Lapset ovat tunneilmapuntareita

Mielestäni ei puhuta lainkaan tarpeeksi siitä, että erityisesti lapsista tulee helposti muiden tunteiden kantajia. Myös aikuiset aistivat herkästi toisten tunteita ja herkimmät ottavat harteilleen muidenkin tunnetiloja. Olemme ikäänkuin ilmapuntareita toistemme tunteille. Tunnemme sen mitä ympäristössä tunnetaan. Siksi ei ole yhdentekevää millaisessa tunneympäristössä aikaamme vietämme.

Samaistumme helposti siihen mitä tunnemme, vaikka tunteet ovat vain ohimeneviä. Haihtuvia kuin pilvet taivaalla. Alamme kuitenkin helposti arvottaa itseämme sen mukaan mikä on tunteidemme laatu. Se on loogista, jos itseään on määritelty tunteiden perusteella. Jos ilmaisemme jotain tunnetta mitä ympäristö ei kestä, meistä tulee helposti muiden silmissä hankalia tai jopa tuomittuja. Jos lapsena joutuu elämään tuomitsevassa ja ahtaassa tunneympäristössä ei ole mikään ihme, että sisäinen maailma muotoutuu ympäristön reaktioiden mukaan ja ihminen alkaa itsekin tuomita itseään kokemiensa tunteiden vuoksi. Sisäisestä puheesta tulee itseä kohtaan tuomitsevaa ja negatiivista.

Emme kuitenkaan ole tunteemme. Olemme jotain muuta. Tunteiden luonne on ohimenevä mutta meissä on jotain vakaampaa, ydinminuutta. Rauhantila johon palata, tunteidenkin tuntuessa. Ja jonka voimme löytää kun tutustumme itseemme ja tulemme tietoisemmiksi itsestämme.

Tunteidensa kanssa tietoisena pysyminen on haastavaa, mutta kuinka vähän tietoisia olemme siitä onko tunteet mitä tunnemme lainkaan edes omia? Vai tuleeko monet tunteet joita luulemme omiksemme, sittenkin ympäristöstämme ja onko ne ikään kuin muilta kopioituja? Vai tunnustammeko tälläistä ilmiötä olevan olemassakaan?

”Mitä paremmin tiedostaa etukäteen, että toisen ihmisen voimakkaat tunnekokemukset ja muistot siirtyvät niin ystävyyssuhteissa kuin ammatillisissakin suhteissa, sitä paremmin pystyy tunnustelemaan omaa oloaan ja huomaamaan merkit, jos omassa olossa tapahtuu joku muutos. Ja puhdistautumaan työpäivän jälkeen siitä, että palaa siihen, mikä on oma elämä ja oman elämän tunteet.”
Psykologian tohtori Tuija Turunen, Lähde: YLE

Itselläni on tästä myös paljon kokemusta jonka käytäntö on todistanut todeksi. Olen huomannut, että tunteet siirtyvät ihmisestä toiseen.  Lapsilla keinot tunnistaa tätä ilmiötä ovat vähäiset, jos heille ei kommunikoida siitä.

Tästä ei usein puhuta ääneen, ja moni ei sitä varmasti edes tiedostakaan, miten paljon kannamme toistemme tunteita. Olemme energiaolentoja, kuin tunneilmapuntareita ympäristössämme. Mitä tunteita kanssaihmiset kokevat, me helposti adaptoidumme niihin. Otamme toisten tunteet itseemme ja alamme sitten määrittää itseämme tunteidemme laadun mukaan.

Kun lapsi on vaikka päiväkodissa ja sanotaan, että lapsi purkaa tunteita kotona päiväkotipäivän jälkeen, niin kuinka paljon niistä lapsen purkamista tunteista on edes hänen omia tunteitaan ja kuinka paljon jonkun muun tunteita? Hoitajien tunteita lapsi aistii päivän mittaan paljon. Hoitajat saattavat työpäivän aikana pidätellä omia tunteitaan paljon varsinkin meidän kulttuurissamme. Jos hoitaja ei ole tietoinen omien tunteiden vaikutuksesta itseen ja muihin, hän ei ehkä edes ymmärrä miten paljon se oma sisäinen heijastuu muihin. Siksi traumainformaatio on erittäin tärkeää hoitoalalla.

Hoitajat eivät välttämättä näytä todellisia tunteitaan lapsille mutta silti heissä on nämä tunteet. Kotona voi olla huolia tai ne tunteet voi liittyä omaan riittämättömyyteen omassa työssä. On isot ryhmäkoot ja vähän hoitajia. Haluaisi ehkä antaa enemmän lapsille kuin mitä pystyy. Nousee riittämättömyyttä. Voi myös olla omia traumoja tai tunnevajeita lapsuudesta, eikä siksi siedä esim. lapsen kiukkua tai muita lasten tunteita. Jos hoitaja ei ota näistä omista tunteista vastuuta ne jäävät lasten kannettavaksi. Tietenkin myös kotona ollessa kodin tunneilmapiiri tarttuu lapseen, mutta otin esimerkiksi päiväkodin, koska suuri osa lapsista viettää myös siellä paljon aikaansa.

En missään nimessä sano tätä millään tavalla syyllistäen tai osoittaen, vaan siksi, että voisimme nähdä asioissa tämänkin puolen. Kukaan meistä ei ole 100% tietoinen itsestään ja vaikutamme aina tahtomattammekin tunneympäristöömme. Mutta olennaisimpana asiana tässä kirjoituksessa haluan nostaa esille sen miten näemme esim. lapsemme tunnereaktiot ja miten voimme ymmärtää paremmin lapsissamme niitä.

Kun lapsi tulee hoidosta kotiin hän voi olla täynnä muiden tunteita. Niitä päivän aikana muiden pidättämiä tunteita joita lapsi on aistinut ja ottanut sisäänsä. Silloin kun lapsi päästelee tunteita ulos hoitopäivän jälkeen, voidaan sanoa, että lapsella on voimakas uhma, vaikea luonne tai vahva temperamentti. Vaikka voikin olla niin, että kyseinen lapsi ehkä purkaa myös osaltaan päivän aikana tapaamiensa aikuisten tunteita.

Lapsi määritetään hänen kokemiensa tunteiden perusteella, mutta ei oteta huomioon, että jotkut herkimmät lapset ottavat paljon muiden tunteita kantaakseen. Me olemme tunneilmapuntareita jotka heijastelevat ympäristön tunneilmapiiriä.

Ilmapiiriissä missä aikuisten tunneilmaisu ei ole vapaata, lapsikaan ei koe turvaa näyttää tunteitaan. Lapsen omille tunteille ei ole silloin tilaa ja lapsi aistii sen. Lapsi joutuu kannattelemaan muiden pidäteltyä tunneilmaisua itsessään jos se ei ole avointa ja läpinäkyvää.

Kun aikuinen on totta tunteineen lapselle, silloin lapsellekin tulee viesti, että tunteet ovat ok, ja sallittua. Hän näkee, että kaikilla on tunteita. Eikä itsessä ole mitään vikaa missään tunnetilassa. Se, että näytämme mallia omien tunteidemme kanssa, on paljon tehokkaampaa kuin, että sanomme, että tunteesi on ok mutta käytännössä lapsi ei näe esimerkkiä tästä.

Lapsilla tunteiden ilmaiseminen on aina tervettä. Ottaessaan mallia tukahdutetusta aikuisten tnneilmaisusta lapsenkin tunneilmaisu menee piiloon. Mielestäni tervettä tunneilmaisua aikusillakin on näyttää itkua ja surua sekä kaikenlaisia tunteita myös lapsille. Toki vastuun niistä itse kantaen.  Mutta mielestäni ei ole terveellistä esimerkiksi se, että aikuinen menee aina piiloon lapsilta tuntemaan omia tunteitaan. Kuulee myös yllättävän usein puhuttavan, että lapsille aikuisten tunteiden näkeminen olisi jotenkin haitallista. Tapa millä tunteita näytetään merkitsee tässä paljon. Jos omat tunteet kaadetaan lapsen päälle niin olen samaa mieltä. Mutta jos aikuinen kannattelee omat tunteensa näyttäen silti niitä avoimesti, uskon, että se tekee vain hyvää lapsen tunne-elämän kehitykselle. Ja tunne-elämälle myös myöhemmin elämässä.

Meillä oli kotona tilanne jossa kerroin pojalleni tunteiden nousevan tietynlaisesta triggeristä, koska siihen liittyy minulla traumaattinen muisto. Kun olin pieni, meillä oli kaneja. Kerran suutuin ja löin oven kiinni. Yhden kanin jalka jäi oven väliin. jalka meni poikki  ja kani joudutttiin sen vuoksi lopettamaan.  Tällä hetkellä meillä on kani ja poikani saattaa joskus laittaa oven kovalla voimalla kiinni epähuomiossa. Pyysin, että voisitko hän sulkea oven varovaisemmin, koska minulla herää tuo ikävä kanin lopettamiseen liittyvä muisto mieleen oven paukahduksesta ja minulle tulee hermostunut olo. Poikani viisas vastaus tähän oli ”Miksi et kertonut tuota heti kun synnyin.” Hänelle oli itsestään selvää, että kokemusten jakamisen kautta hän ymmärtää minua paremmin. Jos en olisi jakanut kokemustani omasta lapsuudesta ja kertonut tunteestani, hän olisi voinut ottaa itseensä hermostumiseni ja koko tilanne olisi vääristynyt ehkä hänen mielessään ”hänen syyksi.”

Kun olemme avoimia omista tunteistamme, lapsi ei ota meidän tunteita itseensä, vaan hän voi oppia suurempaa myötätuntoa ja ymmärrystä myös itsensä suhteen.

Lue myös artikkelini:
Lapsena saadut mallit tunteiden käsittelemiseen kantautuu aikuisuuteen asti
Lapsuuden koskemattomuus luo pohjan itsekunnioitukselle ja terveille rajoille myös aikuisena
Tunnetaidot ja vanhemmuus: Kun aikuinen ei tunnista tunteitaan lapsi joutuu defenssien sijaiskärsijäksi
Tunneherkkä aistii toisten tunteita; Miten erottaa mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta?
Rikkinäiset sisäiset lapset parisuhteessa; Terve aikuisuus on sitä, että olemme itse omille lapsiosillemme läsnä vastuuttamatta siitä muita
Torjuttu sisäinen lapsi kipuilee vanhemmuudessa; Sisäisen lapsen eheyttäminen rakentaa sillan lasten maailmaan
Lasten puhtaat tunteet
Kommunikointi lasta ymmärtäen paljastaa tulkintojen takaa yhdistävän puhtaan tunnemaailman

1 Kommentti

  1. Jermu Myllyharju

    Kiitos tästä Blogitekstistä. Tukee ja strukturoi omaa lasten kasvattamista oikeaan suuntaan.

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *