Vihan syvällinen ymmärtäminen on huikea ja avartava matka. Olen vasta aloittanut tuon matkan ja se tuntuu jo nyt mullistaneen maailmankuvaani. Viha saattaa olla, ja usein onkin, vain suojamekanismi todellisen olemuksemme ympärillä. Tuo suojamekanismi kätkee alleen hauraimmat kohtamme. Ne pelot ja mitättömyyden tunteet jotka piilotimme joskus syvälle itsessämme. Viha alkoi vartioida tuota aluetta ja tekikin työnsä hyvin. Itse oivalsin tuon vihan muodostaman aidoituksen takia olevani  irti rakkaudesta. Rakkaudesta ja syvemmästä yhteydestä toiseen ihmiseen. Olen vihani takia erillinen juuri niistä asioista joita eniten kaipaan. Viha ei siis enää tuntunut tuovan turvaa vaan enemmänkin eristävän minua siitä kaikkein  tärkeimmästä. Halusin alkaa purkaa tuota suoja-aidoitusta. Se on oma henkilökohtainen ristiretkeni. 

Kun tein päätöksen luopua defensseistä jotka eristävät minua rakkaudesta, en tiennyt miten lähteä matkaan. Olen kuitenkin huomannut, että usein pelkkä todellinen tahtotila tuo ratkaisut lopulta eteen ja niin kävi nytkin. Tein päätöksen muuttaa itseäni, paljastaa heikoimmat kohdat itsestänne jotta rakkaus voi tulla syvemmin elämääni, jotta voisin aidosti saada sen yhteyden rakkaussuhteessani minkä kaipaan. Päätöksestä meni pari päivää kun eteeni alkoi tulla Jari Koposen vihatyökurssi-ilmoituksia ja artikkeleita aiheesta. Jari Koposella tuntui olevan älyttömän paljon syvällistä tietoa vihasta joten päätin ottaa häneen yhteyttä. Ensimmäinen puhelumme kesti puolisen tuntia ja se jo tuntui antavan minulle mullistavia oivalluksia. Sovimme tapaamisen ja odotin sitä innolla, koska koen harvoin saavani heti näin isoja oivalluksia kenenkään jutuista.  Jari tuntui omistavan sellaista tietoa mistä itselläni ei vielä ollut paljoa edes käsitystä.

Olemme tottuneet ajattelemaan vihaa hyvin yksipuolisella tavalla. Ensinnäkin sitä hävetään. Vihaa hävetään koska se niin herkästi tuomitaan ulkopuolelta. Ihminen tuomitsee siis usein oman vihansa jo itsessään ja sulkee sen tiukemmin sisäänsä. On helpompi tuomita itsensä ennen kuin joku muu ehtii tehdä sen. Oman vihan kohtaaminen vaatii siis ensinnäkin sen tabun rikkomisen, että viha olisi väärin. Viha on elämänvoimaa, niinkuin Jari Koponen sanoo ja se on mielestäni täysin totta. Vihan antamaa energiaa voi kanavoida niin monin eri tavoin.

Tullakseen sinuiksi vihansa kanssa on oltava erittäin rohkea. Vihaa ei mielestäni voi lähteä purkamaan jos ei ole valmis kohtaamaan ydin pelkojaan. Se jos mikä onkin kauhistuttavaa. Psyyke suojelee itseään mieluiten vihan avulla. Itsellänikin tuntuu menevän koko maailmankuva uusiksi kun vihan muurit alkavat sortua. Asiat eivät olleetkaan niin kuin olin kuvitellut vaan aivan jotain muuta. Jo pelkästään tälläinen omassa mielessä tapahtuva ajatusmaailman  muutos tuntuu pelottavalta ja voi aiheuttaa turvattomuutta. Tutut rakenteet itsessä alkavat sortua. Kuka minua enää suojelee jos ei vihani?

Olen vasta tutustumassa siihen mitä kaikkea oma vihani todella pitääkään sisällään, mutta sain jo aivan älyttömän isoja oivalluksia siitä miten olen vihallani suojellut arvottomuuden tunnetta ja mitättömyyttäni. Kun ihminen kokee olevansa heikoilla, hän ottaa vihan suojakseen. Todella vahvat, sisimmässään aidosti vahvat ihmiset, eivät tarvitse vihaa turvakseen. Heillä ei ole mitään mitä suojata. He kokevat olevansa turvassa, itsessään. Vihansa avulla ihminen suojelee itseään ennen kaikkea omilta tunteiltaan. Hän on defensiivinen ulkomaailmaa kohtaan mutta todellisuudessa omat sisimmästä tulvivat tunteet on niitä pelottavimpia. On helpompi suunnata viha ulos päin, nähdä vika aina jossain muualla, kuin katsoa sisimpään ja nähdä oma turvattomuutensa ja avuttomuutensa ja alkaa antaa sille turvaa ja suojaa.

Vihalla on tehtävä, joskus viha pitää ihmistä kasassa jos hän ei koe olevansa tarpeeksi turvassa kokeakseen omaa heikkouttaan. Kun ihminen kokee tarpeeksi turvaa hän pystyy alkaa tutustumaan myös heikompiin kohtiinsa. Niihin kohtiin jotka eivät ehkä vielä koskaan ole tulleet näkyviin edes itselle, saati muille. Noille valon aroille kohdille, rakkaudettomuutta hohkaaville alueille viha on ollut turvallinen suoja. Harmillista kyllä viha pitää meidät erossa siitä mitä eniten kaipaamme, eli rakkaudesta. Käsittelemättömät pelot joita viha suojaa ovat eristeenä rakkauden kokemukselle.

Itse halusin avautua suuremmalle rakkaudelle joten minun piti luopua vihasta. Oli lähdettävä rohkealle matkalle, noille hurjan pelottaville alueille itsessä; tuulisille autioille aukeille, eroosion kuivattamille aavikoille, kylmää hohkaaville napajäätiköille, yksinäisyyttään kumahteleviin luoliin, pimeimpiin pohjavesiin…. Niille alueille minussa jotka olin niin visusti ja ovelasti oppinut itseltänikin peittämään. Niille alueille joiden aiheuttamia tunteita itsessäni eniten pelkään. Todellisuudessa ulkoapäin ei tule mitään joka voisi olla pelottavampaa kuin ne tunteet mitkä ovat sisimpäämme kätketyt. Ne ovat niitä uhkakuvia jotka peilikuvina  maalaamme sisimmästä esiin ja alamme nähdä ulkoisessa maailmassa. Muuta tunteesi niin muutat elämäsi. Tämä on sitä tunteiden mahdollistamaa alkemiaa puhtaimmillaan.

Tuolla matkalla olen nyt, irti vihani suojasta, paljaana itselleni. Tämä matka tuntuu äärimmäisen tärkeältä. Eilen itkin lohduttomasti pelkojani. Uskalsin ensimmäistä kertaa kertoa ääneen kaiken sen miltä mieleni ennen minua suojeli. Mistä ennen itsellenikin valehtelin. Uskallan nyt olla itselleni ja muille rehellinen vihani todellisista syistä. Ilman projisointia. Tämä matka on vasta alussa ja käsittelen sitä kirjoittamalla. Tuntuu että näinä päivinä sormeni sauhuavat näppäimistöllä aiheesta VIHA niin paljon kuin vain ehdin kirjoitaa. Kirjoitan paloja sieltä toisia täältä, ja jäsentelen oivalluksiani kokonaisuuksiksi. Tämä on siis aihe josta blogistani voi lukea lähi aikoina paljonkin.  Tulevat tekstit vihasta ovat pieniä paloja sieltä täältä omalta tutkimusretkeltäni omien pelkojeni pariin. Varjossa piilee viisaus ja omaan pimeyteensä on uskallettava katsoa. Vihan todellinen pimeys ei ole sen hämäävä illuusio  mikä ulkopuolelta helposti tuomitaan vaan pelko siitä että näemme oman kuvamme paljaammin kuin koskaan. Viha on lieveilmiö, ja sen taustalla on paljon moninaisemmat syyt kuin mitä pinta puolisesti helposti ajatellaan. Noiden syiden ymmärtäminen itsessä auttaa ymmärtämään koko ihmisyyttä. Itseasiassa vihan muuntaminen rakkaudeksi saattaa olla suurin ekoteko. Kun ihmisessä ei ole vihaa hän haluaa vain suojella, ei tuhota.

Jari Koposen sivut löytyvät täältä.