Muutama päivä sitten näin unen jossa valaat uivat tummassa, hieman synkän oloisessa vedessä. Valaiden keskelle ilmestyi yllättäen portaali jonka läpi yksi valaista meni osittain. Valaan pyrstö jäi toiselle puolelle muiden valaiden ihmeteltäväksi. Ne valaat jotka olivat vielä toisella puolella pelkäsivät. He ajattelivat, että portaalin läpi meneminen tuhoaa heidät. He pelkäsivät ettei portaaliin imautunut valas pääse enää takaisin. Mikä voima hänet veti pelottavalta tuntuvaan tuntemattomaan vievään portaaliin? Muut valaat pelkäsivät näkevätkö ystäväänsä enää koskaan ja jääkö se jumiin puolitiehen vain pyrstö näkyvissä.

Olin unessa kuin ulkopuolisena tarkkailijana ja jossain vaiheessa minä sukelsin portaalin toiselle puolelle katsomaan mitä siellä on. Kun nostin pääni toiselle puolelle näin mitä kauneimman paratiisimaiseman. Maisema oli seesteinen ja rauhallinen. Turkoosia vettä, palmuja, sininen pilvetön taivas, aurinkoa, hiekkarantaa… Kaunista ja maagista. Tunsin syvää rauhaa. ”Tännekö tästä pääsikin. Miten turhaa olikaan pelätä! ”

Unesta herättyäni oivalsin näkemäni merkityksen heti. Uni kuvasti sitä miten mielemme takertuu pelkoihin. Pelkojen läpi katsoessamme maailma ei näytä niin kauniilta paikalta. Se on harmaa, täynnä epäluottamusta ja synkkäkin, mutta me olemme tottuneet siihen. Se on tuttua. Siksi takerrumme tuohon ainoaan tuntemaamme todellisuuteen, koska vaikkemme ole välttämättä vallitseviin oloihin tyytyväisiä emme kuitenkaan uskalla tehdä muutosta. Muutos pelottaa liikaa.

Uskomme, että näin sen kuuluu ollakin. Pidämme sitä normaalina, koska emme tiedä paremmasta. Kaikki muutos pois vanhasta on pelottavaa, koska se on tuntematonta.

Mutta pelkojen toisella puolella on jotain niin mahtavaa ettei oma mielikuvituksemme riitä sitä edes ajattelemaan. Ja se on siellä koko ajan. Vain odottamassa, että pistäisimme päämme toielle puolelle jotta voisimme nähdä täysin erilaissen maiseman.

Emme ole uskaltaneet edes unelmoida voivamme kokea jotain sellaista. Jotta voimme päästä tuohon paratiisiin, sydäntietoisuuteen, meidän tulee olla valmiita luopumaan kaikesta vanhasta. Uskaltaa niin sanotusti menettää kaikki. Kyse on vain siiä, että luovutame mielen kontrollista. On kyse sydämestä tai mielestä. Kummasta valitsemme elää.

Sydän tietää suuremman totuuden. Mieli tietää vain sen minkä on jo kokenut. Usein me luommekin mielemme kautta pelkojemme suodattamana vain lisää menneisyyttä tähän hetkeen jossa mahdollisuudet olisi kuitenkin rajattomat luoda minkälaista todellisuutta tahansa. Pelko pitää meidät kiinni vanhassa.

Mielen avulla takerrumme siihen mitä meillä on. Pidämme usein kynsin hampain kiinni kaikesta minkä olemme onnistunet saamaan itsellemme. Takerrumme myös huonoihin kokemuksiimme ja annamme niiden luoman pelon olla tiellä uudenlaisen todellisuuden näkemisessä. Ja vaikka se vanha ei niin hyvää olisikaan niin emme suostu irrtottamaan otettamme, koska pelkäämme menettävämme sen ”vähänkin.” On vaikea kuvitella todeksi jotain mitä ei ole vielä nähnyt. Mutta todellisuus on täynnä tälläisiä mahdollisuuksia joka hetki.

Unessani paratiisimaisema kuvasti sydäntietoisuutta. Portaali vedessä mielen ja sydäntietoisuuden välistä siirtymää. Ja valaat tietoisuutta.

Unen avulla sain konkreettisen tarinan siitä miten meillä on joka hetki mahdollisuus päästää irti mielen peloista ja kontrollista ja astua suurempaan sydäntietoisuuteen. Tuo maisema on odottanut meitä koko ajan mutta meissä on ollut liikaa pelkoa ottaa se vastaan.

Rakkaus on aina läsnä. Meillä on aina tilaisuus astua sisään rakkauden kehään. Jättää pelot taakse. Kun ihminen on sydän auki hän rakastaa. Mutta paljon yleisempää on, että pelkäämme rakastaa. Vetäydymme pois kun meille avautuu tilaisuus rakastaa.

Pelkäämme menettävämme jotain rakastaessamme vaikka päinvastoin menetämme kun emme uskalla rakastaa. Englanniksi sanotaan rakastumisesta ”fall in love.” Vapaasti suomennettuna ”pudota rakkauteen.” Monen mielestä se on illuusio ja jotain mitä ei kannata tehdä. Mutta minusta pelottavampaa on elää rakkaudettomuudessa.

Falling out of love is the problem. Not falling in love.

Kun elämme pelosta, putoamme pois rakkaudesta.

Pelkoon pohjautuva elämä on usein varmistelua siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Sydäntietoisuudessa tilanteet ratkeavat ihmeellisillä tavoilla. On kyse siitä millaista resonanssia lähetämme. Onko se huolta ja pelkoa vai luottamusta ja rakkautta.

Kun ihminen on ankkuroitunut tukevasti sydäntietoisuuteen niin elämä ei suinkaan ole laput silmillä kulkemista ja toiveajattelua tai tosiasioiden kieltämistä vaan kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta täynnä uskallusta rakastaa. Hyväksyä, kokea myötätuntoa ja olla läsnä. Sitä tämä maailma ehdottomasti tarvitsee lisää. Vakaita sydäntietoisuudesta eläviä ihmisiä jotka ovat löytäneet pysyvän rakkauden tilan, jotka voivat tuosta tilasta käsin ankkuroida myös muita pysymään paremmin rakkaudessa.

Usein rakkaudessa ensimmäiseksi nousee kipumme ja pelkomme. Siksi säikähdämme rakkautta. Mutta teemme väärän johtopäätöksen kun liitämme ne rakkaudeksi. Rakkaus ei tuota kipua eikä satuta. Pelkoenergioissa ja rakkaudettomuudessa eläminen tekee sen. Kipujamme pelätessämme ankkuroidumme välttelemään parantavaa rakkautta.

Milloin maailma kylläsyy pelkoihinsa kun rakkaudessa eläessä voisimme kokea niin paljon merkityksellisempiä ja antoisampia asioita?

Varjoja ei saa pois maailmasta mutta voimme tietoisina olentoina valita toisin. Voimme valita valaista varjomme ja astua tietoisemmin valoon. Meille tarjoutuu siihen jatkuvasti mahdollisuuksia. Aivan kuin portaaleja joiden läpi astua ja nähdä maailma toisin, kokonaan uusin silmin, kuten unessani. Pitää vain uskaltaa katsoa tuntemattomaan. Oletko valmis astumaan kanssani vuoteen 2020 ja elämään rohkeasti sydäntietoisuudesta käsin?

Seuraava kirjoitukseni käsittelee sitä miten rakastaessamme kipumme tulevat näkyviin ja kuinka päästä kipujen ohi pysyvämpään rakkauden tilaan asettamatta siitä vastuuta toiselle ihmiselle.

Lue myös kirjoitukseni:
Tunteita ei voi käsitellä ajattelemalla, ne täytyy tuntea jotta niistä pääsee eteenpäin
Ihmisen ikävä itsensä luo
Sieluni ohjauksessa oppimassa rakkautta
Rituaalien ja intention voima arjessa
Tärkein ja vaikein tehtävä on pysyä pehmeänä
Aika herätä