Jätämme energiajälkiä ja herkimmät aistivat ne

Ihmisestä jää energia siihen paikkaan jossa hän on ollut. Kuin eläimet jotka jättävät hajujälkiä myös ihmisestä jää energeettinen jälki, jonka herkimmät voi aistia. Herkimmillä aisteilla varustetut pystyvät todella aistimaan jälkeen jääneen energian. Yleensä ne  jotka eivät pysty aistimaan näitä jälkiä pitävät tälläistä mahdollisuutta melko hulluna.

Mielikuvituksen tuotetta se ei kuitenkaan ole, että aistimme paljon enemmän kuin mihin viisi aistiamme ylettyy. On olemassa useimmille täysin tuntematon maailma astiemme takana josta saamme välähdyksiä. Kun tämä maailma alkaa avautua se ei ole hulluuta vaikka saattaakin tuntua todella pelottavalta. Toiset sulkevat mahdollisuuden tähän kokonaan pois. Se on ymmärrettävää, koska olemme niin tottuneita elämään mielen kautta. Itse elän puoliksi molemmissa maailmoissa. Se on ollut jo vuosia minulle täysin luonnollista. Koen tässä asiassa nykyään tasapainoa, mutta sitä on todella pitänyt opetella.

On olemassa värejä joita emme näe, ääniä joiden taajudelle kuuloaistimme ei yllä, tuoksuja ja hajuja joita emme mitenkään pysty haistamaan. Elämä koostuu erilaisista taajuuksista ja monet asiat ovat aistiemme ulottumattomissa. Monet eläinlajit aistivat maailmasta aivan eri tasoja kuin me.

Omaa herkkyyttään aistimiseen voi kuitenkin harjoittaa ja laajentaa.
Se tuo aistiemme ulottuville asiat jotka valtaosa vielä kieltää.

Voimme olla selväkuuloisia, selvänäköisiä tai selvätuntoisia. Silloin aistimme siis fyysisen kuulo-, näkö ja tuntoaistin ulkopuolelle jääviä hienovaraisempia tasoja. Energiajälkien lukeminen kuuluu selvätuntoisuuden piiriin. Minulle selvätuntoisuus on ollut jo vuosien ajan arkipäivää mutta sen kanssa on pitänyt tulla sinuiksi.

Olen elänyt paljon mieleni kautta ja mieleni on vaatinut lukemattomia todistuksia järjellisen käsityskyvyn ulkopuolisesta elämästä. Elämä on monimuotoinen ja moniaistillinen kokemus. Siihen on pitänyt totuttautua jota siitä on tullut luonnollinen osa kokemusmaailmaa eikä mieli jatkuvasti aiheuta ristiriitaa näiden asioiden välillä.

Suomen-energiahoitajat-hoitajabanneri-300x400px

Aluksi herkkyyteni lukea ja kokea asioita oli minulle hyvin hämmentävää enkä osanut integroida sitä tavalliseen arkeeni. Se sai minut hieman ”leijumaan.” En ollut maadoittunut kovin hyvin.

Näin käy monille helposti ja se on aika luonnollinen vaihe herkkyyksien lisääntyessä. Kun maailmaan avautuu uusia tasoja voi olla vaikea ymmärtää mitä niillä tekee arjessa. Silloin lähtee mukaan liikaakiin ”toisiin todellisuuksiin” mutta maadoittuminen ja integroituminen tapahtuu ajan kanssa. Itse jouduin sulkemaan aistimiseni muutamaksi vuodeksi kokonaan pois. Oli liikaa nähdä lähes kaikki ennalta ja tuntea ihmisten ajatukset. En ymmärtänyt mitä minun kuuluu sillä tiedolla tehdä. Se oli yksinkertaisesti liikaa.

Saatoin halata jotain ihmistä ja sen jälkeen sanoa, että tässä tuntuu aivan asialta xxx. Ystäväni ilme oli erittäin hämmästynyt ja hän ihmetteli ”Mitä täällä tapahtuu?! Puhuin juuri xxx asiasta ennen kuin tulit paikalle.”

Oma kokemukseni on vahvistanut lukuisat ja taas lukuisat kerrat, että näkymättömässäkin on ”jalanjälkiä.” Kaikki on energiaa ja siitä jää jälki. Jäljen voimakkuus riippuu kokemukseni mukaan siitä miten omavoimainen ja totuudellisempi henkilö on kyseessä. Tai mitä vahvemmasta tunteesta on kyse.

evie-s-aFGZmB0vmIg-unsplash (1).jpg

Mitä vahvempi omassa energiassaan henkilö tunnetasolla on sen vahvempi energiajälki hänestä jää. Ja sitä vaikeampi sitä on olla huomaamatta. Samaan tapaan kuin mitä enemmän fyysistä massaa henkilöllä on sen selkeämpi painauma lumeen hänen kengästään jää.

”Olen selvätuntija minkä ansiosta tunnen asioita muilla kuin inhimillisillä aisteilla.
Voin esimerkiksi istua ravintolassa ja tuntea selvästi samassa pöydässä minua ennen istuneiden ihmisten energian, kuin he olisivat jättäneet jälkeensä kymmeniä energiaa kihiseviä sormenjälkiä. Ja jos tuo energia vaikuttaa minuun negatiivisesti, sanon kohteliaasti ravintolaemännälle, että istuisin mieluummin jossain toisessa pöydässä, tai jos kyse on ainoasta vapaasta pöydästä, että minun on poistuttava ravintolasta. Aviomieheni ja lasten mielestä tämä ei ole aina kovin mukavaa. Eikä itseasiassa ravintolaemännänkään mielestä.”
– Laura Lynne Jackson, opettaja (kirjasta Taivaan Valo)

Olen tuntenut kun ystäväni oli kotini talonvahtina kironnut erästä rapussa olevaa koriste-esinettä sen epäkäytännöllisestä paikasta. Tuolla kukka-asetelmalla oli tapana aina tarttua vaatteeseen tai kaatua ohi kävellessä. Hänen sadattelunsa iski minuun kuin tuulahdus kulkiessani kotiin saapuessani tuosta kohdasta. Tämä kävi ilmi kun otin asian esille.

On hyvä saada todistusta kokemuksilleen jotta niitä alkaa pitää samanlaisina perusasioina kuin jalanjälkiä hiekalla. On voimauttavaa ja hyvinvoinnille tärkeää oppia erottamaan milloin aistii muiden jättämiä energiajälkiä ja milloin kokee omia tunteitaan. Jos emme ole tietoisia aistimuksistamme saatamme alkaa kääntyä sisäänpäin, syyttää itseämme tunteista ja olotiloista jotka olemme imuroineet ympäristöstämme. Tai pahimmassa tapauksessa alkaa pitää itseämme sairaina. Silloin lahjasta tuleek kuin jokin virhe järjestelmässä, ongelma. Länsimainen kulttuuri ei yleisesti tunnusta näkymätöntä maailmaa mutta onneksi julkiset keskustelut ovat tehneet näitä asioita luonnollisemmiksi.

”Ne, jotka eivät kuulleet musiikkia, pitivät tanssijoita hulluina.”
– Friedrich Nietzsche

Minusta on tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Vaikka ne ovatkin vain marginaaliryhmälle todellisia. Tiedän, että moni koitaa turruttaa herkkyyksiään, koska niiden takia saa helposti oudon ja hullun leiman. Ihmiset jotka eivät koe asioita samoin voivat kertoa totuutena ettei näitä ilmiöitä ole olemassa. He eivät havaitse niitä mutta erilaisia herkkyyksiä on valtavasti emmekä voi kieltää niiden olemassaoloa vain siksi, ettemme itse koe niitä.

Uskon, että olemme kaikki jollain tavalla herkkiä, mutta toiset ovat avoimempia herkkyydelleen. Toiset valavat herkkyyksiensä päälle teflon pinnan. Erityisherkiltä tuo ei kuitenkaan ihan helpolla onnistu. Ei ainakaan itseltäni vaikka sitä joskus olen yrittänytkin.

herkkyyksieni tukeminen ja vahvistaminen ja niiden hyväksyminen taas on tehnyt minusta paljon onnellisemman ihmisen. Koen herkkyyksieni tuovan elämääni suurta merkityksellisyyden tunnetta. Herkkyyteni toimii minulle joskus kuin oppaana pimeydessä. Vaistojeni avulla osaan suunnistaa oikeaan suuntaan.

Pidän näitä ominaisuuksia suurina lahjoina joiden hyväksymisellä voi olla suuresti elämää parantava merkitys. Mitä useammat alkavat arvostaa herkkyyksiään sitä suuremmin niiden voiman saamme valjastettua elämämme ja yhteisen hyvän käyttöön.

Lue myös artikkelini:
Energiahoidoista apua tunnetraumojen purkamiseen
Kehon asentovirhe voi vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen
Sieluni ohjauksessa oppimassa rakkautta
Lapset aistivat näkymätöntä
Rukousten korut luodaan pyhien sanojen voimalla
Tositarina taakkasiirtymän katkaisemisesta – Ukko Kärkkäinen kirjoitti itsensä ulos isänsä sotakokemusten jättämistä kauhuista

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *