Meidän lapsilla on aiempina vuosina ollut itse valitsemansa joulukalenterit. Joinakin vuosina he ovat valinneet legokalenterit ja toisina kertoina tavallisen suklaakalenterin. Muistan omasta lapsuudestani suklaakalenterit ja kuvakalenterit. Luukun takaa paljastui kuva oravasta tai tontusta. Jouluaaton huipennus oli se, että kuvassa oli pukki. Erikoisin oli pieniä, siis todella pieniä muovisia eläimiä sisältänyt kalenteri. Eläimet olivat niin pieniä ettei niillä voinut des leikkiä.  Ei ollut legoukkoja tai muutakaan järin ihmeellistä kuten nykyajan lapsilla. Siksipä tuollaiset kalliit tavarakalenterit ovat itsestäni tuntuneet turhakkeilta ja tänä jouluna keksin niille mielestäni paremman  vaihtoehdon. Kukaan kolmesta lapsesta ei tänä jouluna saanutkaan omaa joulukalenteria vaan teemme koko perheen yhteisen toiminnallisen joulukalenterin. Nappasimme kalenteriin ideoita myös netistä mutta ideoimme sen pitkälti mieheni kanssa yhdessä. Nyt on jo kolme luukkua avattu.

Emme kertoneet kalenterista etukäteen lapsille vaan se oli joulukuun ensimmäisen päivän yllätys. Tyttö meni  marraskuun viimeisen iltana nukkumaan pettyneenä sanoen: ”Unohdin pyytää joulukalenterin.” Lohdutin häntä ja sanoin, että homma on ihan hallussa, ei huolta. Huomenna saadaan avata ensimmäinen luukku.

Aamulla lapsia odottikin paperille kirjoitettu viesti:

Aamupalan jälkeen etsintäpartio lähti vihjeen mukaiseen paikkaan. Ja nuotiopaikalla oli piilotettuna majan kattoon toinen viesti: Vaahtokarkkibileet nuotiolla klo 15:30 alkaen.

Nuotiotulilla istuskelu oli jälleen kerran ihanaa. Muutama vaahtokarkki tuli itsekin grillattua. Lapsille ne tietysti maistuivat. Oli hauskaa olla ulkona ja nauttia nuotion lämmöstä. Parasta oli se, että lapsilla oli selkeästi  kivaa ja nauttivat tästä ensimmäisestä joulukalenterin yllätyksestä.

Joulukuun toisena päivänä joulukalenterin viesti oli taas piilotettuna. Tällä kertaa hiukan vaikeammassa piilossa, lähes katon rajassa. Jouduttiin antamaan etsijöille hiukan vihjeitä sijainnista, että johtolanka seuraavaan yllätykseen löytyisi. Viesti löytyi ja siinä luki nyt arvoituksellisesti näin:

Lapset saivat aamun miettiä mikähän yllätys heitä odottaa. Puoli yhdeltätoista lähdettiin liikkeelle ja ”alus” vei meidät Hämeen linnaan.

Siellä oli Keskiajan ruoka, arki ja ylellisyys-tapahtuma. Linnan elävöittäjät eli rooleihin eläytyneet näyttelijät olivat esittämässä ajanhengen mukaisia ja  linnanväkeen kuuluvia henkilöitä. Tunnelma oli melkoisen autenttinen kun saatiin kuulla monenlaisia esitelmiä eri aiheista.  Saatiin myös maistella keittiössä  vanhoihin resepteihin pohjautuvia leivoksia ja leipiä.

Tämä oli meidän vanhempienkin mielestä erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut tapahtuma. Itse en ollut vielä aiemmin edes käynyt kunnolla Hämeen linnassa kiertelemässä niin tuli sekin samalla nähtyä. Jokaiseen huoneeseen oli luotu elävää tunnelmaa ja saimme kuulla eri rooleihin eläytyneiltä henkilöiltä esitelmöintiä linnan entisaikaisesta elämästä.

Näyttelijät eläytyivät rooleihinsa. Tässä eräs hovineito esittelee pikkuiselle vanhoja leluja.

Suosikkipaikkani linnassa oli kirjurin huone.

Olisi ollut todella mielenkiintoista pysähtyä kuulemaan enemmänkin millaisia tarinoita linnan seinien sisään kätkeytyy, mutta loppua kohden jouduin viilettämään pienimmäisen kanssa huoneista aika nopeasti läpi. Hänelle oli  ilmeisesti ihmispaljous ja tapahtuman tunnelma vähän liian jännittäviä ja hän etsi kuumeisesti oviaukkoa.

Käväistiin vielä  Linnan kahvilassa ja juteltiin tapahtumasta. Kaikkien mielestä se oli  ollut kiva ja mielenkiintoinen. Parasta oli kuulemma kun sai maistaa vanhan ajan juureen leivottua leipää.

Joulukuun kolmantena päivänä mentiin vähän helpommalla kaavalla ja lapsille oli piilotettuna asuntoon pienet karkit. Tälläsiä pieniä karkkipäiviä ajateltiin pitää muiden kehittävämpien tekemisten lomassa.

Tulevat päivät ovat yllätyksiä vielä vanhemmillekin vaikka suuntaviivoja onkin ilmassa siitä mitä kalenterissa tulee olemaan. Tehdään vielä muitakin ihania muistorikkaita yhteisiä hetkiä tämän kalenterin mahdollistamana.  Mutta uusien kivojen tapahtumien lisäksi kalenterissa on myös niitä tärkeimpiä, aivan  arkisia yhteisiä hetkiä, kuten lautapelejä, metsäretkiä, uintireissuja, piparien leivontaa, kuusenkoristeiden askartelua ja muuta  yhdessäoloa. Lasten mielestä tämä kalenteri on jo nyt paljon parempi kuin perinteinen.

Lue myös artikkelini:
Myrskyn silmässä – Lapsen uhma tyyntyy myötävirtaan
Suomen voimistelutuotteen tarjoama tuotevalikoima kannustaa liikkumaan
Colore – Värikäs verkkokauppa sisustajalle
Leikkiluola on maanalainen seikkailupaikka Helsingin ytimessä
Satuhieronta auttaa lasta rauhoittumaan
Miksi äidit unohtavat itsensä?
Ilmajoogakangas on lasten suosikki