Jos puut osaisivat puhua

11.09.2024 | Runo | 4 Kommentit

Jos puut osaisivat puhua, 
lohduttaisivatko ne 
sanoillaankin minua. 
Kertoisivatko, 
miten tulee laajentua, 
kurkottaa kohti valoa,
juurtua ja maadoittua,
olla pelkäämättä huomista.

Tarjoaisivatko ne vertaistukea
jakamalla kokemuksia siitä, 
miten kivuliaalta kasvu voi tuntua,
varsinkin kasvupaikan ollessa haastava
tai varjossa.
Kokisivatko ne silti olevansa olemassa
juuri oikeiden tähtien alla, 
maailmassa, 
jossa ei ole sattumia. 

Jos puut osaisivat puhua,
pohtisivatko ne elämän tarkoitusta,
olosuhteita, tehtäväänsä
yhteyttämistä ja symbioosia.
Kyseenalaistaisivatko hellästi heiluttavia ja 
rajusti repiviä tuulia,
loputtoman pitkään odotettua 
tai loputonta sadetta. 

Muistuttaisivatko ne, 
että olemassaolo täällä
riittää tarkoituksena ja
ainakin voimme olla toistemme tukena, 
kuten nekin tarjoamalla linnuille talvella suojaa
ja lohduttamalla, että 
lämpö vielä saapuu kevätauringon mukana. 

Jos puut osaisivat puhua,
arvottaisivatko ne kokemuksia, 
vertailisivatko kasvupaikkoja
vai toteaisivatko asiat vaan
hyväksyvällä olemuksellaan ja läsnäolollaan?




4 Kommentit

  1. syksyntuulia

    Ihana, ihana, ihana! 💜💜💜

    Vastaa
    • Anette Ahlqvist

      Kiitos ✨️💖✨️

      Vastaa
  2. Eeva-Liisa

    Kylläpä olit kuvaillut puiden olemuksen aivan kuin naulan kantaan Anette!
    Juuri näin puut varmaan tekevät : Suojaavat, lohduttavat
    ilostuttavat, rikastuttavat ja lääkitsevät meitä kaikkia. Takapihallamme kasvaa mustaselja, teen sen kukista mehua, joka
    auttaa flunssaoireisiin sekä toimii janojuomana kesän helteillä. Sen oksilla lurittelee iloksemme joskus milloin mikäkin lintu. Kukissa pörriäiset viihtyvät hyvin.
    Käsite ”itkupihlaja” on varmasti monelle tuttu entisajalta, jolloin mentiin jonkin tietyn pihlajan juurelle purkamaan suruja.
    Sillä on täten ollut tietty terapeuttinen tehtävänsä.

    Etupihamme on kallioista. Huomasin että jotakin kasvaa kallion railosta, en tiennyt mikä se oli. Jonkin ajan päästä näimme
    että puun taimi oli onnistunut juurtumaan siihen ja puhuimme että kaipa se olisi parempi nyhtää pois.
    Muutaman viikon jälkeen se pikku taimi alkoi kukkia, loistavan keltaiset kultasadetertut vilkuttivat selvästi sanomaansa:
    ”Antakaa minun kasvaa tässä”. Se sai jäädä ja on tuonut meille ja linnuille paljon iloa. <3

    Aihe on laaja

    Vastaa
    • Anette Ahlqvist

      Ihanasti ovat puut sinuakin puhutelleet. Kiitos kun kerroit ✨️💖✨️

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Evästeiden käytöstä

Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme tarjota sinulle parhaan mahdollisen käyttäjäkokemuksen sekä auttavat meitä ymmärtämään mikä kävijöitä kiinnostaa.