Manifestointi, tuo sana sisältää heti mielikuvan elämän helppoudesta. Miten asiat virtaavat ja kaikki hyvä heitetään suoraan syliin pelkän ajatuksen voimasta. Ikään kuin siinä olisi jotain selittämätöntä taikaa, jonka vain jotkut harvat osaavat. Manifestointi on kuitenkin täysin arkipäivää, meille kaikille, aivan joka hetki. Luomme elämäämme omalla värähtelyllämme uskoimmepa sitä tai emme. Se mitä elämässämme on, kertoo omista syvimmistä uskomuksistamme. Tämän sanominen ei sisällä tippaakaan syyttelyä, tai että sillä tarkoitettaisiin, että kenessäkään olisi yhtään mitään vikaa, vaikka elämäntilanne olisi mitä tahansa. Mikään ei ole kenenkään vika tai kukaan ei ole huonompi kuin toinen, mutta elämämme elämä vain paljastaa sen mihin syvimmin uskomme.
Kun tiedostaa, että omilla alitajuisilla uskomuksilla on suuri vaikutus elämään, se saattaa auttaa parhaassa tapauksessa ottamaan 100% vastuun omasta elämästään. Vastuun myötä antaa itselleen takaisin vallan myös vaikuttaa omaan elämäänsä. Emme ole pelkästään maailman myrskyjen riepoteltavissa. Meissä on huikea elämänenergia sisällämme, millä voimme ohjata purttamme maailman vesillä. Kun ymmärrämme tuota voimaa paremmin, osaamme ottaa sen käyttöön.
Manifestoiminen on siis jotain täysin todellista, eikä pelkkää selfhelp-kirjallisuuden huuhaata. Totta puhuakseni, en edes pidä tuosta koko manifestaatio sanasta, koska se on jo kärsinyt tietynlaisen inflaation. Sitä käytetään paikoin jotenkin vähällä ymmärryksellä, ikään kuin pelkkä sana riittäisi. Hokemien takana pitää olla todellista voimaa, ne eivät ole vain tyhjiä sanoja toimiessaan. Ihmisen tarvitsee olla tietoinen mikä tarkoitusperä häntä ohjaa, ja siihen tarvitaan itsetuntemusta. Itsetuntemus taas on joskus hyvin rankkaa henkistä työtä. Helppoa elämää haluavalle manifestointi ei toimi. Manifestoinnin takana on sisäinen työ, jonka vaikutukset näkyvät siinä, kuinka helppoa tai vaikeaa manifestointi lopulta on.
Sanojen ja ajatusten takana on valtava voima energeettisesti. Voima mikä on tullut sisäisen työn tuloksena, joten se ei ole vaan fraaseja joita toistellaan, vaan se on henkistä kapasiteettia esimerkiksi kestää elämän realiteetit antamatta niiden määritellä omaa todellisuutta. Lahjakkaimmat tässä luovat yhteistä todellisuutta toisenlaiseksi myös muille. He ilmentävät jotain, mihin muut eivät ole aiemmin uskoneet, tai mihin kukaan ei ole ennen kiinnittänyt huomiota. Yhtäkkiä mahdottomasta onkin tullut mahdollista, koska joku toteutti sen! Joku uskoi omaan visioonsa niin vahvasti, että onnistui luomaan siitä jotakin konkreettista. Nämä ihmiset tekevät tietä asioihin, mihin muille on ollut vaikea päästä käsiksi. Ikään kuin raivaavat henkisellä viidakkoveitsellä tien vaikeakulkuiseen maastoon, jolloin ensin reittiä vastustelleetkin voivat kiinnostua ja astua helpommin polulle. Se joka menee ensiksi joutuu tekemään aina kovimman työn.
Onko manifestointiin olemassa opittavissa olevaa kaavaa?
Sisäisen todellisuuden päälle ei voi liimata jotain mitä sieltä ei aidosti kumpua. Emme voi kieltää todellisia tunteitamme, emmekä alitajuisia pelkojamme. Emme voi esittää mitään, emmekä huijata energian maailmassa olevamme jotain mitä emme aidosti ole. Manifestoinnin salaisuus piilee kokemukseni mukaan kolmessa periaatteessa. Ilman noita kolmea asiaa, asioiden ilmentäminen ei ole ainakaan itselleni ollut mahdollista. Mitä suuremmasta asiasta on kyse, sen vahvempi on oltava omavoimaisuuden noiden kolmen periaatteen takana.
Minulle on monta kertaa sanottu; ”Maiju olet niin naiivi, ei tule tapahtumaan.” Tai olen saanut hiljaisen vaivaantuneisuuden osakseni ”hölmöille kuvitelmilleni.” Olen monta kertaa aistinut ja huomannut, että minua on pidetty jonkinlaisena haihattelijana. Olen kuitenkin aina tiennyt sisimmässäni mihin uskon, mutta sanoin en ole sitä voinut todistaa niille jotka eivät samaan usko. Puheet ja muiden mielipiteet on pitänyt jättää omaan arvoonsa, ja jatkaa valitsemaansa suuntaan totuudellisena itselleen. Omat arvot ja periaatteet on elettävä todeksi, jotta niillä olisi uskottavuutta.
En kuitenkaan ole halunnut todistaa kenellekään mitään vain näyttääkseni, että olisin oikeassa, vaan ainoastaan itseni vuoksi. Elääkseni itselleni täyttä ja merkityksellistä elämää, sekä kokeillakseni toimiiko tietyt asiat kuten niistä puhutaan. Haluan omassa elämässäni ”koekaniinina” testata, onko se totta mitä ajattelen. Ja lopulta näyttääkseni esimerkilläni, että sama on kaikille mahdollista. Ensin pitää vain uskoa. Se onkin se vaikein osuus. Ja ulkopuolelta siihen saa usein vain epäilijöiltä haastetta.
Manifestointi jos mikä on vaikea selittää sanoin. Se on sisäinen tila johon on vaikea päästä, mutta oivallusten kautta se on mahdollista. Siksi haluan puhua aiheesta, haluan myös itse oppia ymmärtämään asian niin hyvin, että osaan sen itselleni selittää. Tässä minua inspiroi Albert Einsteinin sanat: ”Jos et osaa selittää asiaa et ole vielä itse ymmärtänyt sitä.” Tämä on aihe joka inspiroi minua suuresti ja jota tahdon oppia ymmärtämään.
Tiede manifestoinnin takana
Koska minua kiinnostaa asioiden takana olevat fysikaaliset ilmiöt, kiinnostuin manifestaation tieteellisestä selityksestä. Manifestoinnin olemassaoloa ei voi kieltää. Jotkut voivat väittää asioita sattumiksi, mutta minusta pelkkään sattumaan uskominen tuntuu aivan hullulta. Mikä on todennäköisyys, että omaan aarrekarttaan liimaamani henkilön kasvot, vastaavat erehdyttävästi sen uuden ihmisen kasvoja johon tutustun. Tai mikä on todennäköisyys, että kirpputorille lähtiessäni, siellä on juuri se asia jonka kotona kuvittelin sieltä ostavani. Näin minulle on käynyt. Joskus minulle käy nykyään niinkin, että puhuessani jotakin, televisiosta ilmestyy juuri samat sanat lähes samaan aikaan tekstitettynä ruutuun. Tai puhumme mieheni kanssa jostain asiasta, ja kun vaihdamme radiokanavaa siellä puhutaan juuri samasta aiheesta.
Nämä tämänlaiset ”sattumukset” saavat helposti mielikuvituksen lentämään ja olen myös kuullut, että joillain ilmenee tähän liittyen pelkoja hulluksi tulemisen tunteesta. Itse saan tässä mysteerien maailmassa rauhan ymmärtää näitä ihanan ihmeellisiä asioita, sen valossa, että emme ymmärrä kaikkea. Eikä tarvitsekaan. Mutta on jotenkin mahtavaa huomata, että tiede voi selittää myös näitä ilmiöitä pikkuhiljaa. Asiat ja ilmiöt ovat olleet aina olemassa, tiede tulee perässä selittäen niitä.
Kvantti-fysiikka tarjoaa jonkinlaisia sneak peakeja asiaan. Tuskin kukaan vielä osaa varmaksi sanoa miten manifestointi toimii tarkkaan ottaen, onko siinä kyse myös peilisolujen toiminnasta, vai liittyykö se hiukkasten ja energian väliseen informaation kulkuun ajasta ja paikasta välittämättä. Varmaa on, että maailmassa on paljon mysteerejä, joita ihminen ei voi vielä selittää. Mutta jossain vaiheessa nämä ilmiöt tulee tieteen kautta lähemmäksi valtaväestöä. Siihen asti manifestoinnista voi puhua vain kokemuksellisena ja teoreettisella tasolla ja niiden kanssa jotka jakavat samankaltaisen maailmankuvan asian suhteen.
Mitä on manifestointi
Mistä johtuu, että jokaisen ihmisen, joka harjoittaa mielikuvaharjoittelulla kuntoilua, kasvattaa lihaksiaan noin 20%. Siis vaikkei tekisi fyysisesti mitään. Tämä on tutkittu fakta. Ja kuitenkaan monikaan meistä ei onnistu kuvittelemalla saamaan lisää rahaa? Oman teoriani mukaan tämä johtuu siitä, että meillä ON keho juuri tässä, käsin kosketeltavana. Se ON JO konkreettinen, asiat on helppo kuvitella kehollemme koska se on läsnäolevaa konkreettisesti tuntuvaa todellisuuttamme. Emme tarvitse siihen sokeaa uskoa. ”Tyhjästä ilmestyvät” rikkaudet eivät ole käsinkosketeltavaa ja lisäksi meillä on paljon uskomuksia tämänlaisen helppouden tiellä. Kuten ”raha pitää ansaita” ”raha ei ilmesty tyhjästä.” Todennäköisesti nuo uskomukset ovat paljon voimakkaampia ja todellisempia sinussa, kuin se, että raha tulisi luoksesi tyhjästä. Rahaan liittyy vahvaa puuteajattelua, minkä systeemimme opettaa. Rahan vähyys voi aiheuttaa myös pelkoa. Se on erittäin vahva turvattomuuden triggeri, ja tuon pelon rakentama tunne todellisuudesta voi olla silloin moninkertaisesti vahvempi todellisuuden luoja kuin epävarma uskomme.
Olen ollut elämässäni monesti todella rahaton. Jokainen kerta kun olen pyytänyt ja sallinut maailman olla puolellani, minua on kuitenkin autettu. Joskus todella yllättäviltä tahoilta. Nuorempana kun olin tosi vähissä rahoissa ja kaurapuuro alkoi maistua puulta, pyysin että saisin syödäkseni jotain muutakin. Pyysin ääneen apua rukoilemalla. Pyyntööni vastattiin nopeasti. Kohta ovikello soi ja naapuri tuli tarjoamaan juuri grillaamiaan kaloja. Kerran sain mahdollisuuden lunastaa itselleni auton ilmaiseksi, vain parisen tuntia sen jälkeen kun olin ensin ajatellut ”minun kannattaisi muuttaa tiettyyn asuntoon jos saisin auton ILMAISEKSI.” Minulle aiemmin entuudestaan tuntematon ihminen tarjosi asuntonäytössä minulle autoaan ilmaiseksi, jos vain halusin ottaa sen vastaan. Kerran ostin järjestelmäkameran viimeisillä rahoillani, koska halusin toteuttaa kuvaushaaveitani. Samana päivänä äitini soitti myyneensä puhelinosakkeita ja laittaneensa tililleni niistä rahaa. Tuplasti kameran hinnan verran. Joskus kun pankkitilin saldo on näyttänyt nollaa, olen itsepintaisesti pitänyt yllä uskoani, että minulla rahaa kaikkeen mitä tarvitsen ja kohta vanha kaveri soittaakin, että on maksanut tililleni vuosien takaisen jo unohtamani velan. Näitä tilanteita on useita. Tärkeintä on ollut uskoa ja luottaa. Ja pitää luottamusta sokeasti yllä tilanteessa, jossa sitä ei puolla mikään.
Yksi muisto tällaisesta on minulle erityisen rakas. Olin lähdössä kaupungille. Olin sinä päivänä suoraan sanottuna aivan paskana ja rahaton. Pysähdyin kaupungilla kuuntelemaan intiaanien katusoittoesitystä. Kun esitys loppui, jäin siihen lähistölle istuskelemaan ja heistä yksi lähestyi minua. Hän kysyi voisinko hakea heille kaupasta tuoremehua. Minua nolotti ja esitin pahoitteluni ”Anteeksi, olen pahoillani, todella mielelläni hakisin, mutta minulla ei ole siihen rahaa.” Hän katsoi minua vähän oudoksuen. Hän ei ollut tarkoittanutkaan, että maksaisin mehun heille. Mies toi minulle ison kasan 2 euroisia kouraan, ja pyysi jos voisin tuoda appelsiinimehua. Tein työtä käskettyä, ostin purkin tai pari appelsiini mehua lähistöllä olevasta kaupasta, ja minulle jäi sen jälkeen vielä reilusti rahaa käteen. En laskenut tarkkaan kuinka paljon, mutta siinä oli kymmeniä euroja.
Toin mehupurkin janoisille soittajille. Olin samalla ojentamassa rahoja takaisin kun hän teki selvin elkein selväksi, että ei halua ottaa loppuja rahoja takaisin ja saisin pitää ne. Olin aivan äimistynyt. Jäin kuuntelemaan alkavaa esitystä ja itkin kuunnellessani sitä. Olin yhtäkkiä todella huonon ja alavireisen tunteen jälkeen äärettömän kiitollinen elämälle. Kuinka nuo intiaaniveljet auttoivatkaan minua näkemään taas elämän ihmeet. En ollut enää rahaton ja elämä oli rahaakin rikkaampaa tuon ihmeen kautta, jälleen kerran.
Myös elämäni suurimmat käännekohdat ovat tulleet tielleni pyytämällä. Kun elin itsetuhoista elämää johon en tuntenut kuuluvani pyysin ja rukoilin kolmesti ääneen ”olen valmis luopumaan vanhasta, jotta uusi hyvä voi astua tilalle.” Siitä meni vain pari kuukautta kun olin muuttanut toiseen maahan, myynyt kaiken omaisuuteni ja makasin palmurannalla auringonpaahteessa rakastavan kumppanin kainalossa. Mielelle oli todella vaikea ymmärtää mitä tapahtui, koska kaikki kävi niin nopeasti, mutta oli ihanaa oppia nauttimaan päinvastaisesta todellisuudesta kuin mihin olin koko aiemman elämäni aikana tottunut. Minua ohjasi silloin uskomus, että elämä on hankalaa ja muutokset vievät aikaa. Todellisuus voi kuitenkin olla mitä vain, juuri sitä mihin itse uskomme. Asioihin voi tottua mutta meidän pitää olla avoimia muutokselle. Muutoksen vastaanottamisenkykyä voi vahvistaa ja sen voi valita, pelon yli. Pitää vain pysyä visiossa ja luottaa.
Elämme todeksi sisäiset uskomuksemme
Aivot luovat todellisuus vääristymiä. Tämä ei päde pelkästään yliluonnollisena pidettyihin asioihin vaan ihan normaaliin tavalliseen arkeemme. Todellisuutesi on sitä mitä aivosi uskovat todeksi. Ihminen näkee asiat juuri sellaisina kuin on tottunut ne näkemään. Esimerkiksi eräässä puistossa on patsas jonka toinen puoli on kaareva ja toinen puoli kupera, kuten patsas normaalisti on. Patsas liikkuu akselinsa ympäri. Kun kovera puoli kääntyy kohti ihmistä, hän näkee sen kuitenkin kuperana. Syy on se, että ihminen on tottunut näkemään asiat niin. Aivot muokkaavat todellisuuden totutun mukaiseksi. Tämä käy vaistonvarassa.
Aivomme kääntävät, kirjaimellisesti, näkemänsä ymmärrettävään muotoon. Sanonta ”En usko ennen kuin näen” on siis jokseenkin paradoksi. Ihminen ei voi nähdä välttämättä sitä mihin ei usko, vaan ihminen näkee asiat kuten hän on aina ne nähnyt. Kuinka moni pystyy kuvittelemaan itsensä elämässä elämää paratiisin lämmössä, palmujen alla, hiekkarantojen katveessa, vaikka niin haaveilee. Kuinka moni meistä pystyy aistimaan tuon näyn varpaissa asti; miten hiekka tuntuu tarttuvan varpaisiin ja miltä sen polttava kuumuus tuntuu. Sen mitä pystymme kuvittelemaan, sen pystymme saavuttamaan. Muu on ulottumattomissamme, jos kiellämme sen. Todellisuus on hyvin usein rajatusti sitä mitä aivomme kertovat meille eli sitä mihin olemme tottuneet. Toistamme vain aivojemme opittua rataa, ei muuta. Mielikuvituksen kautta voimme luoda muutakin.
Ilman rajoittuneita mielen esteitä todellisuus on rajaton. Olemme kuitenkin kaikki ohjelmointiemme vankeja niin kauan kuin niihin uskomme. Käytännön todellisuutesi on kuitenkin mahdollista muuntautua hetkessä, jos vain sallit sen. Seisomme vain itse sen tiellä vähättelemällä, mitätöimällä itseämme ”enhän nyt minä…”
Häkellymme kun alamme saada runsautta, apua tai jonkinlaista helpotusta elämäämme. Olemme tottuneet kamppailemaan ja syvällä itseen on jostain tullut kokemus arvottomuudesta. Sen takia emme koe ”ansaitsevamme” parempaa. Saatamme myös torjua runsauden ja muiden tarjoaman avun. Tuohon arvottomuuden tunteeseen on vaikea sovittaa täyttymyksen tunnetta, hyvää oloa tai suoranaista hemmottelua. Siksi ne tulee torjuttua alitajuisesti elämästään. Pitää ensin uskoa olevansa kaiken hyvän arvoinen. Se mikä on saanut sinut uskomaan toisin, on purettavissa. Aivosi ovat uudelleenohjelmoitavissa kuin tietokone, mutta se vaatii tietoista työtä.
Suhtaudumme usein elämäämme hyvin tunteellisesti. Kaikki mitä siinä on; ystävät, vaatetyylimme, asuinpaikka, musiikkimaku, tutut reitit… Samaistamme niihin itsemme. Olemme tottuneet näkemään itsemme niiden kautta ja niiden avulla. Meille on tullut tutuksi ne olemisen tavat, mitkä tulevat esiin näiden tuttujen asioiden kautta meistä. Todellisuus on muuttunut yhdessä yössä monella, esimerkiksi joku voi voittaa Lotossa miljoonia yhdessä yössä tai joku voittaa laulukilpailun jonka kautta nousee kuuluisuuteen. Jollekin riittää pelkkä muutto uudelle paikkakunnalle tai uuteen työhön. Kaikki nuo tapahtumat mullistavat kokemustamme todellisuudesta valtavasti. Silloin voi tuntua, ettei ”pää meinaa pysyä perässä.”
Se johtuu siitä ettemme ole tottuneet elämään kyseisetä elämää. Aivoissa ei ole vielä uria tälle uudelle toiminnalle. Kykysi sopeutua uuteen on kiinni siitä kuinka paljon olet valmis luopumaan vanhasta tietoisesti. Eli kuinka monelle asialle olet valmis sanomaan hyvästit ja kuinka monelle uudelle asialle on mahdollisuus vapautua sitä kautta tilaa. Kuinka monelle uudelle asialle pystyt sanomaan tervetuloa ennen kuin oma todellisuutesi ja mielesi ”järkkyy” liikaa. Välttääksemme tuota järkytyksen tunnetta monet pitävät elämänsä samana vuosia ja joskus vuosikymmeniä. Terveimmät ihmiset ovat kuitenkin niitä jotka ovat avoimia muutokselle. He eivät uhraa hyvinvointiaan pelkojensa alttarille. Muutos kun vie yleensä kohti parempaa.
Kun annat mahdollisuuden uudelle tulla, ajan myötä myös totut siihen. Jokin hyvin epätavanomainen ja mahdotonkin asia joka aiemmin tuntui suorastaan luxukselta voi muuttua tavalliseksi, jopa tylsäksi, kun totumme siihen. Tästä johtuu sanonta ”menestys ei tuo todellista onnea”, ”raha ei tuo onnea.” Totumme helposti asioihin ja alamme pitää niitä itsestään selvänä. Todellinen onni kumpuaa siitä miten koet itsesi ja miltä sinusta tuntuu elää omaa elämääsi kokonaisvaltaisesti. Koetko merkityksellisyyden tunnetta ja kiitollisuutta? Onni tulee sisäisistä asioista ja kokemuksista. Onni ei tule ulkoisista asioista, vaan kyvystä säilyttää kiitollisuus ja arvostus niihin asioihin joita meillä jo on. Jos et muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla on, elämä ei tunnu mielekkäältä. Voimme olla kiitollinen aivan mistä vain, vaikka einesateriasta. Kiitollisuus onkin yksi tärkeimmistä asioista manifestoinnissa. Kiitollisuuden tunne vetää puoleensa lisää hyvää.
Kyse ei ole todellisuudesta, vaan siitä minkälaista kokemusta haluamme luoda sisältä käsin. Se mitä näemme ulkopuolellamme on aina heijastus uskomuksistamme. Jos emme usko ansaitsevamme parempaa, todennäköisesti se ei saa koskaan tilaisuutta tulla todeksi elämässämme. Olemme oman onnemme portinvartijoita. Ne keiden sydämen portinvartija on sallivassa, tuomitsemattomassa nollatilassa, aina vastaanottavana kaikenlaisille todellisuuksille, saa kokea paljon elämässään. Monen portinvartija elää kuitenkin pelon asetuksilla. Tuo asetus rajaa monenlaiset upeat kutsuvieraat pois. Todellisuus ei tule meille ulkoapäin, vaan mahdollistuu sisäisten käsitystemme mukaiseksi.
Voitko antaa kaiken mennä? Ajatuksentasolla. Se, että kuvittelet eläväsi täysin toisenlaista elämää, ei välttämättä tarkoita että menetät kaiken vanhan, mutta periaatteessa sinun pitää olla varautunut siihen. Tuntea vielä tuntematon. Elää se todeksi mielessäsi joka solulla ja aistilla. Pelottaako jopa ajatella, että voisit elää runsasta ja hyvää elämää? Hassua kyllä, pelkäämme uusia asioita, vaikka ne olisivatkin hyviä.
Manifestoinnin kolme tärkeintä peruspilaria
Oman kokemukseni mukaan kaikkia tilanteita joissa olen onnistuneesti ”manifestoinut” elämääni yhdistää kolme asiaa. Tilanne menee aina samalla kaavalla. Luon intention. Kuvittelen , että näkyvissä on maalitaulu ja tähtään suoraan kymppiin. Epäonnistumista ei ole. Vaan nuoli sinkoaa 100% varmuudella maaliinsa. Se on fakta. Maalitaulu voi olla mikä tahansa asia minkä tahdot luoda.
Tämä kaikki tapahtuu kuvitteellisesti näkymättömässä, aineettomassa maailmassa. Jonkin aikaa tuon mielikuvan pitäminen on melko vaivatonta. Haasteensa siihen luo se, että elämä ei ole yhtä yksinkertaista kuin jousiammunta, vaan siinä muuttuvia tekijöitä riittää. On paljon vaativampaa kaiken elämän ja hälyn keskellä säilyttää intentio kirkkaana niin ettei hämäänny ulkopuolisten mielipiteistä, asenteista, reaktioista tai niin ettei myöskään hämäänny ”todellisista tapahtumista” eli arkipäivän ”realiteeteista.” Esimerkiksi rahan ja toimeentulon suhteen. Kun tili näyttää nollaa, on suuri haaste pysyä luottamuksessa pelon sijaan.
Raha on asia jonka luomisessa suurimmalla osalla meistä on haasteita. Koska se on niin TOTTA. Raha koskettaa perusturvallisuuden tunnetta ja selviytymisenosaa meissä paremmin kuin ehkä mikään muu koska nykymaailmassa raha on yhtä kuin ruoka. Ravinto on ihmisen ensisijainen tarve. Raha liittyy nykymaailmassa myös yhtä kuin itsekunnioitukseen. Jos et tule toimeen omillasi, heimo ei ns. arvosta. Se siis kolahtaa helposti myös arvottomuuden tunteeseen. On niin monia tekijöitä joissa rahalla on tärkeä rooli aivan alitajuisia pelkojamme myöden. Sen takia rahan luomisen suhteen tärkeintä on purkaa omat negatiiviset uskomukset tieltä, jotta sallimme rahan neutraalina asiana elämäämme.
Manifestoiminen on täysin mahdollista. Voimme luoda elämäämme suuria tai pieniä asioita. Mitä suuremmista asioista on kyse, sen tietoisempi ihmisen tulee olla omista varjoistaan ja epäilyksistään. Mitä enemmän epäilyksiä ja pelkoja omaa, sen enemmän tarvitsee tehdä tietoista työtä niiden purkamiseksi. Pelkoja ei voi vain ohittaa ja painaa alas ikään kuin niitä ei olisikaan. Energian maailmaa ei voi huijata. ”Like attracts like.” Olet oman elämäsi luoja.
Oman kokemukseni mukaan nämä kolme periaatetta pitää olla kunnossa jotta niin sanottu manifestointi onnistuu.
1. Usko itseesi
Elämä harvemmin toteutuu suorinta reittiä tai edes sitä reittiä pitkin mitä itse olimme kaavailleet. Elämällä on tapana kehitellä matkalle mutkia ja mennä läpi harmaan kiven toisinaan. Se vaatii uskoa. Ennen kaikkea se vaatii uskoa itseen ja omaan visioon. Tärkeintä kaikista on uskoa omaan itseensä. Moni ulkoinen tekijä ja sisäinen ääni, koittaa horjuttaa omaa uskoa.
Kerran yhdellä Aasian matkoistani olimme menossa pienelle saarelle. Saarelle joka ei ollut kaikista tunnetuin turistisaari. Se oli myös juuri se syy miksi halusimme sinne mennä. Matkasimme bussilla ensi kohti määränpäätä. Jäimme eräällä pysäkillä pois. Päädyimme tienristeykseen, jossa oli huoltoasema. Menimme sinne syömään ja miettimään miten pääsemme etenemään. Istuimme pöytään ja söimme käsittämättömän tulisia katkarapuja. Kohta huoltoaseman pihaan ajoi mainostarroilla varustettu maasturi. Autolla tullut mies istui viereiseen pöytään. Matkaseuralaiseni levitti kartan pöydälle ja kysyi tältä mieheltä tietä saarelle mille olimme menossa. Mies alkoi selittää, ettei meidän kannata mennä kyseiselle saarelle. Sen sijaan meidän kannattaisi kuulemma tulla toiselle lähemmälle saarelle, jossa hänellä on melontafirma ja hostelli. Hän sai matkakumppanini vakuutettua, että alun perin kaavailemaamme määränpäähän matkaaminen on vaikeaa ja hankalaa ja kannattaisi valita hänen tarjoama helppo ratkaisu. Kuuntelin puhetta ja se meni minulla toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Tajusin heti, että mies halusi vain myydä omaa palveluaan, ei auttaa meitä.
Ystäväni komppasi kuitenkin miestä. Ja toisi minulle miehen sanoja. Hän uskoi, nyt että koska olemme turisteja me emme pääsisi saarelle omin neuvoin. Hän oli valmis vaihtamaan suunnitelmaa. Itse en ollut valmis valitsemaan tätä myyntipuhetta rauhallisen saaren sijasta. Sanoin, että aion jatkaa matkaa alkuperäiseen kohteeseen, vaikka en vielä täysin tiedä miten saarelle pääsen. Samassa huoltsikan pihaan ajoi avolava-auto, jonka kuski kertoi auton ajavan ”kaupunkiin.” Hyppäsin kyytiin ja sanoin seuralaiselleni, että tällä pääsemme eteenpäin. Matkakumppanini suuttui ja kysyi vihaisesti mihin olen menossa. Vastasin, etten tiedä, mutta seuraan vaistoani kun muuta tietoa ei ole. Vastahakoisesti ystäväni hyppäsi avolavan kyytiin ja tuli viereeni istumaan. Hän murjotti tästä ratkaisusta.
Auto lähti liikkeelle ja matkan aikana kyselin autossa istuvilta paikallisilta neuvoa kuinka pääsemme saarelle. He eivät juurikaan puhuneet englantia, mutta ymmärsivät mihin olimme menossa ja lupasivat auttaa. Köröttelimme eteenpäin ja jossain kohtaa he huikkasivat, että tässä kohtaa teidän pitää jäädä pois. Jäätiin pois kyydistä ja kiitimme avusta. Kävelimme korttelin verran ja näimme yhteiskuljetuksen jossa luki saaren nimi auton kyljessä. Tuolla taksilla ajoimme pienen matkan ja olimmekin satamassa josta lautat ja veneet lähtivät kohti saarta. Ja niin olimme kohta määränpäässä jonne halusimmekin.
Usko itseesi on kuin jousi jolla ammut nuolen tauluun. Itsetunto voi olla heikoilla ja olo muutenkin todella epävarma, mistä silloin saa uskon itseensä? Joskus tuo usko voi olla hyvin pieni hiljainen ääni sisällä, kuiskaustakin vaimeampi, mutta sitä on äärettömän tärkeä kuulla. Se pitää sinut kartalla. Usko itseen vahvistuu kokemusten myötä. Kun näkee, että tästäkin selvisin, voi nojata omaan voimaansa luottavaisemmin. Usko itseensä vahvistuu myös itseymmärryksen ja itsetuntemuksen myötä. Kun omille toimille löytyy syyt alitajunnasta. Kun itseään ymmärtämällä huomaa, ettei oma elämä olekaan vain holtitonta tahdosta riippumatonta ”sattumankauppaa”, usko itseen alkaa palautua. Ihmisen tarvitsee tehdä jonkin verran sisäistä työtä uskoakseen itseensä, mutta se on ensimmäinen askel luodaksesi sellainen elämä joka vastaa sydämesi todellisia arvoja ja mahdollistaa ilmentää asioita elämääsi.
2. Aseta selkeä intentio
Jossain vaiheessa tein yksityiskohtaisia listoja asioista ja ihmisistä joita haluan elämääni ilmestyvän. Nuo asiat ilmestyivätkin, ja ihmiset jopa ulkonäköä myöten samanlaisina kuin toiveissani, mutta koin edelleen tyhjyyttä sisimmässäni. Ulkopuoliset asiat eivät tuoneet minulle tyydytyksen ja täyttymyksen tunnetta mitä sisimmässäni janosin. Ulkopuoliset asiat eivät koskaan voi tuodakaan täyttymystä jos sisäinen olotila ei ole sitä jo valmiiksi. Sen takia en juurikaan enää aseta materiaalisia intentioita.
Intentio on siis aikomus, tavoite. Intentio on jousiammunnassa se maalitaulun lukema johon aiot osua. Ja kun päätät osua kymppiin, et epäile sitä vaan ammut. Onnistumiset eivät tapahdu yleensä vahingossa vaan intentioiden voimasta. Intentio voi olla myös epäonnistuminen, ja silloin se tapahtuu. Alitajuinen intentio sabotoi vahvemmin tietoista mieltä, jolloin et välttämättä ole edes itse tietoinen siitä mitä olet luomassa. Jos ei ole tietoinen näistä ”varjovaikuttimista” kannattaa intentio asettaa ensin paljastamaan kaikki esteet, jotka sisimmässä on hyvän tiellä.
Minulle ei tuota onnea ja tyydytystä pelkkä omien tarpeideni täyttyminen. Suurinta iloa ja onnea minulle tuottaa se, että omaa unelmaani elämällä voin olla avuksi suuremmalle joukolle ihmisiä. Yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen on suurinta onnea. Itse asetankin intentiot nykyään palvelemaan suurempaa yhteisöä. Jos kyse on omasta toimeentulostani, asetan intentioksi palvella runsaudellani muita. Maailmankaikkeus saa näyttää minulle mikä on korkein paras tapa tähän. Sen sijaan, että itse päättäisin luoda tämän kaiken tietyllä tavalla. Kun luotamme elämään, se tarjoilee meille usein paljon upeampia asioita mihin oma mielikuvituksemme ikinä edes riittäisi. Onnistuin manifestoimaan lopulta elämääni myös aidon sielunkumppanini, jonka kanssa voimme aidosti kasvaa rakastamaan toisiamme, en ulkonäkökriteerein vaan pyynnöllä korkeimmasta parhaasta kumppanista.
3. Luota maailmankaikkeuteen
Kaikki asiat eivät ole pienen ihmisen käsissä, itseasiassa juuri mikään ei ole. Voimme toivoa, uskoa ja tehdä parhaamme, mutta monesti saamme ne asiat mitkä tarvitsemme. Niin manifestointi parhaimmillaan toimii. Se ei aina mene niin kuin tahdomme. Sydämen toiveet ja egon mielihalut on hyvä osata erottaa toisistaan. Maailma auttaa meitä usein erottamaan niitä. Manifestoinnin ei tarvitse olla vain pinnallisten asioiden toivomista, ulkopuolelta onnen etsimistä, vaan todellisen sisäisen voiman löytämistä ja tietoisuuden kehittämistä. Kun ihmisen syvin toive on tutustua itseensä ja löytää sydämestään rehellisesti ne asiat jotka tukevat omaa onnellisuutta, pienet yhdentekevät asiat menettävät merkityksensä. Silloin vahvistuu kyky luottaa maailmankaikkeuden viisauteen. Voimme luottaa: joku muu tietää paremmin kuin itse. Pieni mielemme ymmärtää asioista vain promillen, kun alitajunta mukailee suurempaa linjaa. Anna itsesi suurempien voimien käsiin kun haluat luoda todella onnellisen elämän.
Lue myös artikkelini:
Minäkuva kuntoon; Avaimet parempaan itsetuntoon verkkokurssi
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Huonoon itsetuntoon ei kannata tyytyvä
Itsensä rakastaminen ei ole vaahtokylpyjä vaan autenttisuutta
Debyyttisingleni on julkaistu! Kuuntele biisi tästä
Hyvänsietokykyä voi kasvattaa
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Linjaudu taivaan tahtoon; Omista oma voimasi
Se miten puhumme toisillemme kertoo sisäisestä turvan tai turvattomuuden tilasta
Itsensä rakastamisen taito
Rajat on rakkautta, teetkö rajat omalle jaksamisellesi
Kun alkaa aidosti rakastaa itseään…
En tiedä luetko näitä kommentteja 4 vuoden takaa tehdystä artikkelista, mutta tämä kosketti minua erittäin paljon. Olen etsinyt tapaa manifestoida ja tuntuu että kaikkialla on liikaa tietoa enkä saa mistään mitään irti. Luin tämän ja tirautin kyyneleen koska vihdoin ymmärsin mistä on kyse. Tämä artikkeli auttoi aivan suunnattomasti ja kirjoitelmiasi on uskomattoman ihana lukea. Kiitos 🥰