Pääsin eilen kokemaan jotain mitä olen kauan kaivannut; läsnäoloa ja yhteyttä eläinten parissa. Vaikka läsnäolon kokeminen on mahdollista aina ja kaikkialla niin eläinten seurassa se on jotenkin helpompaa ja yhteyden kokeminen eläimen kanssa on jotenkin uskomattoman maagista. Siinä saa samassa kosketuksen toisenlaiseen todellisuuteen ja tapaan nähdä maailma. Eläimet tekevät täydellisellä läsnäolon kyvyllään ihmisellekin läsnäolemisesta helpompaa.

Olen lapsesta asti ollut eläinten kanssa tekemisissä ja jotenkin sielu aina kaipaa juurilleen, kokemaan maalaiselämää. Parhaat lapsuudenmuistoni liittyvät eläinten kanssa olemiseen. Myös ratsastusharrastus oli vahvasti nuorempana läsnä. Olen jo pidempään haaveillut hevosten kanssa toimimisesta mutta perinteinen ratsastustalli meininki ei ole tuntunut olevan sitä mitä kaipaan aidosti. Suorituskeskeinen ratsastustunti jää yleensä pintapuoliseksi kokemuksesksi siitä aidosta yhteydestä mikä ihmisen ja hevosen välille voi syntyä. Ulla Hukka on kehittänyt oman konseptin siitä miten eläinten kanssa voi ohjatusti kokea yhteyttä omaan sisimpään, eheytyä ja saada hyväksynnän kokemuksen. Sain tänään maistiaisen tästä Ullan tavasta ohjata ihminen läsnäolevaksi hevosten parissa. Lähdin paikalle innostuneena ja tulin takaisin kotiin rauhoittuneena, levollisena, onnellisena ja merkityksellisyyden tunteen kanssa. Olin myös latautunut paremmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Kotona koin, että minulla oli myös koko muulle perheelle enemmän annettavaa.  Palauduin ikään kuin omaan keskukseen kun sain viettää muutaman tunnin eläinten ja Ullan seurassa ihanissa maalaismaisemissa kiireettä ja nauttien. Juuri tälläistä olin todella paljon kaivannutkin!

Ulkotarhassa pääsin rapsuttelemaan ihanaa Edgaria. 

Eläinterapia on ollut käsitteenä tuttu jo pidempään, mutta siinäkin on monenlaisia tasoja. Jokainen joka on kokenut eläinten parantavan voiman ymmärtää mitä se parhaimmillaan on. Tähän asti eläinterapiaa on käytetty monenlaiseen kuntoutukseen mutta nykyajan hektiseen elämänrytmiin tottuneet ihmiset olisi mys hyvä palauttaa tässä juurilleen. Tuo yhteys on jotain mikä on varmasti eheyttävää lähestulkoon kaikille. Uskon, että kun ihmiset vihdoin tulevat tiensä päähän omassa elämässään suorittamisen, kiireen ja yhteyden kaipuun kanssa he löytävät takaisin myös luonnon ja eläinten pariin. Eläinten kanssa toimiessan ei välttämättä tarvita sen kummempia tekniikoita eikä työkaluja. Kun mieli saa jäädä narikkaan niin ihminen pääsee kosketuksiin omien tunteidensa kanssa.

Läsnäolo voi tuntua aluksi pelottavalta. Usein me pelkäämme omia tunteitamme, ja se onkin iso syy miksi pakenemme suorittamiseen. Kun vihdoin uskaltautuu kosketuksiin itsensä kanssa tuota yhteyttä haluaa vaalia. Ja sitä pitäisi muistaa vaalia jotta se todella säilyisi. Eläinten seurassa tuohon yhteyteen palautuu kuin itsestään. Olin puoli tuntia tarkoituksellisesti läsnä hevosen kanssa. Ulla ohjasi minua lukemaan hevosta, tutustumaan sen viestintään. Milloin hevonen on valmis päästämään minua lähemmäs, milloin itse olen päästänyt ajatuksista ja mielestä irti ja sallin läsnäolon täyttää kuilun minun ja tämän upean eläimen välillä. Siitä syntyy hyvin arvokas yhteys.

Kun silittelin hevosta ja olin sen kanssa rauhassa, täysin kiireettömästi ja ilman mitään pyrkimyksiä, kaikki tunteeni sallien, minulle nousi mieleen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni aito tunne siitä, että mitä tahansa olemme kokeneet elämässämme, niissä asioissa ei ole mitään hävettävää. Tottakai olen tuon jo pitkään tiennyt ja osittain tuntenutkin mutta eläimen aidosta olemuksesta sain siitä todellisen, aidon ja neutraalin kokemuksen. Olin kokonainen ja minut hyväksyttiin täysin. Ihmisten välille tulee helposti mielipiteitä, tahattomia asenteita ja aistimuksia jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen hienovaraisilta tasoilta.

Hevoset peilaaat olemuksellaan läsnäoloa ja hyväksyntää. Kun saamme pyyteetöntä peilausta hyväksymisestä itsetuntemuksemme lisääntyy ja suhteemme itseemme paranee. Kun hyväksymme itsemme, rakkaus seuraa perässä.

Ihmiset lähes aina tahtomattaankin peilaavat voimakkaasti asioita mielen kautta. Eläin ei peilaa mielestä mitään. Ne ovat aina läsnä kuluvassa hetkessä. Yhteys tuossa läsnäolossa on varaukseton, vilpitön ja aito. Kaikki mitä luen eläimestä luen samalla itsestäni. Jos minun läsnäoloni herättää eläimessä pelkoa ja varauksellisuutta voin tulla tietoiseksi itsessäni näistä peloista. Eläin on puhdas peili tunteissa. Vastaanko kärsivällisyydellä ja luottamuksella vai vastaanko itsekin epävarmuudella. Hevonen voi olla aivan uskomaton peili sille mitä me itse olemme. Varsinkin hevosten, näiden upeiden vaistonvaraisen maailman kautta elävien olentojen kanssa läsnäoleminen tuo meidät yhteyteen tosiolemuksemme kanssa parhaimmillaan.

”Hevosterapia” läsnäolon sietämiseen ja opetteluun on lempeä tapa saada yhteys itseen. Mitään ei pakoteta eikä suoriteta vaan juuri se mikä itsessä on valmis kohdattavaksi tulee näkyviin. Aikaisemmat kokemukseni hevosten kanssa on olleet juuri niitä suorituskeskeisiä kokemuksia ratsastustalleilta. Jo pikkutyttönä koin, että siitä jäi puuttumaan se olennainen mitä syvemmin kaipaan. En tietenkään osannut sanoittaa ja ymmärtää sitä silloin mutta ratsastusharrastus tyssäsi siihen, että kentän kiertäminen ei enää kiinnostanut minua. Myöskään tallityttö-jutut sellaisenaan eivät olleet minua varten. Kaipasin hevosten parissa jotain enemmän mutta en tiennyt sellaista paikkaa jossa sitä olisin voinut kokea ja saavuttaa. Nyt ensi kertaa kohtasin paikan jossa saan olla rauhassa hevosen kanssa läsnäollen, tutustua hevoseen ja itseeni siinä samalla. Pelkkä läsnäolo oli merkityksellistä ei se mitä teimme yhdessä tai se mitä emme tehneet. Ulla tuki meitä puhtaaseen yhteyteen. Ei tarvittu harjoja, satuloita tai ohjia. Ainoastaan omat kädet jotka tunnusteli hevosen turkkia, oma olemus joka nojautui hevosen lämmintä selkää vasten ja siinä oli kaikki. Kaksi olentoa hyväksyen ja kunnioittaen toisiaan.

Kun tulin tallista ulos niin maailma näytti erilaiselta. Maailma ei ollut muuttunut mutta minä olin. Läsnäolon kokemus on aina voimakkaasti muuntava kokemus. Se vie kohti aidompaa hyvinvointia. Nyt kun olen päässyt taas tähän yhteyteen mitä pikkutyttönä jo koin eläinten kanssa esimerkiksi silloin kun silitin pieniä vasta kuoriutuneita nukkuvia tipuja tuntikausia pitäen niitä kädessäni, en halua luopua enää tästä. Olen aina itsekin unelmissani haaveillut tälläisen paikan perustamisesta jossa tuollaisen voimautumisen ja eheyden tunteen voi välittää eläinten läsnäolon kautta mutta tällä hetkellä se on vain haaveeni ja olen todella onnellinen, että Ulla on luonut kutsumuksensa konkreettiseksi paikaksi meille muille kokea tätä ihanaa eheyttävää luonnon ja eläinten parantavaa voimaa. Ihan paras ystävänpäivä oli saada viettää luoden ja vaalien tätä eheyttävää yhteyttä itseen ja eläimiin.

Varaa oma aikasi Ullalta tähän ihanaan läsnäolevaan ja hyväksyvään hetkeen. CardeHummaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet juuri niiden kokemusten ja tunteiden kanssa kuin sinulla on. Ullan lisäksi kaikki tilan kissat, koirat, puput, kanat ja hevoset ottavat sinut vastaan täydesti hyväksyen ja saat kokea heidän seurassaan taatusti jotain arvokasta. Juuri sen mitä sillä hetkellä eniten kaipaatkin. 

CARDEHUMMAN SIVUT FACEBOOKISSA
Cardehumman kotisivut

Kirjoitin myös aiemmin  jutun CardeHummasta, voit lukea sen täältä.

Jos olet samaa mieltä tästä arvokkaasta yhteydestä eläinten ja ihmisten välillä jaathan tämän kirjoituksen eteenpäin, kiitos. <3