On sanomattakin selvää, että on aivan eri asia asua Helsingin ydinkeskustassa kuin luonnonsuojelualueen vieressä. Minulla on molemmista kokemusta. Vielä 4 vuotta sitten asuin aivan Helsingin ytimessä. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani minkään kaupungin keskustassa saati Kampissa, Helsingissä. Valitsin asuinpaikkani aina niin, että metsään oi lyhyt matka. Minulla on aina ollut koira joten lenkitykset ovat olleet jo vuosia jokapäiväisiä. Metsä oli siis tärkeä itselleni mutta myös koiran kannalta.
Elämä kuitenkin heitti minut muutama vuosi sitten asumaan ydinkeskustaan jossa koiraa ulkoiluttaesa kortteliralli tuli tutuksi monta kertaa päivässä. Lähin luonto oli ruttopuisto (vanha hautausmaa) ja Kaivopuiston kallioiset rannat. Koirapuistoissa haisi pissa hiekkaisella moneen kertaan merkityllä kentällä ja keskikesällä ei juuri saanut kunnollista tuntumaa kesään asfalttiviidakossa jos ei lähtenyt kauemmas maalle fiilistelemään.
Kaikeksi yllätyksekseni opin kuitenkin nauttimaan myös tuosta asuinympäristöstä miinus puolista huolimatta. Ja varsinkin nyt jälkikäteen ymmärrän kuinka etuoikeutettua aikaa tuo oli monellakin tapaa. Kun kävelen nykyisin Helsingin keskustassa tunnen olevani kotonani koska se oli niin monta vuotta minun kotini ja naapurustoni. Lähikauppani oli Kampin ostoskeskus ja Forum naapurini.
Aikaisemmin elinehtona pitämäni luonnonläheisyys ei ollutkaan niin iso välttämättömyys. Toki kävin tuolloin usein luonnossa vähän kauempana. Nuuksiosssakin tuli nukuttua riippukeinussa muutama kesäyö ja Haltialan aarnimetsät oli vakio latatutumispaikkani. Merenrantaan oli myös päästävä lähes päivittäin. Kallioilla istuskelu rauhoitti mieltä. Välillä kävin haukkaamassa happea myös Suomenlinnassa.
Oli aivan ihana asia saada kokea tuo kaikki mutta nyt kun asun luonnonsuojelualueen vieressä, tontilla jossa on oma uimaranta en voi kun kiittää joka päivä tästä kauneudesta. Täällä vuodenajat näkyvät aivan eri tavalla. Enkä ole varmaan koskaan odottanut kesää niin paljon kuin nyt (oikeasti olen syksy ihminen) kun pääsen omalla uimarannalle helposti vaikka joka päivä.
Aamulenkille lähteminen on ihana nautinto kun saan kulkea pihan poikki suoraan metsään. Lempikohtani on aivan polun alku missä kuusten käsivarret ottavat minut kutsuvasti vastaan metsän suojaan korppien raakkuessa korkeuksista hyvää huomenta.
Täällä näkee tikkoja, oravia ja peuroja olohuoneen ikkunastakin. Poikani on jo nähnyt vaikka mitä eläimiä omin silmin. Kerran kun olimme yhdessä metsässä meitä tuli vastaan peuroja, se oli huikea elämys itsellenikin. Poikani muisteli sitä myös pitkään. Eräällä metsäreissulla näimme rannassa saukon. Ja monta kertaa tikka on naputellut puuta aivan lähietäisyydellä. Lapseni suurena eäintenystävänä nauttii paljon tästä ympäristöstä myös.
Ulkoilut ovat aina virkistäviä kun tehdään kunnon pulkkalenkki lähiympäristössä. Maastoja on monenlaisia mistä valita. On metsää, suota, peltoja, rantaa…. Luonto hoitaa läheisyydellään ja sen tuntee omassa olossa päivittäin miten se rauhoittaa.
Tätä ennen, Helsingissä asumisen jälkeen, asuin rivitalolähiössä jossa metsään oli matkaa vain noin kilometri mutta sinne piti kävellä isoa tietä pitkin tai sitten rakenteilla olevan omakotitaloalueen läpi. Varsinkin se rakennusalue sai minut aina surulliseksi. Metsää oli vasta kaadettu uusien pakettitalojen tieltä ja pystyin aistimaan luonnon tuskan. Se teki ihan vihaiseksi ja pahoinvoivaksi.
Tuolla kuitenkin pääsimme keräämään yhdessä perheen voimin marjoja ja sieniä metsästä ja keräilin kesäisin myös villiyrttejä avojaloin. En kuitenkaan oikein koskaan tuntenut kuuluvani sinne. Kaipuu koskemattoman metsän läheisyyteen oli suuri. Tuon lähiöelämän jälkeen löysinkin tämän nykyisen, luonnollisen paratiisini joka tukee valtavasti omaa hyvinvointiani.
Sain itse asua lapsuuteni maalla ja metsän läheisyydessä joten uskon, että sillä on ollut iso vaikutuksensa sielunmaisemaani. Rakastin lapsuuden leikkejä vuodenaikojen kierrossa. Silloin sai aina toteuttaa itseään luonnossa vuodenaikojen mukaan. Ja jo melko nuorena tein pitkiä metsälenkkejä koiramme kanssa lähimaastossa. Nuo retket olivat rauhoittavia. Lataudun yksin ollessa ja metsä tekee siihen oman suuren osansa. Opin tuohon jo lapsena.
Asuinpaikalla on suuri merkitys ja sillä kuinka ympäröivää luontoa on kohdeltu. Itselleni on sisimmässä ollut aina se tieto, että luonto on hyvä olla lähellä. Vaikka erilaiset asuinpaikat ovat kokemuksina rikkauksia niin edelleenkin tämän minä mieluiten valitsen. Kotipihasta alkavan metsän, monimuotoisen luonnon läheisyyden, rauhan ja lähellä olevat metsäpolut.
Niin kiitollinen olo että saan päivittäin nähdä metsän oman kotini ikkunoista ja käydä kävelyllä hyvinvoivan luonnon keskellä. Joka kerta noilla metsäpoluilla kävellessäni ei voi kuin hengittää syvään ja nauttia tästä luxuksesta mistä nyt saan nauttia. Minulle luonto on parasta ylellisyyttä mitä elämä voi tarjota.
Oletko huomannut luonnonläheisyyden yhteydessä omaan hyvinvointiisi?
Minkälaisessa paikassa sinä nautit asua eniten?
0 kommenttia