Kehuminen, hyvien sanojen sanominen toiselle ihmiselle.
Kuinka paljon hyvää sellaisella saisimmekaan aikaan. Sanoa jotain hyvää ja positiivista, ilman mielistelyä ja aidosti sydämestään.

Miten se voisikaan muuttaa maailmaa, jos jokainen tekisi niin, edes välillä. Aina ei tarvitse sanoa mitään isoa, ihan vaikka vain kiittää ja kertoa mitä siinä toisessa ihmisessä arvostaa.

Minulle kävi niin eilen, minua katsottiin silmiin ja sain rehellisen sekä positiivisen näkemyksen siitä, millainen vaikutelma minusta tälle ihmiselle tuli. Emme olleet aiemmin tavanneet hänen kanssaan.
Olin todella yllättynyt, minulla ei tullut mieleenkään, että joku voisi nähdä sellaisia asioita minussa.
Hieman ankean oloinen päiväni todellakin muutti suuntaa siinä hetkessä, olin loppupäivän onnellinen ja iloinen. Se kohtaaminen lämmittää sydäntäni edelleen.

Aloin sitten miettimään asiaa, että kuinka paljon tuollaisella sydämellisellä toiminnalla saisi muutettua tätä nykyhetkessä vallitsevaa ikävää energiaa.
Tuntuu kurjalta joskus harvoin lukea somessa kommenttikenttiä. Pahimmillaan siellä loukataan tuntemattomia ihmisiä julmastikin, mennään henkilökohtaisuuksiin tietämättä toisesta mitään.
Missä vaiheessa tästä on tullut yleinen ja osin myös hyväksytty tapa?
Sitten jos joku siitä tohtii huomauttaa, alkaa se jeesustelu, että läpällähän minä, älä nyt ole noin herkkänahkainen. Taikka ei pidä olla somessa jollei kestä kritiikkiä.
Kovin monella vain tuntuu olevan hukassa se rakentavan kritiikin taikka suoranaisen haukkumisen ero, sekä asioiden kyseenalaistamisen taito.
Oikeassa olemisen tarve on suuri.

Niin, että miksipä tätä positiivisuutta ei voisi alkaa opettelemaan enemmänkin, mikäli se ei jo luontevasti suju?
Se negatiivisuus tuntuu tulevan herkästi ensimmäisenä esille, palautteitakin annetaan enemmän siitä pettymyksestä käsin.
Itse olen nykyään pyrkinyt antamaan positiivisia palautteita, vaikkapa jonkin pienyrityksen somekanaviin. Siitä tulee itsellenikin hyvä mieli, kun sen aidosti voin tehdä.