Vuodenvaihde on jälleen käsillä ja on aika tarkastella mennyttä vuotta suhteessa tulevaan. Niin monet kerrat olen minäkin tämän tarkastelun tehnyt, milloin tyytyväisenä, milloin tyytymättömänä omaan toimintaani vuoden varrella. Mitä kauemmin on elänyt, mitä useampia vuodenvaihteita on tullut nähtyä ja koettua, sen selvemmäksi on käynyt, että vuodenvaihteessa annetuilla lupauksilla ei pitkälle pötkitä.

Uimahallit, kuntosalit ja lenkkipolut vilisevät innokkaita ihmisiä sen kuukauden, max. kaksi alkaen heti tammikuun alusta. Joululahjaksi saatuja kortteja käytetään, niillä lunastetaan liikuntapaikkojen sarjalippuja, jotka sitten loppuvuodesta vähin äänin revitään roskikseen. Aloitetaan uutta harrastusta ja päätetään aktivoida jo naftaliiniin painuneet harrastukset.

Sosiaalisen elämän aktivointi on myös monella lupausten kohteena. Tänä vuonna pidän enemmän yhteyttä, tänä vuonna käyn kylässä ja kutsun kylään. Tänä vuonna soittelen kuulumisia ajan kanssa ja keskityn olemaan läsnä, kun olen ruokapöydässä muiden seurassa.

Tai sitten itsensä kohtaaminen tavalla tai toisella. Workshopit ja retriitit, matkat ja mukavuudet, ruokavalioita unohtamatta. Tiedostaminen, läsnäolo, voimaantuminen, noitarummut ja valaistuminen.

Niin monta hyvää uutta vuotta, niin monia lupauksia ja uusia alkuja.

Mutta entäpä sitten, jos ei huvitakaan alkaa alusta, jollei kiinnosta pätkääkään tulla paremmaksi versioksi itsestään? Jos jokainen verkkokurssi ja itsensäkehittämisoppi tuntuukin vain itsensä pettämiseltä? Suoritetaan jotain, mitä joku toinen on keksinyt ja kehittänyt ajatellen, että se voisi toimia myös minulle. Vain siksi, että se kuulostaa helpolta tavalta saavuttaa jotain, mistä itsellä tuntuu olevan puutetta.

Mennyt vuosi ei itselläni ollut sen kummempi kuin muutkaan vuodet. Siinä oli ihan yhtä monta päivää kuin edellisissäkin vuosissa, arjet ja juhlapäivät rytmittivät vuotta kuten ennenkin. Vuodenajat vaihtuivat ja säästä riitti puhetta aina, jos muut puheenaiheet ehtyivät. Elämänvirtaani liittyi uusia ihmisiä ja entisten liittyjien pursia ohjautui uusille aalloille liittyen taas muiden ihmisten elämänvirtaan. Osa rinnalla purjehtijoista jatkaa kanssani samaa joenuomaa edelleen samaan suuntaan. Tunnen syvää kiitollisuutta kohtaamastani ystävyydestä, saan rakastaa ja olla rakastettu jatkossakin!

Itseasiassa kaikille ydintunteille oli tehtävää kuluneena vuonna. Tunsin tervettä vihaa, kun rajojani ylitettiin ja arvojani loukattiin ystävyyssuhteessa. Otin asian heti tuoreeltaan puheeksi ja päätin ystävyyden, joka jostain minulle tuntemattomasta syystä oli muuttunut myrkylliseksi. Tunsin myös surua, ihmissuhde oli ollut minulle merkityksellinen ja siitä teki kipeää luopua. Sattumaa tai ei, tilalle ryöpsähti saman tien rakkaus, joka vihdoin sai tilaisuutensa. Kohtasin kumppanin, jonka kanssa rinnakkaiselo on ollut antoisaa ja elämä tuntuu taas täydeltä. Rakkaudelle antautuminen on tuonut mukanaan iloa, suurta mielihyvää, joka tuntuu kestävältä ja on tuonut mukanaan myös onnellisuuden tunteen. Pelkoa olen tuntenut lähinnä talousasioiden näkökulmasta. Kansainvälinen taantuma, lähes lama, on koetellut yrityselämää ja minua yhtenä yrittäjänä myös. Kauppa on hiipunut ja raha ei tunnu liikkuvan, tulevaisuus tuntuu epävarmalta ja se pelottaa. Joudunko lopettamaan yrittäjyyden ja luopumaan minulle niin merkityksellisestä työstä? Mitä minä sitten teen? Eihän tämän ikäinen nainen enää töitä mistään saa? Miten pärjään? Joudunko turvautumaan yhteiskunnan apuun vai löydänkö vielä jonkin reitin ulos tästä taloudellisesta ahdingosta?  Häpeäkin on nostanut päätään kertoakseen, että olen taas lihonut. Peilikuva ei näytä omalta ja kuntokin on rapistunut. Sata syytä ja tuhat tarinaa siitä, miten en ole ehtinyt lenkille, eikä jo alkuvuodesta ostetut uimahalliliput ole kuluneet yhtään.

Nyt minä sitten lupaan:

Lupaan antaa tunteiden virrata tänäkin vuonna vapaasti, niin että olen valmis kohtaamaan kaikki tapahtumat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Tunteilla on oma tärkeä tehtävänsä niin arjessa kuin juhlassakin. Lupaan kuunnella niitä ja ymmärtää niiden sisältämän viestin. Lupaan kohdella itseäni hyvin kunnioittaen jokaista minulle tärkeää arvoa. Lupaan pitää rajani selkeinä ja ymmärrettävinä myös muille, että he tietäisivät, kuinka minua tulee kohdella. Lupaan kohdella muita samalla kunnioituksella kuin itseäni.

Mitä sinä lupaat?

2 Kommentit

  1. Päivi

    Voi miten ihanan vapauttavia ajatuksia kirjoitit. Itselleni kolahti nuo kylään kutsut, sillä olen todella huono niissä ja sitten lihominen ja siitä johtuva häpeä 😔😲Itsekin olen päästänyt vatsan seudun ja naaman pulskistumaan ja mikään vaate ei tunnu eikä näytä hyvältä saatikka mahtuisi päälle. Tuohon kuntoiluun minulla on se pakko lähtö sohvasta eli jo viidettä vuotta personal trainer. Juoksemaan menossa tänäänkin hänen kanssaan vaikka mittari näyttää pakkasta. Annetaan armoa itsellemme tai ainakin yritetään.

    Vastaa
    • Enja

      Näin teemme!
      Hyvää uutta vuotta juuri sellaisena kuin se eteen tulee!🤗

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *