Samalla kun tarkastelemme omia traumaattisia kokemuksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia tämän päivän elämään, on äärimmäisen tärkeätä tiedostaa myös traumaattisten tapahtumien rinnalla olleet positiiviset, suojaavat kokemukset. Saija Westerlund-Cook tuo hyvin esille Traumatietoinen työote -kirjassa (s. 86–87), kuinka positiiviset lapsuuden kokemukset lieventävät epäsuotuisten kokemusten vaikutusta.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset ovat yksinään katsottuna synkkää tietoa, mutta jos niiden rinnalla pystyy näkemään joitakin suojaavia, positiivisia tekijöitä, voi näkökulma keventyä. Tämä saattaa samalla suojata yksilöä putoamasta uhriuden, katkeruuden ja syyttelyn upottavaan suohon. Suohon, jossa oma tämänhetkinen elämä on kyynishenkistä ja inhorealista selviämistaistelua vuodesta toiseen.

Keskittyminen pelkästään menneisyyden traumaattisiin ja haasteellisiin puoliin tai toisten ihmisten katkerahenkiseen syyttelyyn voi kuluttaa, viedä voimia ja jos mieli on kovin katkera, myrkyttää se yksilöä pikkuhiljaa sisältäpäin yhä syvemmin.

Lastenlääkäri, tutkija Nadine Burke Harris kertoo kuuluisassa TED-puheessaan lapsuuden traumojen vaikuttavan fyysisellä ja psyykkisellä tasolla yksilön myöhempään terveyteen (alla linkki puheeseen).
Tämän takia olisi elintärkeätä, jos suinkin mahdollista, käydä omaa traumataustaa kokonaisvaltaisesti läpi. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu erittäin tärkeänä ja tukea antavana osana olla tietoinen elämänsä suojaavista ja positiivista tekijöistä.

Näin tehdessään yksilön ei tarvitse samaistua koko mielellään epäonnisen asemaan vaan voi nähdä oman elämänsä eheämpänä. Elämänä, jossa oli ehkä tavallista raadollisemmat olosuhteet, mutta jossa oli samanaikaisesti paljon sellaista, jota voi kutsua välittämiseksi, huolenpidoksi ja onnellisuudeksi.

Saija Westerlund Cook kertoo kirjassa Traumatietoinen työote (s 86), että suojaaviksi kokemuksiksi katsotaan muun muassa seuraavat tekijät: tunteista on saanut puhua, perheen tuki vaikeuksien kohdatessa, osallisuus yhteisön rutiineihin ja perinteisiin, yhteenkuuluvaisuuden kokemus yläkoulussa, ystävien tuki ja joku perheen ulkopuolinen aikuinen ihminen, jonka luona on voinut kokea turvaa ja suojaa.

Lisäisin vielä edelliseen muutaman suojaavan asian, joita itse olen kokenut saaneeni: tunne siitä, että loppupelissä on kuitenkin välitetty vaikka tätä ei osattu näyttää, perheen vilkas sosiaalinen elämä, läheinen suhde veljeen, vanhempien herkkä omatunto ja taloudellinen vakaus sekä heidän kykynsä hoitaa elämän eteen tuomia velvollisuuksia. Ilman näiden erittäin tärkeiden tekijöiden tiedostamista eläisin yhä hyvin synkkien mielikuvien maailmassa vailla mitään käsitystä siitä hyvästä mitä oli.

Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut vaihtaa kaistaa ja hypätä tielle, jossa on mahdollista nähdä myös kaikki se hyvä jota oli. Tie on silti mutkikas ja aika ajoin joutuu palauttamaan itseä takaisin siihen virtaan, josta on näkymät myös siihen hyvään mitä oli ja on edelleenkin.

Miten sinulla, oletko työskennellyt oman elämäntarinasi kanssa ja löytänyt sieltä sinua koossa pitäviä suojaavia tekijöitä ja kokemuksia?  

Lähteet:
Saija Westerlund-Cook, Lapsuusajan haitallisten ja suojaavien kokemusten sekä toivon merkitys systeemisessä ja suhdeperustaisessa työotteessa. Teoksesta Johanna Linner Matikka, Tiia Hipp (toim.) Traumainformoitu työote, PS-kustannus 2023.

How childhood trauma affects health across a lifetime | Nadine Burke Harris | TED luento https://www.youtube.com/watch?v=95ovIJ3dsNk