Olen aina kokenut, että joulu on mielentila. Sain viettää lapsuudessani onnellisia jouluja, ehkä siksi minustakin tuli jouluihminen. Vaikka se ei välttämättä menekään yks yhteen niin. Äitini sanoi ettei hänellä ole lapsuudestaan hyviä joulumuistoja, mutta hän on silti jouluihminen, koska nyt hän saa luoda aikuisena sellaisen joulun kuin haluaa.
Joskus meillä onkin viritetty jouluverhot jo lokakuussa ikkunaan ja viety kuusi pois paljon normaalia myöhempään. Olen aina rakastanut joulua, mutta minulle se on paljon enemmän kuin lyhyt hetki vuodesta. Se on lapsenomaisen ihmetyksen ja mysteerin tila jonne voin palata vaikka juhannuksena. Se on sellainen tunne, että kaikki on mahdollista. Elämä on joulumielellä kuin satua ja taikaa.
Toteutin marraskuussa pitkäaikaisen haaveeni käydä tervehtimässä joulupukkia lasten kanssa Rovaniemellä. Moni sanoi, että siellä on paljon hienoa nähtävää lapsille, mutta taidan olla itse niin lapsenmielinen, että nautin siitä kaikesta ainakin yhtä paljon itsekin.
Kävimme poroajelulla. 3-vuotias poikani istui kyydissä onnellisena ja sanoi ”Nämä ovat taikaporoja ja kohta ne lähtevät lentoon.” Syötimme poroille jäkälää, paistoimme nuotiolla vaahtokarkkeja, nautimme lumesta jota täällä etelässä ei ollut. Pääsimme halaamaan joulupukkia, tonttukouluun, näkemään hienon jouluaiheisen sirkusesityksen useampaan kertaan, koristelemaan pipareita ja tervehtimään jääkuningatarta upeissa jouluisissa puitteissa.
Kävimme myös huskysafarilla joka oli minulle koko matkan kohokohta
Aluksi pelkäsin miten koiria ajetaan mutta kun pääsin liikkeelle pelko haihtui ja tilalle astui rauha ja matkasta nauttiminen. Ajaminen olikin ihan helppoa. Pelot taas halusivat kertoa alussa jotain muuta. Näin se usein on. Mieli voi olla hyvä neuvonantaja mutta jos sen ohjeita kuuntelee kyseenalaistamatta moni hyvä kokemus jää elämättä. Huomasin, etä huskysafarilla ylitin hyvällä tavalla oman mukavuusvyöhykkeeni ja se laajensi ihanalla tavalla kokemuspiiriä. Se toi minulle paljon iloa ja inspiraatiota elämään.
Muistin taas mitkä asiat saavat minut tuntemaan, että olen elossa ja löysin lisää motivaatiota niiden asioiden toteuttamiseen. Keväällä ajattelinkin toteuttaa toisen, pidemmän huskysafarin. On hyvä sallia itsensä toteuttaa niitä asioita jotka inspiroivat, koska sellaisten kokemusten kautta astumme syvemmälle elämänvoimaan. Omat pelot ovat usein suurimpana esteenä siinä tiellä, mutta kun noilla pelon porteilla ei tarvita enää vartijoita, avautuu mahdollisuus vapaaseen läpikulkuun ja portin takana on usein suurempi ilo odottamassa.
Oma vuoteni on sisältänyt raskasta luopumisprosessia ja surutyötä. En muista milloin olisin elänyt niin hiljaista aikaa kuin tämä vuosi on ollut. Olen viettänyt todella paljon aikaa yksin hiljaisuudessa. Joskus tälläisessä prosessissa elämä tuntuu kuin pysähtyneen. Kärsivällisyys kuitenkin vie aina eteenpäin. Ja joskus silloin kun päällisin puolin elämässä ei näytä tapahtuvan mitään tapahtuukin eniten ja tulokset siitä alkavat näkyä vasta myöhemmin. Loppuvuosi onkin antanut jo osviittaa siitä, että tämä yhdenlainen sisäänpäinkääntyneisyyden sykli on tullut päätökseen ja toinen eläväisempi kausi on alkamassa.
Joulu on ihanaa aikaa astua tuon portin läpi uuteen rikastuttavaan vuoteen. Voimme hiljentyä vastaanottamaan todelliset elämänlahjat, ne jotka voimme tuntea vain sydämessämme. Ne joiden kanssa aineellisella maailmalla ei sinänsä ole tekemistä mutta jotka lopulta voi materialisoitua myös aineelliseen muotoon. Runsaus on ennen kaikkea kykyä kokea kiitollisuutta ja rakkautta sydämessään elämän lahjaa kohtaan. Se on porttimme siihen paratiisiin joka meille on annettu.
Oikein ihanaa joulua kaikille!
Lue myös artikkelini:
Laskeudu pehmeästi jouluun yin-joogan avulla
Meidän perheen yhteinen joulukalenteri
Rituaalien ja intention voima arjessa
Joulun pyhät unet
Mikä tekee jouluihmisen?
Kuulutko sinäkin etsijöiden heimoon?
0 kommenttia