa voi todella kohdata ja ymmärtää toista. Herkkyys on kuitenkin edelleen harmillisen piilossa yleisesti ottaen, koska niin moni herkkä edelleen piilottaa herkyyttään. Silloin emme löydä kaltaistemme luo. Herkkiä ihmisiä on kuitenkin valtavasti. Voisi varmasti sanoa, että kaikki ihmiset ovat jollainlailla herkkiä, mutta osa on vain taitavampia piilottamaan sitä. Ja toki herkkyyksissä on eroja. Erityisherkkiä ihmisiä on väestöstä noin 20%. He erityisesti kaipaavat vertaistukea kanssaihmisistä.
Kun herkkä tapaa kaltaisensa syntyy hyvä tunne helppoudesta. Kun herkkyys on luonnollista, se lisää hyvinvointia. Herkällä voi mennä valtavasti energiaa ja voimia omien ominaisuuksiensa peittelyyn ja välttelyyn jos hän ei pysty häpeän takia olemaan oma itsensä monenlaisessa seurassa. Silloin vertaistuki on parasta terapiaa.
Omasta mielestäni on aivan valtavan ihanaa olla taiteellisten ihmisten seurassa. Yleensä taiteen tekemiseen liityy myös herkkyys ja sallivuus. Kun ihminen on sallinut sisäisen taiteilijuuden hän ei pyri normaaliin vaan on salliva kaikelle monimuotoisuudelle. Myös omalle monimuotoisuudelleen. Minua inspiroi ja kannustaa valtavasti herkkyyden näyttäminen. Se tuo valtavasti samaistumispintaa itselle.
Herkkänä ihmisenä rakastan sitä, että asiat sallitaan ilmetä luonnollisina. Kun ihminen on sinut herkkyytensä kanssa hänen ei tarvitse arvostella herkkyyteen liitettäviä piirteitä. Harmillisen usein herkkyys on kuitenkin jouduttu kovettamaan ja piilottamaan ja se nähdään silloin myös uhkana muissa.
Uskon, että tässä ajassa opimme yhdessä uudenlaista hyväksyvämpää tapaa kohdata inhimillistä herkyyttämme itsessä ja toisissa. Sen myötä vapaudumme menneen ajan uskomuksista, että herkkyys olisi heikkoutta. Herkkyys on tosiasiassa yksi ominaispiirteemme. Se kuuluu luonnollisena osana ihmisyyteen. Ja toisilla herkkyys on vahvempaa kuin toisilla.
Nykyään on jonkinverran kirjallisuutta erityisherkkyydestä mutta ensimmäinen laatuaan on juuri julkaistu Ronja-Ilona Junkkarin kirjoittama e-kirja Herkän ihon alle. Ronja on koonnut yksiin kansiin ihmisten kertomia tarinoita herkkyydestä.
Kirja sisältää 9 vertaistukea antavaa erityisherkän tarinaa. Mukana on myös Ronjan oma tarina. Tarinat ovat todella syväluotaavia katselmuksia erilaisista taustoista tulevien erityisherkkien ihmisten maailmaan. Puheenvuoro on jokaisessa luvussa annettu yksi kerrallaan herkille ihmisille jotka ovat halunneet jakaa tarinansa. Tarinat lähtevät liikkeelle lapsuudesta ja ovat kasvutarinoita siihen miten oman herkkyyden kanssa on opittu elämään ja miten herkkyys on valjastattu voimaksi.
On aivan huikeaa päästä kurkistamaan näin taitavasti sanoitettuna ihmisten ”ihon alle” miten he ovat herkkyytensä kokeneet ja sen kanssa oppineet elämään. On todella mielenkiintoista ja voimauttavaa lukea miten he aikuisena ovat oppineet käyttämään herkkyyttään mm. työhön ja ihmissuhteisiin littyen. Kirjan idea ja toteutus on vertaansa vailla olevaa tärkeää vertaistukea herkille jotka haluavat tulla sinuiksi oman herkkyytensä kanssa. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.
*Saat Herkän ihon alle e-kirjan nyt -10% alennuksella koodilla kultainensulka.
Osta kirja omaksi tästä. Alennus on voimassa 27.6.2018 asti.
*Affiliate-yhteistyö
0 kommenttia