Edellisessä blogitekstissäni kirjoitin itsetunnon rakentumisesta ja sen kehittämisestä. Erityisesti erityisherkät ihmiset, joita on väestöstä tutkimusten mukaan 20% ovat alttiita sekoittumaan helposti muiden tunnetiloihin ja sen kautta kokemaan joskus masennusta, alemmuutta, häpeää ja huonommuuden tunnetta joka ei ehkä edes ole heidän oma tunteensa. On tärkeää siis oppia erottamaan mistä minä alan ja mihin päätyn. Mikä on oma tunteeni ja mikä jonkun toisen. Tämä on kyky jota voi alkaa harjoitella tilanne kerrallaan ja jonka voi ajan kanssa oppia. Jaan tässä kirjoituksesa oivalluksiani siitä mikä on auttanut minua vahvistamaan omavoimaisuuden tunnetta ja pysymään erossa toisen tunnetiloista.

Oman kokemukseni mukaan se, että  pystymme pysymään tasavertaisena missä tahansa tilanteessa toiselle on parantavinta. Se on myös hyvin harvinaista. On tyypillistä, että ihminen kokee helposti ylemmyyden tunnetta tai alemmuutta suhteessa muihin.  Se kumpuaa useimmiten ymmärtämättömyydesta tai omista defensseistä. On hyvin luonnollista lähteä vertaamaan ja voivottelemaan, mutta se ei auta ketään. On siis kaikkien etu, että kehitämme kykyä pysyä omassa voimassa pienimmissäkin arkisissa tilanteissa. Se luo keveyden tunnetta omaan elämään, kun ymmärtää oman vastuunsa, – voin olla käytettävissä ja tukena jos joku sitä kaipaa mutta en lähde parantamaan ketään väkisin. En halua muuttaa ketään. Sallin ja hyväksyn itseni ja muut  sellaisina kuin olemme, se on suurinta vapautta ja itseasiassa ainoa  tie muutokseen.

​Jossain vaiheessa tein energiahoitoja toisille. Erityisesti näissä tilanteissa oli tärkeää olla menemättä toisen tunteisiin ja traumoihin. Hoitajana oli tärkeää pysyä neutraalina kanavana jotta energia virtaisi puhtaana. Tämä oli hyvää harjoitusta omaan voimaan. Joskus saatoin kokea hoidettavan kipuja kehossani, silloin en ollut pystynyt pysymään neutraalina. Neutraali ja rakkaudellinen läsnäolo on parantavinta, tilan antaminen toiselle eheytyä. Ketään ei voi väkisin parantaa, voi vain antaa ja luoda tilan siihen mahdollisuuteen. Oli luovuttava ”halusta auttaa.” Se ettemme sekoitu muiden draamoihin ja haasteisiin, auttaa eniten. Vääränlaista myötätuntoa on osoittaa sääliä tai tunnetta toiselle, että hän olisi jotenkin huonompi kuin muut, että hänen tilanteensa olisi vaikea. Ihminen voi itse luoda paranemisen tilan itselleen ja toinen voi olla siinä vain tukena.

Jossain vaiheessa halusin suojautua muilta, muiden negatiivisuudelta mutta olen vahvistunut itsetutkiskelun myötä enkä koe sellaisille suojauksille enää tarvetta. Silti niistä voi olla jossain kohtaa apua, varsinkin alussa kun opettelmme omia rajoja. Tehokkaimman suojautumiskeinon löysin kun olin ostoskeskuksessa töissä ja lähes joka ilta itkin bussissa matkalla työpäivän päätteeksi kotiin. Ostoskeskuksen hektiset energiat työpäivän aikana olivat niin levottomast ja haastavat, että uuvuin niistä valtavasti. Halusin jatkaa työssä mutten halunnut kokea niin suurta uupumusta. Aloin tekemään mielikuvaharjoitusta joka päivä ennen töihin lähtöä. Kuvittelin oman sydämeni hohtavan niin kirkasta timantin kovaa valoa, että mikään ei voi läpäistä sitä. Mielikuvassa valo hohti minusta ulospäin mutta mikään latistava tai valoa matalampi värähde ei voinut tulla minua kohti.

Tärkeintä tälläisessä visualisaatiossa on oma usko siihen.

Kun tiedät vuorenvarmasti, että asia on näin miten sen ajattelet, se auttaa! Tärkeintä ei siis olekaan se tapa jolla ”suojauksen” teet vaan oma uskosi, että se oikeasti toimii. Nämä mielikuvat ovat keinoja vahvistaa omaa itseluottamusta ja itsevarmuutta. Samaa tekniikkaa käytetään eri muodossa kaikenlaisessa mentaalivalmennuksessa, urheilijoista lähtien. Urheilijoita valmennetaan mielikuvilla joissa he näkevät itsensä voittamassa, tai tekemässä hyvän suorituksen. Mielestäni tähän suojaustekniikkaankaan ei liity mitään sen kummempaa mystiikkaa. Vain oman ajatuksen voima.

​Jos ihminen ei ole luontaisesti  tarpeeksi vahva vaan liian altis ympäristön vaikutuksille ja hän tarvitsee siihen mielikuvaharjoittelua tueksi. Tälläiset mielikuvaharjoitukset voivat luoda suojaisan tilan omalle voimalle kasvaa. Ne ovat helppoja ja aina saatavilla. Jossain vaiheessa itseluottamuksesi on vahvistunut ja huomaat ettet tarvitse mielikuvaharjoittelua enää niin paljon.

On tärkeä kuunnella kehonsa viestejä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Tämä vahvistaa omavoimaisuutta.  Se on itsen kunnioittamista ja rakastamista. Jokaisella on oikeus luoda näköisensä elämä, ja elämä joka tuntuu hyvältä, niin minulla kuten myös sinullakin. Sitä ei tarvitse yrittää selitellä ihmisille jotka eivät ymmärrä tai saada muita hyväksymään omaa tapaasi. Riittää, että on itse itsensä puolella.

Silloin kun taimi on pieni, se tarvitsee suojaa. Joskus aidoitamme istutusalueen jotta kasvit saavat kasvaa rauhassa. Toiset kasvit tarvitsevat tukikeppejä ja joidenkin ympärille pitää virittää verkko. Kun kasvi on tarpeeksi vahva, suojat voidaan poistaa. Tämä pätee ihmistenkin kohdalla. Ei kannata laittaa itseään alttiiksi jatkuvasti liian haastaville tilanteille jos kokee niiden uuvuttavan ja väsyttävän liikaa. On hyvä tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa niitä.

Voit rauhassa kerätä voimia ja vahvistaa itseäsi, aivan kuin nuo hennot taimet, jotta myöhemmin olet vahvempi. Ei tarvitse kehittää panssaria, mutta on viisautta turvata omaa kasvuaan oikeanlaisilla olosuhteilla.

Joskus olosuhteet haastavat ja saavat meistä esiin voimia joita emme tienneet olevankaan. Elämä pakottaa kasvamaan nopeammin mikä tuntuu miellyttävältä, tällekin on paikkansa. Mutta meidän ei itse tarvitse tehdä näistä vaiheista vaikeampia pakottamalla ja kritisoimalla itseämme siihen päälle. Sinä riität, on yksinkertainen lause joka tukee omaa voimaasi. Voit myös kertoa itsellesi, että olet hyvä ja rakastettava. Kun haluat puhua itsellesi lempeästi kenties entisen kriittisen ja syyttävän äänen sijasta, se voi aluksi ehkä tuntua jopa itselleen valehtelemiselta, mutta mikä osa siinäkään oli oikeasti totta, että olet huono.

Aivan yhtä hyvin voit siis alkaa syöttää itsellesi ”postiivista pajunköyttä”, ja ”valehdella” itsellesi siitä niin kauan kuin se alkaa olla totta. Näinhän se negatiivinen mantrakin päähäsi tuli. Jossain vaiheessa olit lapsi, ja millään määritelmillä ei ollut mitään merkitystä. Sinä olit sinä ja se riitti. Sitten aloit näkemään itsesi suhteessa toisiin. Et osannutkaan juosta tarpeeksi kovaa, olit liian villi, liian hiljainen, et osannut piirtää yhtä hyvin kuin toiset,  laulaa nuotilleen tai jotain muuta. Aloit määritellä itseäsi näiden perusteella ja negatiivinen ääni muuttui ”totuudeksi.”

Totta on se, että olemme kaikki neutraalisti samalla viivalla, hyvinkin erilaisina. Yhtä hyviä, erilaisine vahvuuksineen.  Juuri sinäkin. Tärkeintä on oma sisäinen hyvinvointi ja se miten puhut itsellesi. Huolimatta siitä miltä asiat nyt tuntuvat, tai mikä on tämän hetkinen sisäisen äänesi ”totuus” voit AINA valita miten itsellesi puhut. Itselläni kesti kaksi vuotta kääntää sisäinen kriitikkoni pois päältä. Se vaati  alussa jatkuvaa työtä ja tiedostamista miten puhun itselleni. Olen kuitenkin kiitollinen että aloitin, muuten en olisi nyt tässä. ​