Vallitseva tilanne laittaa kaikki ajatukset uuteen perspektiiviin. Meillä kaikilla risteilee varmasti mieletön määrä ajatuksia. Tämä hetki pistää pohtimaan sellaisiakin asioita jotka ei vielä hetki sitten tuntuneet mahdollisilta.

Tänäänkin vallitsee erikoinen poikkeustila maailmassa. Olemme erikoisessa tilanteessa mitä varmasti kukaan ei olisi täysin realistisesti osannut kuvitella tapahtuvaksi näin laajamittaisesti. Koko maailmaa koskevana asiana yhtä aikaa. Nykyinen tilanne ei ole vain uutisista luettava ”joitain muita” koskettava asia joka olisi helppo laittaa ajatuksistaan syrjään. Tämä ei ole sellainen ”none of my business”- tyylinen juttu miten olemme ehkä uutisista tottuneet ajattelemaan.

Joka päivä koko olemassaolomme ajan ovat ihmiset olleet joukoittain suuressa hädässä maailmassamme mutta suurin osa on niin turtunut uutisiin, että se on muuttunut täysin normaaliksi. Joillakin ihmisillä taas herää oikea myötätunto ja huoli. He yrittävät auttaa hädässä olevia esmerkiksi osallistumalla keräyksiin tmv. Ja yksi osa on päättänyt olla katsmatta uutisia, koska se tuottaa suurtakin ahdistusta toisinaan sillä vaikutus mahdollisuudet maailmassa oleviin ylivoimaiselta tuntuviin epäkohtiin tuntuu mitättömiltä. Tässä hetkessä on kuitenkin toisin. Nyt voimme jokainen vaikuttaa omalla tavallamme. Ja pienilläkin teoilla voi olla lähipiirissä iso vaikutus.

Oli todella absurdi fiilis lukea lööpistä ”Koko suomi meni kiinni.” Moni asia tässä tilanteessa tuntuu todella absurdilta. Miten psykologi analysoi lehdessä ihmisten tarvetta hamstrata vessapaperia tai se, että kaikki paikat ovat nyt todella suljettu. Kirjastot, uimahallit, ravintolat ja muut palvelut ovat suljettu. Nämä toimet vaikuttavat niin moninaisin tavoin ihmisten elämään. Toisille vaikutus on oikeasti elintärkeä. Joidenkin ihmisten mielenterveys tai jopa henki voi olla kiinni palveluista jotka on nyt lakkautettu. Kuten psyko- tai fysioterapia. Moni vaikeasti vammaisen omaishoitaja on kauhuissaan tilanteesta. Miten omat vomat riittävät toimia nyt yös kuntouttajana ja onko siihen edes valmiuksia. Sitten on sellaisia tilanteita jossa ihminen on erikoisen tilanteen edessä kuten arvokisamitalikisoihin valmistautuvat urheilijat jotka eivät pääse harjoittelemaan esim. uimahalliin edes poikkeusluvalla.

Kukaan ei ole osannut ajatella tälläisiä asioita konkreettisesti tapahtuviksi. Olemme tottuneet katsomaan vastaavia skenaarioita vain scifi-elokuvista. Mielenkiintoista on, että 2000-luku alkaa todella tapahtua sellaisia asioita kuin joissain elokuvissa on jo pitempään kuvattu. Toivottavasti näkymät muuttuvat kuitenkin valoisammaksi eikä apocalyptisiksi.

Viitteitä on jo ilmoilla siitä miten luonto elpyy.  Yksi osa minusta kokeaa mielenrauhaa sitä miten luonto laittaa ihmiset ojennukseen ja tasapaino alkaa palata. Saasteet väistyä. Venetsiasta tulvii nyt kuvia miten delfiinit ja joutsenet ovat tulleet kirkasvetisiin kanaaleihin kun turismi ja liikenne eivät enää saastuta.

Ihmiset eivät muista nähneensä koskaan kanaaleissa vesiä niin puhtaana. Se on upea todiste siitä miten ihmisten toimien seuraukset voidaaan hyvin lyhyessäkin ajassa tasapainottaa kun luonto korjaa tilanteen rauhassa kun me vain sallimme sen. Tällä maapallolla on aivan mielettömän viisas ekosysteemi jolla on yhtenäinen tietoisuus. Tuo systeemi toimii oikein aivan luonnostaan.

Systeemi on sotkeentuunut siitä kun ihminen on mennyt liian voimakkaasti väliin ”tietämään” muka paremmin ja moni ekosysteemi on sen vuoksi tuhoutunut tai vaarassa. Surullisen moni laji on kuollut sukupuuttoon. Sellaisia menetyksiä ei voi koskaan korvata. Vaikutukset ovat arvaamattomat. Voisimme olla niin paljon viisaampia lajina jos yhdistyisimme enemmän luonnon viisauteen ja toimisimme sen kanssa yhteistyössä emmekä ylivertaisina. Ehkä tämä mikroskooppisen pieni virus on tullut meille opettamaan sitä.

Sekin on ihmeellistä miten näin pieni ja olematon, näkymätön asia kuin virus voi näyttää meille näin paljon. Kun ihminen ei osannut pelastaa maailmaa niin virus tuli tekemään sen.

Me emme ole korvaamattomia vaikka niin oma melemme saattaa meille joskus vakuuttaa. Nyt kun kaikki toiminnot on ihan käytännössä pysähtyneet niin joudumme miettimään yhdessä, laajemmin mikä on todella tärkeää ja mitä ilman voimme hyvin elää.

Olen itse viettänyt jo vuosia hyvin hiljaista elämää. Ajoittain suorastaan pysähtynyttä. Suurimman osan ajasta olen ollut lapseni kanssa ja tehnyt töitä kotoa käsin. Karanteeni elämä ei siis siltä osin vaikuta minun elämääni. Muita vaikutuksia en osaa vielä täysin arvioida. Ainoastaan tekemäni suunnitelmat ovat peruuntuneet. Olin juuri päättänyt alkaa hiljaiselon jälkeen tekemään enemmän asioita, mutta se ei nyt onnistukaan.

En ole  parin päivän sulattelun jälkeen siitä kuitenkaan kovin harmissani. Olen tottunut jo vuosien ajan ajattelemaan, että elämä on jotain muuta kuin suunnitelmani. Elämä tapahtuu aina oikein suunnitelmistani huolimatta. Ja kaiken salliminen sellaisena kuin asiat ilmenee helpottaa huomattavasti elämää. Jos alan vastustaa elämää, olemassaolevaa todellisuutta, luon vain lisää murhetta. Suunnitelmat ovat mielemme kuvitelmaa omassa päässämme mutta elämällä on se todellisempi  järkähtämättömämpi suunnitelma.

Helsingin Sanomien artikkelissa tutkija sanoi mieleeni painuneen lauseen ”Älä anna hyvän kriisin mennä hukkaan.” Vaikka tämä aika pistää ihmiset koville, se myös herättelee. Joudumme ja saamme löytää uusia tapoja toimia. Se jos mikä on virkistävää. Jos aiemmin vain olimme olemassa niin nyt on todella herättävä eloon.

Entinen malli oli tullut jo tiensä päähän, se sairastutti ihmiset ja luonnon. Moni halusi muutoksen mutta vanhat mallit ja systeemit istuivat niin tiukassa, että niihin oli vaikea vaikuttaa. Kriisi auttaa meitä nyt löytämään luovempia ja terveellisempiä ratkaisuja jos keskitymme siihen. Suuret muutokset laittaa ajattelemaan uudella tavalla.

Etätyö joka on ollut jo pidempäänkin käytännössä mahdollista, näyttää nyt sen miten maailmaa voisi viedä myöskin ekologisempaan suuntaan käytännön pienillä asioilla. Ei tarvitse lentää tai ajaa toiseen kaupunkiin tai maahan palaveriin ja saastuttaa ilmakehää kun voi hoitaa kokouksen etänä jne. Ja kun ihmisillä on etätyö mahdollisuus, mahdollistuu myös enemmän aikaa perheelle. Ehkä läsnäolon merkitys nousee ansaitsemaansa arvoon.

Tilanteessa olevat huolet ja pelot ovat aiheellisia mutta tämä kriisi koskee meitä kaikkia yhtä lailla joten se luo osaltaan turvaa. Meillä on yhteisön tuki, kaikki ovat jossain määrin samassa veneessä vaikka henkilökohtaiset tilanteet voivatkin vaihdella merkittävästi. Jokaisella on omat huolensa tilanteessa. Sen takia tämä kriisi on myös aikaisempaa suurempi mahdollisuus luoda yhteyksiä toisiin. Keskustella asioista, pyytää ja vastaanottaa apua. Löytää tie takaisin yhteyteen joka on ollut kadoksissa.

Nyt kun moni yrittäjä on ajautumassa todella pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin täytyy löytää aivan uusia tapoja selvityyä. Kun asiakastilaisuudet on tehty mahdottomiksi niin on sovellettava. Olen elänyt melkein aina taloudellisesa niukkuudessa. Samalla olen oppinut, että KAIKESTA selvitään ja aina pärjää. Mutta ei yksin vaan muiden avulla. Tarvitsemme toisiamme ja sitä me kansakuntana olemme sisimmässämme huutaneet jo pitkään. Yhteisöllisyyttä ja yheyttä toisiimme. Nyt on aika tukea paikallista yrittäjää.  Tämä tilanne on todellakin opetus yhteen hiileen puhaltamisesta ja saman köyden vetämisestä. Paradoksaalisesti karanteeni voikin opettaa juuri tätä.

Saamme varmasti lähiaikoina kokea enemmän  yhteisöllisyyttä kuin pitkiin aikoihin kun avaudumme sille. Olen huomannut, että köyhemmissä maissa ollaan hyvin vieraanvarasia ja solidaarisia. Kaduilla tervehditään ventovieraitakin ja pysähdytään  juttelemaan. Kun olosuhteet ovat niukat on pidettävä yhtä muiden kanssa. Se on yksi todella tärkeä asia hyvinvointimmekin suhteen. Yhteiskuntamme minäminä-ajattelu on luonut valtavasti kärsimystä ihan kaikille ikäluokille ja yhteisöllisyys on ollut hukassa.

Nyt toivon mukaan saamme nähdä toisenlaista kehitystä ja huomaamme mikä todella merkitsee. Se ei olekaan se raha. Rahalla emme korvaa sisäistä tyhjyyttä tai yhteyden puutetta. Toki me rahaa tarvitsemme mutta ehkä emme niin paljon mihin tämä rahauskovaisuus on meitä opettanut. Kun toisilla on ja toisilla ei, se tekee meistä valheellisesti eri arvoisia. Se tekee usein  myös sokeaksi toisten kärsimykselle. Tämä tilanne laittaa meidät muistamaan niitäkin ihmisiä jotka jo ennen pandemiaa kärsivät.

Itse näen tilanteessa kaiken hädän, pelon ja oikeiden huolien joukossa paljon mahdollisuuksia hyvään suuntaan vievään kehitykseen. On todella erikoislaatuinen aika ja mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tämä tilanne meitä vie pitkällä tähtäimellä. Muuttuuko mikään oikeasti. Avautuuko ihmisten sydämet ja yhteys toisiin laajemmin pysyvämmin. Kriisi on aina mahdollisuus löytää syvempää viisautta ja myötätuntoa.

Kriisi voi olla mahdollisuus vaikka se nostaakin alkuun ikävät tunteet kuten tuskan, pelot ja huolen esiin. Kuitenkin näiden alkujärkytyksestä tulevien tunteiden takaa voi nousta niin paljon uutta elinvoimaa ja luovuutta joka olisi muuten täysin piilossa. Joskus kun asfaltti halkeaa roudan seurauksena niin sieltä nousee uutta elämää, värikkäitä kukkia. Elämä löytää aina uudet muodot ja väylät kukoistaa. Usko siihen, että niin käy nytkin. Älä luovuta!

Tämä tilanne herättää niin paljon ajatuksia, että tuntuu vähän siltä ettei tämä yksi kirjoitus nyt riitä joten lisää luvassa….

Lue myös artikkelini:
Kun elämä laittaa hiljaisen vaihteen päälle sillä on eniten asiaa
Kriisi selkeyden mahdollistajana
Se mitä pelkäämme ja häpeämme yhdistää meitä yleensä eniten
Mitä vaikeimmat hetket ovat opettaneet minulle?
Tunne-alkemian voima – Muuta tunteesi muutat elämäsi