Ajelin edelliseltä asiakkaalta seuraavalle radion soidessa taustalla. Huomioni herätti kepeältä tuntuva mainos särkylääkkeestä. ”Kun ei ole aikaa kipuilla” siinä mainostettiin. Anteeksi mitä? En ollut uskoa kuulemaani. Eikö meillä ole aikaa pysähtyä kuulemaan kipua ja sen viestiä? Ainut paikka, missä todella saamme asustaa tällä universumilla ja meillä ei ole siihen aikaa. Olin suorastaan järkyttynyt tästä ideaalista, jota puolihuomaamattomasti iloisen rallatuksen kautta meille yritetään iskeä. Missä mainostajan vastuu? Miten etääntyneitä olemme omasta kehostamme ja sen viesteistä, jos hyväksymme ”muitta mutkitta” tämän kaltaisen johdattelun?

Kun kipu tulee kunniavieraaksemme, työnnämmekö sen sivuun, jotta voimme jatkaa kulutusyhteiskunnan rattaissa kohti seuraavaa etappia? Suorittaa, suorittaa ja suorittaa. Uupua ja vasta sitten ehkä levätä, jotta voimme kavuta rattaisiin uudestaan ja uupua yhä uudelleen ja uudelleen. Pahimmassa tapauksessa sairastua vakavasti ja jopa peruuttamattomasti ”ohimennen ja huomaamatta”.

Miten vieraantuneita olemme normaalista kivun tuntemuksesta? Miten usein väistämme, pakenemme ja suorastaan turrutamme kipumme?

Länsimaisen lääketieteen näkemys kivun jaottelusta

Olemme erittäin kehittynyt maa lääketieteen ja muidenkin tieteiden osalta. Emme silti uskalla katsoa kohti juurisyitä, vaikka elämme jo vuotta 2024. Onko juurisyyn katsominen niin pelottavaa, että keinolla millä tahansa väistämme sen? Paljastaako juurisyy oman haavoittuvuutemme? Heikkoutemme? Kykenemättömyytemme? Rajallisuutemme?

Lääketieteellinen osaamiseni rajoittuu hyvin pieneen osa-alueeseen toimintaterapiaopinnoissani. Opiskelin kaksi lääketieteen kurssia, joista toinen oli kansanterveyden näkökulmasta ja toinen taas kuntoutuksen näkökulmasta. Lisäksi opiskelin kaksi kurssia anatomiaa. Nämä olivat mielenkiintoisia opintoja ja sain niistä paljon hyviä oivalluksia, oppia ja tieteellistä näkemystä kivusta ja sen syntymekanismeista.

Opin mm. sen, että kipu voidaan jaotella patofysiologian mukaan neljään eri kategoriaan: somatogeeniseen, neurogeeniseen, psykogeeniseen ja idiopaattiseen kipuun.

Kaikkein eniten minua kiinnosti psykogeeninen ja idiopaattinen kipu, jossa ensimmäinen kipumuoto nähdään olevan seurausta psyykkisistä oireista ja kärsimyksistä, jolloin kipu näyttäytyy fyysisessä olomuodossaan, vaikka sen alun perinen ”lähde” onkin psyykkistä. Voidaan puhua somatisaatioilmiöstä myöskin. Idiopaattisessa kivussa taas kivun alkuperää ei löydetä. Mitä sellainen kipu voisi olla, joka ei taivu meidän lääketieteen määritelmiin? Se ei sovellu fyysiseen eikä liioin henkiseen kipuun? Onko se hengellistä? Energeettistä? Kuviteltua?

Ajattelen, että kivulle löytyy aina jokin syy. Siitäkin huolimatta, että länsimäinen lääketiede ei ole syytä vielä löytänytkään.

Kipu kokemuksena vaihtelee

Kipu on hyvin subjektiivinen kokemus, jota voi olla toisinaan vaikea kuvailla verbaalisesti. Herää tosin kysymys: onko kivun pakko saada verbaalinen ilmaisumuoto ollakseen pätevä ja oikeutettu? Onko kaiken aina mahduttava länsimaalaiseen selitettävyyden, rationaalisuuden ja nousujohteisuuden pyörään? Saako kipukin vain olla ilman, että sitä pitäisi aina olla selittelemässä? Hyväksymmekö kivun sellaisena kuin se on?

Kipukokemukseen voi vaikuttaa muun muassa mielentila, jossa kipukokemuksen aikana on, opitut käyttäytymistavat, persoonallisuus sekä menneisyyden lähi-ihmisten tapa suhtautua kipuun. Onko sinua moitittu kokemistasi kivuista? Onko kipujen nähty olevan sinun syytäsi? Onko sinua leimattu tai syytetty kuten ”aina se on kipeänä” tai ”se vain esittää”? Onko kipujasi otettu tosissaan? Oletko itse ottanut kipuasi tosissaan?

Kuinka tutkia omia kipukokemuksiaan?

Kipuun suhtautuminen on erittäin ratkaisevaa kivun voimakkuuden, jatkuvuuden ja sen kanssa pärjäämisen kanssa. Pelkällä meditaatiolla ja lempeällä suhtautumisella ei syöpäkipuja poisteta, mutta hyvinkin moni arkinen kolotus ja kipu saadaan poistettua tai ainakin vähennettyä, kun kivun kanssa oikeasti ollaan läsnä. Olen tehnyt vuosia kiputyöskentelyä. Alkuvastustus on edelleen joka ikinen kerta olemassa. Toisinaan vastustaa enemmän, toisinaan vähemmän.

Olen mm. tehnyt konkreettisen kipukartan itsestäni piirtämällä ihmisen hahmon paperille ja kirjoittamalla kehon eri osiin, mihin koskee, kuinka usein ja mitkä syyt sen taustalla ovat. Yhtenä esimerkkinä voin antaa kroonistuneet niskajäykkyyteni. Ne linkittyvät vahvasti pelon tunteeseen ja työstän tätä aluetta parhaillaan. Kun pelkään, automaattisesti niskani jännittyvät, mikä on omiaan lisäämään muita kehon kipuja kuten pääkipua ja suun alueen lihasten jännityksiä. Keho on kokonaisvaltainen ja kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.

Jo asian äärelle asettuminen ja nimeäminen ovat tuoneet turvaa ja rauhaa sekä auttaneet minua navigoimaan siinä, kuinka voin itse itseäni auttaa ja milloin on hyvä turvautua esim. sensomotorisen valmentajan tai hierojan tarjoamaan apuun. Omavoimaiseksi ei tässäkään asiassa kannata heittäytyä, mutta suosittelen lämmöllä kehon päivittäistä skannausta ja hoitamista.

Kun seuraavan kerran koet kolotusta, särkyä tai kipua ota se lämmöllä, rakkaudella vastaan. Voit myös keskustella mielessäsi kivun kanssa. Se voi kuulostaa höpsöltä, mutta ei ole sitä laisinkaan. Kipu nimittäin kertoo, miksi se on tullut käymään. Joskus se kertoo sen kehon kautta: tärinällä, tarpeella saada turvaa, toisinaan tunteenpurkauksina, unina, mielikuvina. Keinoja on rajattomasti, jos vain emme laittaisi vastaan niin kovasti. Miten avoimempi olet itsellesi ja kehollesi, sitä enemmän se sinua ohjeistaa hienovaraisesti eteenpäin matkalla kohti kokonaisvaltaisempaa ja tyytyväisempää elämää ja arkea.

Kymmenen lääkkeetöntä keinoa kipuun

Kiitos, kun olet jaksanut lukea tänne asti. Nyt päästään varsinaisiin keinoihin. Oletko valmis? <3

• Meditaatiot (esim. meditaatio englanniksi krooniseen kipuun Chronic pain meditation | Natural Pain Relief | Relaxation for Pain – YouTube ja meditaatio itseparantamiseen suomeksi 💙 Kohdistettu meditaatio – Itseparantaminen – YouTube )

• Lemmikit (jos omaa tai läheltä ei löydy lemmikkiä, vahva suositus Pentulive | yle.fi )

• Riittävä uni ja lepo (meditaatio nukahtamiseen: 💙 Syvä meditointi – Apua nukahtamiseen – YouTube)

• Monipuolinen, riittävä ja terveellinen ravinto (suositus Minun oloni – podcastille ja jaksolle: 11. Jakso – Syötkö soluille vai himoille? – YouTube)

• Kosketus (kevyt hieronta, silittely, läheisyys, kraniosakraaliterapia, vyöhyketerapia, akupunktio, sensomotorinen harjoittelu valmentajan kanssa)

• Musiikki (suositus mm. äänimaljahoidolle Singing Bowl Meditation Music for Pain Relief – YouTube )

• Luonto ja sen elementtien lähellä oleminen (jos et pääse ulos esimerkiksi pitkän sairaalajakson aikana, suositus mm: Avara luonto | Yle Areena , Rentoutusharjoitus telttaretkellä sateisessa metsässä | Mielikuvitusmatka – YouTube ja Relax/Sleep [2h05min] kosken solinaa, veden virtausta, luontoääntä 🌲💦River, Rapids, Nature, Forest – YouTube )

• Turvapaikkaharjoitus (Gila Heimonen: Turvapaikka -harjoitus – YouTube , Turvapaikka – YouTube tai Turvapaikkaharjoitus – YouTube )

• Jooga (esim. selkäkivun hoitoon: Yin Yoga for Back Pain Relief | 1 Hour Stretching & Relaxation – YouTube ja emotionaalisen ahdistuksen lievittämiseen: 1 Hour Chakra Yin Yoga for Emotional Healing – YouTube )

• Lue myös postaukseni: Kun pyhästä tehtiin likaista – Kultainen Sulka mikäli koet lantio-/ kuukautiskipuja. Sieltä löydät spesifin vinkkilistan lääkkeettömään kuukautiskivun hoitoon.

Meillä on olemassa runsauden ja viisauden aarre: kehomme ja sen viestit. Vaalimmehan tätä rikkautta, jossa saamme asustaa.

Kehoterveisin Anna