Jos puut osaisivat puhua, lohduttaisivatko ne sanoillaankin minua. Kertoisivatko, miten tulee laajentua, kurkottaa kohti valoa, juurtua ja maadoittua, olla pelkäämättä huomista. Tarjoaisivatko ne vertaistukea jakamalla kokemuksia siitä, miten kivuliaalta kasvu voi tuntua, varsinkin kasvupaikan ollessa haastava tai varjossa. Kokisivatko ne silti olevansa olemassa juuri oikeiden tähtien alla, maailmassa, jossa ei ole sattumia. Jos puut osaisivat puhua, pohtisivatko ne elämän tarkoitusta, olosuhteita, tehtäväänsä yhteyttämistä ja symbioosia. Kyseenalaistaisivatko hellästi heiluttavia ja rajusti repiviä tuulia, loputtoman pitkään odotettua tai loputonta sadetta. Muistuttaisivatko ne, että olemassaolo täällä riittää tarkoituksena ja ainakin voimme olla toistemme tukena, kuten nekin tarjoamalla linnuille talvella suojaa ja lohduttamalla, että lämpö vielä saapuu kevätauringon mukana. Jos puut osaisivat puhua, arvottaisivatko ne kokemuksia, vertailisivatko kasvupaikkoja vai toteaisivatko asiat vaan hyväksyvällä olemuksellaan ja läsnäolollaan?
Ihana, ihana, ihana! 💜💜💜
Kiitos ✨️💖✨️