Minua ei enää ole Olen kadonnut tapettiin Muuttunut seinäruusuksi Sulautunut minua ympäröiviin Kalmanvalkeisiin seiniin Sieluni kohdalla on aukko Joka joskus oli täynnä elämää Nyt sen tilalla on vain kuolemaa Ja ajan olemattomuutta Olen kadottanut ytimeni Henkeni ja ruumiini En ole unessa Mutten aivan hereilläkään Maailma on muuttunut utuiseksi Kuin siltä puuttuisivat ääriviivat Minultakin puuttuvat ääriviivat Siksi sulaudun ja katoan kaikkeen Mieleni on muuttunut hauraaksi Läpinäkyväksi En saa enää otetta tunteistani Tai ajatuksistani Edes koko olemassaolostani Olen kuin musta aukko Joka on räjähtänyt sisäänpäin Kaikessa hiljaisuudessa Luonut valtavan sisäisen paineaallon Joka on hajottanut mielen Alkutekijöihinsä Miten siis kertoisin tästä Olemattomuuden kauhusta Sinulle joka et sitä koe? Miten saisin sinut ymmärtämään Että traagisinta kaikesta On oman itsensä menetys? On vain jotain hahmotonta Tuntematonta Pimeää ainetta Jota kaikki valo pakenee Sitä ei ole tehty Nähtäväksi tai koettavaksi Ainoastaan välteltäväksi Ja minä välttelen Kaikilla sieluni ja ruumiini voimilla Välttelen henkeni edestä Olemattomuuden ja tyhjyyden imua Pyörrettä joka imee sisäänsä Kaiken tuntemani Myös järkeni valon Hulluuden ja hajoamisen spiraali Lymyää jokaisen ajatukseni Ja tunteeni takana Mutten voi antautua kaaokseen Sillä silloin kaikki ympärillänikin Hajoaisi pirstaleiksi Minun pitää kannatella kaikkea Myös minua auttavia ammattilaisia Koska kaaos ja hulluus Näyttävät ikävä kyllä olevan Tarttuvaa sorttia: Aina kun olen menneisyydessä Menettänyt itseni hallinnan Sen ovat menettäneet Myös kaikki lähelläni olevat: Jopa ja varsinkin Psykiatrian alan ammattilaiset Olen kokenut sen Niin monta kertaa Erilaisissa hoitotilanteissa: Minun kaaokseni on imaissut Hoitohenkilökunnankin mukaansa Vaikka en niissä tilanteissa Olisi muuta tarvinnut Kuin turvaa Välittämistä Ja johdonmukaisuutta Tarvitsin inhimillistä kohtelua Niin kipeästi Epäinhimillisissä olotiloissani Etten voi antaa Vieläkään anteeksi Monia kohdallani tehtyjä Ilmeisiä hoitovirheitä Lisäksi ne hoitovirheet Eivät edelleenkään Ole monien mielestä Hoitovirheitä laisinkaan Vaan jo vakiintuneita Hoitokäytänteitä Joissa särkyneitä mieliä Voi resurssien puutteessa Kohdella aivan miten tahansa: Sivuutetaan täysin tuskaisen potilaan Tunteet ja tarpeet Vaaditaan palaamaan ruotuun Vaikka juuri ruodussa olemisen vaatimus On sairastuttanut alunperinkin Saanut ihmisen katoamaan itseltään Ja muilta Pitäisi olla vielä näkymättömämpi Kuulumattomampi Kuluttaa vielä vähemmän Hoitoresursseja järjestelmässä Joka on luotu olemaan Tehokas mutta kohtaamaton Ja jonka seurauksena huono vointi Usein ainoastaan pitkittyy Ja lopulta kroonistuu Mielen sisäistä autioitumista Ei osaa enää itse kyseenalaistaa Tietää vain että jotain puuttuu Kuten se elintärkeä kokemus siitä Että on yhä elossa En siis löydä itseäni Syömästäni pillerivuoresta Katoan vain lisää Lääkkeiden turruttavan Ja kroonistavan peitteen alle Ja olen näin hukassa itseltäni Enemmän kuin koskaan aiemmin Mutta apua ja tukea ei vain saa Psykiatrisesta hoitokierteestä Irti pääsemiseen Olen kai aina ollut Liian kiltti potilas Ja niellyt kiltisti Lähes kaikki pillerit Joita minulle on Vuosikymmenten varrella Ikinä keksittykään määrätä Ja kaiken tämän jälkeen Olen päätynyt tilanteeseen Jossa en meinaa enää millään Löytää yksityistäkään psykiatria Joka osaisi tai suostuisi Minua enää auttamaan Liian monimutkaisen lääkitykseni Ja psyykkisen oireiluni kanssa Olen siis niin syvällä Psykiatrian suossa Etteivät psykiatritkaan Enää käytännössä tiedä Mitä kanssani tekisivät Vähemmästäkin tulee toivoton Ja epäonnistunutkin olo Tekisikin mieli vain luovuttaa Koska ongelmani ovat selkeästi Psykiatrian alan ammattilaisillekin Aivan liian haastavia Ehkä minun ei edes Haluta selviävän Sillä minut kirjataan Ensi syksynä Ulos erikoissairaanhoidosta Vaikka tarvitsisin sitä Vielä kipeästi Lääkitysteni ja oireidenikin puolesta Ensi syksynä putoan siis Tyhjän päälle Tulen jälleen hylätyksi Potilaana ja ihmisenä Vaikka hylkääminen On se pahin traumani Ja kaiken psyykkisen oireiluni Lähtökohta Psykiatrinen hoito siis helposti Todella vain traumatisoi Jo valmiiksi elämän paineessa Murskaantuneen Se vie itsetunnon ja itsearvostuksen Saa uskomaan että ihmistä voi Psykiatrisena potilaana kohdella Aivan miten tahansa Enkä minä uskalla kohdata Pelottavaa sisäistä kaaostani Koska tiedän mitä tapahtuu Jos hetkeksikään luovun Tunteideni välttelystä: Traumatisoidun yhä uudestaan Niiden ihmisten toimesta Joiden tehtävä olisi enemmänkin Auttaa ja tukea Jo valmiiksi kolhuilla olevaa Mieltäni ja minuuttani Silloin haluaa luonnollisesti Mieluummin kadota tapettiin Ja sulautua seinään Kuin tulla näkyväksi Omine huolineen ja murheineen Kuitenkin näkyväksi tuleminen On lopulta ainoa tapa Jolla särkynyttä mieltä Voi todella korjata Hyväksytyksi ja kuulluksi tuleminen Hädän hetkellä Voi saada aikaan Hyvyyden vastakierteen Joka vetää jo tuhon partaalla Olevan väsyneen sielun Pois kaaoksen ja pimeyden Myrskynsilmästä Vain toinen toistemme Tuella ja kannattelulla Voimme voida aidosti hyvin Ja todella parantua Kunpa muistaisimme tämän Ennen kuin vähättelemme Mitätöimme ja ohitamme! Ennen kuin julistamme Ihmisen hankalaksi ja Toivottomaksi tapaukseksi! Ennen kuin syyllistämme ja Syyttelemme sitä joka oireilee Koko yhteisön pahoinvointia! Sitä joka tuntee Luissaan ja ytimissään Vuosisatojen painon Kivun jota ei ole koskaan ennen Todella kohdattu ja käsitelty Ja nyt minä olen syyllinen Yhteisön taakankantaja Jonka kohtalona on luhistua Ylisukupolvisen taakan alle Olen syntipukki Jonka päälle lasketaan Ne vaikeat tunteet Joita ei haluta kohdata Omassa itsessä Se kun tekee liian kipeää Nähdä toisessa oma varjonsa Niinpä se pitää piilottaa Lääkitä pois Tukahduttaa heti alkuunsa Ja niin psykiatrinen potilas Jää mykkänä kauhunsa keskelle Ymmärtäen kokemuksen kautta Että hänen tunteensa ja ajatuksensa Ovat yksinkertaisesti liikaa Ympäröivälle maailmalle Sen viesti on selvä: Pitää vetäytyä Olla näkymätön ja kuulumaton Lakata kuormittamasta Jo ennestään ylikuormittunutta Psykiatrista hoitojärjestelmää Kunpa pääsisinkin sen piiristä Aivan kokonaan pois! Mutta olen valitettavasti Aivan liian syvällä Lääkityksineni ja jo kroonistuneine Psyykkisine oireineni Niinpä haukon henkeä Ja sukellan uudelleen Kärsimyksestä sakeisiin Syviin vesiin Löytääkseni vihdoin Psykiatrian alan ammattilaisen Joka kohtaisi minut Inhimillisenä ihmisenä Eikä ainoastaan Psykiatrisena potilaana Lääkärin joka ymmärtäisi Etten ole rikki Ainoastaan kauhuissani Tässä todellisuudessa Joka aivan liian usein kieltää Tarvitsevuuden ja heikkouden Erilaiset ilmenemismuodot Ja rankaiseekin niistä Joka näkisi diagnoosieni Ja lääkityksieni taakse Ja osaisi auttaa niistä Eroon pääsemisessä Pelkkien oireiden hoito Kun on aina ennemminkin Kroonistanut tilannettani Kuin todella auttanut Lamannut ja kivettänyt paikoilleen Pois elämän virrasta En tiedä tuottaako jo Epätoivoiseksi käynyt Yksityisen psykiatrin etsintäni Lopulta mitään tulosta Ehkä ei ole olemassa lääkäriä Joka minua voisi Enää käytännössä auttaa Haluaisin kuitenkin Tulla näkyväksi ja olevaksi Enkä vain jatkaa katoamistani Itseltäni ja maailmalta Siihen kuitenkin tarvitsisin Sellaista apua Jonka seurauksena en katoaisi Vaan löytyisin En tiedä onko sellaista apua Olemassa enää minulle Ehkä ei Siihen asti kuitenkin Yritän olla ja hengittää Tässä sisäisessä umpikujassani Yritän selvitä päivästä päivään Ja hetkestä hetkeen Tässä elottomaksi käyneessä Kafkamaisessa todellisuudessa Jossa toivon valo Meinaa jatkuvasti kadota Välinpitämättömyyden Epäinhimillisyyden Ja kaltoinkohtelun Mustan verhon taakse
Kyllä. He eivät pysty käsittelemään sinua. Mutta sinä ajan mittaan olet pakotettu käsittämään. Sieltä pimeästä ja tyhjyydestä löytyy informaatio miten saada voima takaisin. Sun täytyy vaan kuunnella. Ja sitten pusket sen kaiken mitä tiedät tähän todellisuuteen. Pimeään ei voi tuoda valoa mutta sieltä löytää valon joka paistaa päivää kirkkaammin. Ei ne pelkää sitä mitä sulle tapahtui vaan sitä mikä sinusta on tulossa. Luota siihen. Se sattuu. Kasvu ei tule kivutta. Mutta luota siihen että tämän puun hedelmät on ne makeimmat. Se kaikki kantaa sinua aikanaan ja huomaat ettei heillä olisi voinut olla mitään keinoja edes yrittää kannatella sinua. Se on kasvun edellytyskin. Sen kivulias siunaus. Pystyt kantamaan kaiken sen vielä. Etkä koskaan olisi mitään muuta halunnutkaan kun olet perillä.
Kiitos kauniisti kirjoitetusta kommentistasi! Toivon sen olevan kohdallani totta.💜
”Miten siis kertoisin tästä
Olemattomuuden kauhusta
Sinulle joka et sitä koe?
Miten saisin sinut ymmärtämään
Että traagisinta kaikesta
On oman itsensä menetys?”
Hyvin kerroit ❤️ Lämmin halaus. Olet mielessä❤️
Kiitos.💜
Vaikka minun taustani on ihan erilainen, koen myös, että minua ei juurikaan ole olemassa. Kirjoituksesi kosketti.
Kiitos kommentistasi.💜
On hienoa että kirjoitat näistä asioista, niin kipeitä kuin ne ovatkin. Voin samaistua kokemuksiisi hyvin monilta osin, elän vaikeiden traumojen ja tuon hyvin kuvaamasi mustan aukon kanssa. Olen kuitenkin viime vuosien aikana itse onnistunut jättäytymään rikkinäisen hoitojärjestelmän ulkopuolelle ja löytämään apua muilta tahoilta. Lääkitystä tarvitsen yhä, mutta tiedän kokemuksesta, mikä minulle sopii ja olen löytänyt sopivia lääkäreitä (ei psykiatreja), joilta haen mitä tarvitsen. En enää odotakaan lääkäreiltä tai sairaanhoidolta oireiluni syvempää ymmärrystä tai muuta kuin lääkkeellistä apua. Tämä luovuttaminen on ollut lopulta helpottavaa ja ehkäissyt uudelleentraumatisoitumista järjestelmän kovissa käsissä.
Muutoksen on toki tapahduttava järjestelmässä, mutta omia vähiä voimavarojani en enää voi käyttää usein turhaan taistoon poliklinikalla, kun kyse on omasta selviytymisestäni tässä ja nyt.
Toivon sydämestäni, että löydät sinulle sopivat auttajat. Ne voivat hyvin löytyä psykiatrisen järjestelmän ulkopuolelta. Se tärkein apu – turva, ymmärrys, inhimillinen kohtaaminen ja kannattelu. Intuitio on johdattanut minut parhaiden auttajien äärelle, kun olen uskaltanut luottaa ja kuunnella. Toki taloudellisilla resursseilla on tässä osansa, mutta apua voi siltäkin osin löytyä esimerkiksi lähipiiristä, jos voi ja uskaltaa pyytää mitä tarvitsee, tai tekemällä jotain pieniä töitä jaksamisen rajoissa.
Voimia sinulle ja kaikille meille hylätyille ❤️ Toivoa on!
Kiitos paljon tästä lohdullisesta ja rohkaisevastakin kommentista!💜 Haluan myös uskoa, että toivoa on kaikesta huolimatta.
Olen myös itse päätynyt siihen lopputulokseen, että rikkinäisestä hoitojärjestelmästä sitä ei valitettavasti tällä hetkellä löydy ja tämän ovat minulle myös useat alan ammattilaiset hoitojärjestelmän sisältäkin aivan suoraan todenneet. Näin ei saisi olla, mutta näin valitettavasti kuitenkin on ja se on todella väärin ja epäoikeudenmukaista. Psykiatrisen hoitojärjestelmän tulisi ennemminkin auttaa traumoista toipumisessa kuin ennestään pahentaa niitä.💔
Itse kuitenkin myös lopulta onnistuin löytämään yksityiseltä puolelta itselleni hoitavan psykiatrin, jonka kanssa yhteistyö on lähtenyt sujumaan ihan hyvin. Tämä runoni on hieman yli vuoden takaa ja pian sen kirjoittamisen jälkeen yksityiseltä löytyi erään suosituksen kautta psykiatri, joka paitsi suostui ottamaan minut potilaakseen, oli kanssani suht samalla aaltopituudella.👍
Hienoa kuulla, että sinäkin olet löytänyt rinnallesi sellaisia terveydenhoitoalan ammattilaisia, jotka aidosti lisäävät hyvinvointiasi ja myös edistävät toipumistasi! On tosiaan tärkeää huolehtia ensisijaisesti itsestään ja omasta terveydestään, sillä kukaan ei ainakaan potilaan asemasta käsin voi yksin muuttaa toimimatonta hoitojärjestelmää toimivaksi.
Voimme ainoastaan pyrkiä pelastamaan parhaamme mukaan itsemme sen armoilta ja sitten tehdä asian hyväksi se, mihin omat voimat sen jäljiltä riittävät. Itselleni se on tämä kirjoittaminen ja tietoisuuden lisääminen sitä kautta. Joka tapauksessa on tärkeää, että joka tapauksessa jotenkin vain selviämme eteenpäin emmekä menetä toivoamme toipumisen tai elämänkään suhteen missään vaiheessa aivan kokonaan. ⚓️
Ihanaa kuulla että sinäkin olet löytänyt tässä välillä sopivan auttajan!
Kiitos vielä aktivismista, mitä taitavilla kirjoituksillasi toteutat.