Kun ihminen on kokenut syvän trauman hän joutuu kantamaan tuota kipua niin kauan kunnes tulee kohdatuksi sen kanssa. Puhuminen ja jakaminen ei välttämättä saa syvää yhteyden tunteen kokemusta aikaa. Siihen tarvitaan todellista ymmärrystä ja myötätuntoa. Itse uskon, että resonoimme siltä taajuudelta mihin oma tietoisuutemme riittää. Silloin sanat eivät voi koskaan tulla paikkaamaan sitä taajuuden puutetta mikä monilla trauman ymmärryksessä on. Ymmärrystä voi kuroa umpeen vain tutustumalla syvästi itseensä. Lähes jokainen meistä kantaa jonkinasteista traumaa, joko omasta elämästä tullutta tai taakkasiirtymänä periytynyttä. Sotatrauma on globaali ja kansallinen. Jokaisen historiaan liittyy olennaisena osana tuo syvästi tuhoava ja vahinkoa tekevä menneisyys. Kun tulemme tietoiseksi näistä vaikuttimista itsessämme, myötätunto ja ymmärrys kasvaa sisällämme.
Toiset meistä ovat tietoisempia traumoistamme kuin toiset, mutta väitän, että nykyajan pahoinvoinnin syy löytyy kohtaamattomista, usein sukupolvelta toiselle periytyneistä traumoista.
Trauma ei kaipaa sääliä
Kirjoitan blogissani paljon traumoista ja mielenterveysasioista. Joku ihminen jolle nämä asiat ovat heikkouksia, voi ajatella, että miten tuokin jaksaa velloa näissä asioissa. Minulle nämä ovat sydämen asioita, tärkeimpiä siinä mielessä, että ne ovat yhteisiä jaettuja kokemuksia, jotka yhdistävät meidät inhimillisyydessään myötätunnolla kaikista eniten. Ihminen joka ajattelee nämä asiat vaivaannuttavina ja ohitettavina, ei ehkä itse ole kokenut syvää traumaa tai ei muuten ole kiinnostunut kohtaamaan asioita.
Se, että puhun oivalluksistani ja ajatuksistani näihin aiheisiin liittyen on ollut minulle pääsy pois traumoista kohti eheyttä eikä päinvastoin. Hiljaisuus ja vaivautunut vaikeneminen sen sijaan on pitänyt minut kauan jumissa traumoissa ja haasteissa. Silloin ne ovat oireilleet esimerkiksi erilaisina addiktioina tai vahingollisina käytösmalleina jopa itsetuhona itseäni kohtaan. Jos trauma ei voi tulla jaetuksi ja kohdatuksi niin se jää yksilön itsensä kannettavaksi. Silloin se saattaa ”saastuttaa” koko ihmisen käsityksen itsestään jotenkin huonona ja vääränlaisena. Tuosta häpeän tilasta käsin ihminen sitten koittaa luoda onnellista elämää. Vaikka se on silloin vain puolielämää jos emme saa olla kokemuksinemme koko laajudessamme nähtyjä ja tuettuja.
Mitä enemmän kohtaan hyväksyvää kaikkia kokemuksiani kohtaavaa turvaa ja rakkautta ulkopuoleltani, sen enemmän vapaudun kantamasta taakkaa yksin. Kun kohtaa ihmisen joka jakaa yhteisen ymmärryksen syvistä ja vaikeista kokemuksistamme se on kuin pieni valaistumisen kokemus. Kun turvan tunne lisääntyy se ilmenee suurempana kehotietoisuutena ja läsnäolon tilana tässä hetkessä. Se taas vaikuttaa paitsi omaan hyvinvointiin, myös kaikkien läheisten hyvinvointiin ratkaisevasti.
Kun traumaattisia kokemuksia kokenut vanhempi saa purettua kipeitä kokemuksiaan läsnäolevassa ja turvallisessa ympäristössä rakastavan ihmisen kanssa, hän muuttuu vanhempana lapsilleen enemmän läsnäolevaksi. Omien tunteiden kohtaaminen vaatii turvaa ja luo turvaa. Se taas lisää itsensä hyväksymisen ja arvostamisen määrää myös lapsissa. Yhden ihmisen trauman kohtaaminen tai kohtaamattomuuden vaikutus kertaantuu ekspotentiaalisesti sukupolvien yli.
Kun käyn koko ajan hyväksyvämmin omaa kokemushistoriaani ja tunnekehoon jääneitä kohtaamattomia tunteita läpi, ymmärrykseni asiasta vahvistuu konkreettisesti. Alan tuntea mitä voi olla elämä ilman traumamekanismien luomia strategioita. Alan todella nähdä miten se sisäinen tieto joka minulla on nämä reilu kymmenen vuotta asian suhteen ollut, alkaa todella näkyä käytännön elämässäni nyt. Se on vaatinut monia syväsukelluksia tunteiden pelottavaan sammioon ja se on antanut mukaani sieltä monta oivalluksen helmeä joita ilokseni nyt voin jakaa muille rohkaisuksi matkalle. Minulla itsellänikin on matkaa tehtävänä ja siksi sitä on niin ihana jakaa yhteisymmärryksellä ja tietoisuutta lisäten muiden kanssa.
Trauman kokenut joutuu usein kannattelemaan toisia energeettisesti omien kokemustensa vuoksi. Monilla ei ole kykyä ottaa vastaan tietynlaista jakamista, koska he torjuvat nämä asiat itsessään. Kun saa sanatonta viestiä toiselta, että tästä ei ole lupaa puhua (ts. tätä minä en halua itsessäni käsitellä) niin toiselle se on myös samalla äänetön, mutta vahva viesti siitä, että tietyt osat ja kokemukset itsessä eivät ole tuon ihmisen kanssa ollessa hyväksynnän piirissä. Onkin tärkeää, että oppii itse tunnistamaan sellaiset ihmiset, jotka voivat ja pystyvät hyväksyä omat kokemuksensa.
Kun jaamme salliville ja hyväksyville ihmisille kokemuksiamme, niitä jakaessa todella pääsee ulos niistä. Jos joutuu kannattelemaan toisia tilanteessa olemme kuin jumissa, haluamme vapauteen mutta portti ei aukene. Tällaisessa tilanteessa voi jäädä kuin limboon. Puhuu ja puhuu mutta se ei vaan auta. Silloin kuuntelijan tietoisuus ei riitä vielä samalle tasolle, jotta kokemuksesta tulisi jaettu ja yhteinen. On opittava rakastamaan itseään ja tunnistamaan seura jossa tulee aidosti hyväksytty olo. Tämä koskee myös terapeutteja. Kaikkien terapeuttien kyky, ammatillisesta koulutuksesta huolimatta, ei riitä tarvittavan läsnäolon ja kohtaamisen tasolle, jotta se olisi parantavaa.
Kun sisäinen turva kasvaa meissä, opimme tunnistamaan millaiset suhteet ovat meille hyväksi. Ensin on luotava turvallinen suhde itseensä. Olen luonut verkkokurssin Vahvista sisäistä turvallisuuden tunnettasi jossa on avaimet siihen tietoon mikä on itseäni auttanut vahvistamaan sisäistä turvan tunnettani. Voit tutustua kurssiin tästä linkistä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi
Lue myös artikkelini:
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Debyyttisingleni on julkaistu! Kuuntele biisi tästä
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Kun trauman taika raukeaa
Mennyttä voi korjata vain nykyhetkessä; Ahdistukset nykyhetkessä on johtolanka alkuperäisen trauman aiheuttajan jäljille
Tositarina taakkasiirtymän katkaisemisesta; Ukko Kärkkäinen kirjoitti itsensä ulos isänsä sotakokemusten jättämistä kauhuista
Trauman takana on ihminen; dissosiaatioista vapauteen
Traumaperäinen stressihäiriö
0 kommenttia