Luin eilen kirjoituksen ” Mies eheytyy kaltaistensa joukossa, ei naisen toiveesta tai käskystä” Hidasta Elämää sivustolla ja se laittoi minut pohtimaan asiaa syvemmin. Siitä tämä kirjoituskin kumpuaa.
Siinä kerrottiin miehen näkökulmasta parisuhteen toiminnasta, myös ristiriitojen käsittelystä.

Minusta on hienoa saada lukea miehen ajatuksia, verrata niitä omiini ja ylipäätään naisen ajatusmaailmaan.
Lähetin tekstin myös miehelleni ja hän totesi sen luettuaan, että äijä puhuu asiaa.
Keskustelemme tästä enemmänkin kunhan tapaamme, siihen asti saan pohdiskella asiaa itsekseni.

Minua on alkanut kiehtomaan se kuinka kaksi ihmistä näkevät / tuntevat saman tilanteen eri tavalla.
Kuinka mielenkiintoista onkaan lukea sellaisia romaaneita joissa on kirjoitettu sama tilanne kahden ihmisen näkökulmasta. Vaikka romaani fiktiota onkin, niin kuitenkin se pohjautuu jonkun ihmisen ajatuksiin. Niistäkin olen saanut itselleni mietittävää.

Naisena minä pohdin ja joskus jopa ylianalysoin asioita päässäni hyvinkin paljon. Mietin erilaisia skenaarioita ja syntyjä syviä. Aivoni välillä suorastaan sauhuavat ja käyvät ylikierroksilla kaikesta siitä ajattelusta.
Kun kysyn mieheltäni jostain asiasta mitä olen pyöritellyt päässäni, hän toteaa ettei ole edes miettinyt sellaista.
Joskus se jopa huvittaa, kun itselleni tuntuu olevan hyvinkin tärkeä näkökulma ja sitten toisella ei ole kyseinen ajatus ikinä edes käynytkään mielessä.

Olen välillä miettinyt, että olisiko elämä simppelimpää ja kevyempääkin, jos en pohdiskelisi näin paljon. Näenkö sillä tavoin vain enemmän elämässä ongelmia ja haasteita.
Toisaalta myös rakastan omia pohdintojani.
Sytyn hetkistä jolloin pääsen jonkun kanssa jakamaan niitä ja kuulemaan hänen näkemyksiään.

Tämä sai myös muistelemaan menneitä tapahtumia, erityisesti erästä pari vuotta sitten ollutta illanviettoa.
Minulla alkoi illan aikana ärsyttämään mieheni käytös, yritin kuitenkin kestää ja ymmärtää.
Sitten, kun pinna katkeaa ja ärsyyntyminen menee liian pitkälle, minusta tulee tympeä ihminen.
Sanoin hälle, että pilasit minun iltani tuolla toiminnalla, ja pyysin että voisitko jatkossa olla tekemättä niin. Kerroin etten jaksa katsella tuollaista.

Useita päiviä myöhemmin hän sai ilmaistua minulle pahan mielensä siitä kuinka minä pilasin hänen ilonsa tuosta illasta. Kun hän ensimmäistä kertaa liki 20 vuoteen pääsi viettämään tuollaista hetkeä, niin sitten minä pilasin sen omilla sanomisillani.

Mitenpä tuossa sitten toimisi? Minä halusin tuoda esille oman rajani ja sen, että nyt mentiin sen yli.
Uskon hänen ymmärtäneen lopulta sen asian, ja selitin tietenkin näkemystäni hänelle. Asia päättyi siihen,että hän ilmoitti käsitelleensä tilanteen eikä halua palata siihen enää. Silti sinne taustalle saattoi jäädä katkeruus hänen ainutkertaisen iltansa pilaamisesta.

Ymmärrän kyllä hänenkin näkemyksensä vaikken ihan täysin ymmärräkään tilanteeseen johtanutta tapahtumaketjua.
Aion kuitenkin jatkossakin sanoa ääneen niin omat rajani kuin mieltäni painavat asiat. Kovasti toivoisin hänenkin toimivan samalla tavalla, ettei jäisi hautomaan niitä oman päänsä sisälle.

Erona näen nykyhetkessä aiempaan sen, että minulle on tullut enemmän näkemystä siihen kuinka toinen ihminen näkee asiat.
Ihan niin kuin minäkin, hänkin katsoo asioita oman elämänkokemuksensa, uskomustensa, haavojensa ja traumojensa kautta.

Oikeassa olemisen tarve on aiemmin hankaloittanut kommunikaatiota. Molemmat ovat ns. hampaat irvessä puolustaneet omaa näkemystään jonka kokee oikeaksi.
Se on tuonut vain pahaa mieltä ja minulle joskus itkun siitä, että miksi tuo toinen ei ymmärrä minua ja eikä suostu näkemään kantaani asiassa.

Tilanteita on keventänyt vastustuksen väheneminen. Molemmat ovat laskeneet suojamuurejaan ja keskustelut ovat menneet lempeämmiksi.
Tosin mies näkee kasvoiltani milloin asia alkaa mennä liikaa tunteisiin minulla ja hän höllää tilannetta. Pyytää, että voidaanko jatkaa juttelua asiasta joskus myöhemmin mikäli sille on vielä tarvetta. Jutellaan välillä vaikka autoista, se on sopivan neutraali ja pinnallinen aihe joka kuitenkin kiinnostaa molempia.

Sekin on auttanut minua, paineen tunne rinnassa on keventynyt. Olemme voineet nauttia meidän välisestämme yhteydestä ja siitä hetkestä missä olemme.
Aina ei tarvitse saada mitään hienoa ja pontevaa lopputulemaa keskustelulle. Voi vaan jakaa ajatuksiaan ja olla kiitollinen siitä, että ylipäätään pääsee niin tekemään.
Aina kun se ei vaan ole mahdollista, toisella ei kiinnosta taikka huomion vie jokin muu asia.