Herkkä ihminen lukee toisten tarpeita kuin avointa kirjaa,  mutta tunnistaako hän omia tarpeitaan? Onko herkkä yhtä herkkänä sille mitä hän itse tarvitsee ja kaipaa? Osaako hän säännöllisesti hakeutua itsekin sellaisten ihmisten seuraan jossa hänkin on tarpeineen olemassa? Mihin oikeastaan perustuu toisten tarpeiden lukeminen? Aitoon rakkauteen, selviytymiseen vai alitajuiseen yritykseen turvata omat tarpeensa?

Kun on tutustunut itseensä niin on päässyt kärryille siitä mitä kaipaa ja haluaa. Muta jos on koko elämänsä elänyt herkillä toisten tarpeille niin ei ole helppo kääntää ”virran suuntaa” ja oppia virrattamaan sitä hyvää myös itselleen minkä niin mieluusti suo aina toisille.

Moni herkkä on äärimmäisen pidetty ihminen juuri siitä syystä, että hän on herkkänä ja avoimena toisten ihmisten tarpeille. Hän on usein valmis kuuntelemaan ja antamaan huomionsa toiselle kokonaan. Monen mielestä tälläisen ihmisen seurassa on niin helppo ja hyvä olla, että he hakeutuvat vaistomaisesti tälläisen ihmisen luo aina varsinkin silloin kun heillä itsellään on vaikeaa. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää tai pahaa, me kaikki toivomme tulevamme kohdatuksi vaikealla hetkellä. Mutta tärkeintä herkälle on sallia samaa myös itselleen.

Herkkä antaa paljon muille mutta on itse usein paitsiossa. Hän kokee ehkä syyllisyyttäkin siitä kun on hänen vuoronsa ottaa vastaan. Herkkä tunnistaa alitajuisesti ehkä toisten kautta mitä itsekin on vailla ja siksi osaa vastata ulkopuolelleen muiden tarpeisiin. Mutta onko herkkä tullut tietoiseksi, että ehkä hän onkin juuri näitä asioita itse vailla ja siksi tunnistaa ne niin herkästi muissaki?

Joskus myös annamme toisille sitä mitä toinen ei välttämättä kaipaa ollenkaan. Varsinkin tälläisessä tilanteessa koittaa melko varmasti täyttää omia alitajuisia tarpeitaan, toisen kautta. Silloin näkee toisessa sen mitä tosiasiassa itse kaipaa.

Olemme ikuisessa limbossa ja oravanpyörässä jos alitajuisesti yritämme täyttää tarpeemme antamalla muille sitä hyvää mitä vailla itse kipuilemme. Limbosta pääsee pois vain oppimalla olemaan terveellä tavalla itsekäs. Ymmärtämällä, että itsekkyys ei ole kirosana. On täysin tervettä olla vuorollaan vastaanottajan roolissa. Kuten hengitämme, sisään ja ulos, niin virtaa myös vastavuoroinen energia tasapainoisissa ihmissuhteissa terveellä tavalla.

Tämä on niin tärkeä aihe siksi, että rakkaus on todellista vain silloin kun se ilmenee sisäisestä maailmasta ulospäin. Ulkokohtainen ja ulkokultainen rakkaus on usein rakkauden metsästystä ulkopuoleltamme. Siihen meidät on kasvatettu ja opetettu. Harmillisesti monille ei opetettu lapsena kuuntelemaan omia tunteitamme vaan muiden tunteita. Ei opetettu elämään kuten itse tuntee oikeaksi sisällään vaan sen mukaan mikä on muille oikein.

Tietyn sukupolven ihmisten ovat kasvaneet ajattelemaan ensin muita eivätkä ehkä ollenkaan itseään. Itsensä ajatteleminen saattaa suorastaan olla kirous ja synti, siksi sellaisen ajattelutavan omaavilta näkökulman muuttuminen vaatii monia itseään vastaan olevien uskomusten kääntämistä aijempaan verrattuna jopa ihan nurinkurisiksi. Se ei välttmättä ole ihan helppoa, eikä käy hetkessä!

Olen huomannut, että kun elän itse sisäisesti rakkaudessa minulla on paljon annettavaa mutta kun minulla on paljon täyttymättömiä tarpeita heijastan ulospäin vain epätyytyväisyyttä. Moni herkkä kipuileekin yksin kuten itsekin olen tehnyt omien tarpeiden kanssa. Ei ole helppo urakka muuttaa itseään ja totuttuja tapojaan mutta tulemalla tietoiseksi mihin pyrimme toiminnallamme voimme muuttaa sen oikeasti palvelemaan tarpeitamme. Silloin meillä on moninverroin annettavana myös muille! Ja mikä tärkeintä sisäinen hyvinvointi kasvaa. Se jos mikä heijastuu myös ulospäin.

Se, että alamme ajatella itseämme ei tarkoita sitä, että hukkaamme tai unohdamme arvomme. Voimme olla totta omine arvoinemme ja omine tarpeinemme ja tuoda lisää hyvää tähän maailmaan. Omien rajojen opetteleminen ja voimavarojen kuunteleminen on ensisijaista. Kun olemme aidosti itsemme puolella meidän ei tarvitse kokea epätoivoa maailman ja muiden ihmisten vaatimusten edessä. On tärkeää huolehtia oma tankki ensin täyteen jotta voi olla rinnalla kulkijana muillekin.

Kun oppii sallimaan kaiken sen huomion ja hyvän virtaamisen ajoittain myös itselleen, minkä on aina valmis antamaan muille, niin oma elämä ottaa isoja harppauksia eteenpäin juuri itselle tärkeään suuntaan. Olen antanut omaa aikaani ja energiaani elämässä paljon ”hukkaan.” Kaikilla kokemuksilla on toki merkitystä, mutta vasta kun päätin tietoisesti käyttää kaiken energiani minulle tärkeisiin asioihin elämäni on muuttunut entiseen verrattuna kuin yö ja päivä eroaa toisistaan.

Olen nykyään vähemmän kireä, minulla on enemmän energiaa ja  toimivampia ihmissuhteita. Lisäksi teen itselleni tärkeää ja merkityksellistä työtä. Kun elän elämääni omin ehdoin, en uhrautuen niin siitä on tullut paljon mielekkäämpää itselleni. Ja, koska itse voin paremmin uskon, että tämä palvelee kokonaisuuttakin huomattavasti enemmän kuin aikaisempi uhrautuminen.

Jos omien tarpeidesi toteuttaminen ja tunnistaminen on vaikeaa niin anna ensin itsellesi lupa muutokseen pikkuhiljaa totuttelemalla ajatukseen, tunnustelemalla sitä ja opettelemalla käytännössä mitä se milloinkin tarkoittaa. Kun opettelemme jotain asiaa niin yleensä kehitys tapahtuu niin, että välillä otetaan askelia eteen ja välillä taakse. Se kuuluu asiaan. Pääasia, että harjoittelemme.

Emme ole koskaan valmiita, siksi tärkeintä onkin ennen kaikkea itsensä ystäväksi tuleminen. Itsemyötätunnon kehittäminen ja kaikkien olemuspuoliensa hyväksyminen. Ei ihan helppo nakki, mutta kärsivällisyydellä kehitettävissä oleva taito.

Kun tunnistaa, että minun ei tarvitse olla enempää tai vähempää voidakseni olla riittävä itselleni juuri nyt elämästä putoaa suuri painolasti. Kaikki hyvä on mahdollista tässä ja nyt.  Kun olen riittävä itselleni tälläisenä, kuluvana hetkenä minun on helppo sallia itselleni myös huolenpitoa ja rakkautta.

Helposti lähdemme siitä ajatuksesta, että kun olemme tietyssä päämäärässä tai tavoitteessa niin vasta silloin olemme ansainneet tietyt asiat. Mutta emme ystävänkään seurassa vaadi mahdottomia. Kun hän kaipaa kuuntelua me kuuntelemme.  Emme vasta sitten kun hän on jotain muuta…

Kun muutumme itsemme ystäväksi tulemme näkyväksi itsellemme. Ja kun muutumme näkyväksi itsellemme omat tarpeemme muuttuvat yhtä tärkeiksi kuin muidenkin.

Lue myös artikkelini:
Jumissa auttajan roolissa – autatko muita itsesi kustannuksella?
Rajanveto sallittu
Miksi herkkä uupuu helpommin?
Epäonnistuminen on suorin tie menestykseen
Uupumus laittoi uskomukseni uusiksi
Introvertin ei tarvitse karaistua