kun muistelen lapsuuttani näen ja tunnen mielessäni aurinkoisen kesäpäivän.
Sinä teit meille onnellisen lapsuuden. Tiedän sen siitä miltä minusta tuntuu kun ajattelen tunnetta joka lapsuudestani tulee mieleeni päällimmäisenä. En muista juurikaan murheita tuolta ajalta vaikka sinun taakkasi oli käsittämättömän raskas. Olit ensimmäiset vuotemme kahden lapsen yksinhuoltaja ja kokenut valtavan tragedian isämme toimesta. Olit vähällä menettää koko perheesi. En ymmärrä miten on mahdollista, että siltikin onnistuit niin upeasti äitiydessäsi. Muistan kaiken niin hyvänä.
Sinun muistosi voivat olla toisenlaisia, ehkä koit riittämättömyyttä, ja tunsit ettet tehnyt parastasi. Minun kokemuksiini ja muistoihini nuo tunteesi eivät kuitenkaan näkyneet. Nyt kun minulla on omia lapsia mietin miten pystyitkin siihen, ja toivon että voisin antaa yhtä valoisat muistot lapsilleni omasta lapsuudestaan vaikka tuntuu että se on melkein mahdotonta.
Meillä oli myös kauppa leikkimökissä. Keräsit tyhjiä ruokapurkkeja, maitotölkkejä, puurolaatikoita, leipäpusseja ja muita valikoimiin. Kaupassa oli myös aito vanha kassakone jonne teit meille hienon näköisä leikkiseteleitä. Talvella teimme lumilinnoja ojiin ja kevätjäiden sulettua irrottelimme jäälauttoja ja ihailimme niiden kauniita kuvioita joita alla virtaava vesi oli niihin muodostanut. Kesäisin toimme sammakonkutua ja hyttysenpoikasia purkissa kotiin. Sain oman akvaarion 9-vuotiaana ja pyydystelin ojista kaloille kesäisin öttiäisiä ruoaksi. Koulumatkan varrelta tienpientareilta kuskasin kotiin usein perhosentoukkia jotka laitoin purkkiin koteloitumaan.
Olitkin isän tyttö, kerroit kuinka isä, pappa, silitteli ja nukutti sinua. Hyssytit minutkin samalla tavalla uneen käsivarrella keinutellen kuin oma isäsi oli tehnyt.
Olet halunnut rakastaa meitä omalla tavallasi, ja siinä olet onnistunutkin. Olen aina kokenut olevani rakastettu, se on luonut tärkeimmän pohjan elämässäni.
Sanoit aina että tahdoit antaa meille jotain muuta kuin tiukan kurin, sylittömyyden ja ankaruutta. Saimme toteuttaa itseämme. Kuskasit aina harrastuksiin. Maksoit kesäleirit. Meille sai aina tulla kaverit kylään ja yöpyä. Joskus kaverini sanoivat että toivoisivat samanlaisen äidin kuin sinä.
Meillä oli yhdessä rentoa ja kivaa. Viihdyin kanssasi. Et tehnyt numeroa asioista, paitsi silloin kuin tappelimme siskon kanssa auton takapenkillä niin että auto huojui matkalla mummolasta kotiin ja uhkasit jättää meidät linja-autopysäkille jos emme lopeta. Suutuit harvoin mutta silloin olit tosissasi. Tai ainakin se tuntui siltä, vaikka et kai osannut oikeasti edes olla ankara. Talossamme oli elämää. Paljon eläimiä ja puhetta. Sopivan rentoa ja paljon rakkautta.
Opetit esimerkilläsi minut käyttämään luovuuttani ja samalla käytännönläheiseksi mutta annoit minulle vapauden toteuttaa näitä omalla tavallani. Siitä paketista olen kiitollinen. En pysty läheskään samaan kuin sinä, enkä vertaile itseäni siihen mutta ihailen taitoasi.
Olen kiitollinen, että olet ottanut myös meidän uusperheen lapset kuin omiksesi. Kerran kuulin kun sanoit tuttavallesi kaupassa, että sinulla on 7 lastenlasta. Se tuntui todella kivalta, vaikka kaksi eivät ole verisukua he ovat kuitenkin kuin omiasi. Olet ihana mummi ja lapset kyselevät aina koska tulemme taas sinun luokse kylään. Kun kerromme, että olet tulossa meille se saa aikaan ilon hihkaisuja.
0 kommenttia