Kauan sitten olin johtamiskoulutuksessa ja siihen sisältyi opintomatka Yhdysvaltoihin. Se osui juuri Thanksgiving-aikaan. Opiskeluryhmämme jaettiin pieniin ryhmiin ja saimme osallistua tähän amerikkalaisille hyvin tärkeään kiitospäiväjuhlaan tavallisissa perheissä. Se, että pääsi kokemaan tällaisen autenttisessa ympäristössä, oli itsessään kiitollisuuden aihe.

Kyseessä on sadonkorjuun päättymisen ja runsauden juhla. Muistan erityisen lämpimän tunnelman ja aidon kiitollisuuden ja yhteyden tunteen. Meidät ulkomaalaiset vieraat ihmiset otettiin avosylin vastaan, vaikka juhla erityisesti on perheen oma juhla. Kiitollisuus oli aitoa ja koskettavaa ja siihen sisältyi syvempää yhteyttä johonkin ikiaikaiseen. Alla oleva teksti selittääkin tuon päivän syvemmän sanoman merkityksen ja se sopii enemmän kuin hyvin tähän päivään.

Ruotsissa syntynyt, mutta Amerikassa jo pitkään vaikuttanut Rev. Dr. Helena Steiner-Hornsteyn kertoo kiitospäivästä näin:

”Historian mukaan Wampanoag -heimon pyhiinvaeltajat ja intiaanit juhlivat ensimmäistä onnistunutta satoaan yhdessä vuonna 1621 juhlalla Plymouthissa, Massachusettsissa, juhlalla, joka kesti useita päiviä. Kiitospäivän juhlan alku nykymuodossaan juontaa juurensa presidentti Lincolniin, joka vuonna 1863 perusti kiitospäivän kansalliseksi vapaapäiväksi ensisijaisesti yhdistääkseen syvästi jakautuneen maan sisällissodan aikana. Sen oli tarkoitus olla pohdinnan ja kiitollisuuden aika auttaa parantamaan kansakunnan haavat sisällissodan konfliktin keskellä ja luomaan yhtenäisyyttä koko kansakunnassa.

Vuonna 1941 presidentti Franklin D. Roosevelt asetti kiitospäivän marraskuun neljänneksi torstaiksi jälleen kerran – lopettamaan hämmennyksen ja yhdistämään maan. Joten historiallisesti rauha ja liitto ihmisten välillä on erittäin tärkeä osa kiitospäivää, koska kun olemme kiitollisia siitä, mitä meillä jo on, on niin paljon helpompaa elää liitossa ja harmoniassa.”

Vaikka kiitospäivä ei tuollaisenaan kuulu suomalaiseen perinteiseen, on sen sanoma todella tärkeä kautta maailman. Kiitollisuus avaa sydämiä ja tuo ihmisiä yhteen. Keskittyminen sydämeen ja sieltä käsin vilpittömän kiitollisuuden tunteminen pienistäkin asioista on äärettömän tärkeää. Se lisää rauhan tunnetta ja kun on rauha sydämessä, leviää se myös ympärille. Kun kiitollisuuden ottaa tavaksi ja osaksi arkea, niin jokainen päivä on kiitospäivä. Siihen ei tarvitse erillistä juhlaa vaan jokainen kiitos on juhlistus siitä, mitä nyt on. Se on kunnianosoitus elämälle.

Kiitollisuudesta keskusteltiin myös Satu Silvon kanssa VanhinNaisen VIisaus podcast-jaksossa: Ajatuksia vanhenemisesta ja iättömyydestä. Kiitetään itseämme ja kanssaihmisiä. Sanotaan elämälle kiitos. Tänään, huomenna ja joka päivä.