*Kaupallinen blogiyhteistyö*

Särkänniemi kuuluu kesään kuin nenä päähän. Monella meistä onkin pitkä historia yhteistä taivalta tämän yhden Suomen tunnetuimman huvipuiston kanssa. Itse olen vieraillut Särkänniemessä ensimmäistä kertaa reilu 30 vuotta sitten. Paljon on muuttunut tässä välissä ja Särkänniemen alueella liikkuessa herääkin paljon nostalgisia muistoja.

Saimme huvitteluelämyksen Särkänniemessä ja kokosin tähän juttuun kuvia ja tunnelmia minkälaisia lapsuusmuistoja minulle heräsi tämän kesän Särkänniemen vierailuista. Mukana myös kuvia 30 vuoden takaa lapsuuden Särkänniemi visiiteistä.

Meillä oli päivää viettämässä mukana neljä lasta ja kaksi aikuista. Ensin käytiin akvaariossa. Muistini mukaan se oli huomattavasti suurempi silloin lapsen silmin mitä se tuntuu minusta nykyään. Akvaarioissa riitti nähtävää. Erityisesti merivesiakvaarion kalat ovat sykähdyttävän upeita.

Meidän eläinrakas taapero tutki kaikki altaat ja terraariot kiinnostuneena ja olisi halunnut ottaa sähköankeriaankin ”sylkkiin.” Vaikka itsekin olin eläinrakas lapsena niin en kuitenkaan ihan tuolla tasolla.

Särkänniemen akvaario 2018

Minä ja siskoni Särkänniemessä katselemassa akvaariota n. vuonna 1986

Äidin ja siskon kanssa hyljealtaalla vuonna -88.

Akvaarion jälkeen suunnattiin Koiramäkeen. Koiramäen eläinpuisto oli ennen eläinpuisto ilman Mauri Kunnaksen luomia hahmoja ja sieltä minulla on ehkä kaikista eniten muistoja. Muistan sen olleen myös lempipaikkani.  Eläinpuistossa oli paras fiilis. En ole muuttunut siinä mielessä, edelleen viihdyin alueella ehkä kaikista parhaiten. Vaikka alue oli muuttunut todella paljon, tunnistin vielä paljon vanhaakin.

Särkänniemen eläinpuiston tipuaitaus vuonna -86.

Koiramäen eläinpuisto 2018

Pyysin äidiltäni muutaman vanhan valokuvan tätä juttua varten joista selvästi näkee miten paljon alue on muuttunut. Jotain samaakin silti oli. Kuten Koiramäen koiranpennut. Muistan jo lapsena miten eläinpuistossa, melko tarkkaan sen keskellä, oli matalasti aidattu alue jossa temmelsi aina muutama koiranpentu.

Ne olivat suloisia ja muistan, että oli ihanaa kun niitä ylettyi hiukan korvan takaa rapsuttelemaankin hyvällä tuurilla. Se ei välttämättä ollut koiranpennuille kuitenkaan aina kovin mieluista ja mielestäni erittäin hyvä parannus onkin, että koiranpennuilla on nyt huomattavasti enemmän omaa rauhaa kuin silloin 80-luvulla kun  kaikki pystyivät kurkottelemaan niitä kohti matalan aitauksen joka reunalta.

Muutkin eläimet pääsevät nykyisin paljon paremmin vetäytymään tarvittaessa omiin oloihinsa  verrattuna entiseen. Myös ankkalampi on alueella nykyään  tehty tosi isoksi.

Muistan, että aikaisemmin alueella oli pieniä tipuja. Niitä ei nyt muutamaa sorsanpoikasta lukuunottamatta näkynyt. Aasit, vuohet, possu, kanit ja hevosetkin olivat alueella  lapsuudesta asti tuttu näky. Nykyään Koiramäen eläinpuistossa on myös ainakin alpakoita, minipossu, villasika, lehmiä, vuohia ja marsuja.

Pikkutaaperomme ystävystyi tällä reissulla erityisesti vuohien kanssa.

Taaperon dinosauruspipo saatu Pubulta

Koiramäen eläinpuiston alue on mielestäni nykyisenlaisena erittäin toimivaksi rakennettu ja olemme käyneet siellä myös joulun aikaan. Vietimme tytön 5-vuotissynttäreitä muutama vuosi sitten joulukuussa Koiramäessä. Alue oli laitettu erittäin tunnelmalliseksi  jouluna.

Suloisista puodeista voi ostaa tuliaisiksi esimerkiksi käsintehtyä saippuaa.

Tykkään Koiramäen tunnelmasta niin kesällä kuin talvellakin. Ainakin aikuisen näkökulmasta alue on kiva myös lapsille. En ainakaan itse kaipaa eläinpuistoa sellaisena kuin sen lapsena muistan.

Koiramäessä saa edelleen katsella eläimiä mutta nyt alueella on myös muutakin toimintaa ja lapset pääsevät kokeilemaan esimerkiksi leikkilehmien lypsämistä ja katsomaan teatteriesityksiä.  Alueella on mukava pieni sisäleikkipuisto, teatterilava, kahviloita, kauppoja ja tallirakennuksia joissa saa tutustua entisaikojen maalaiselämään lähemmin.

Minä Särkänniemessä vuonna 1988

Koiramäen jälkeen suunnattiin lopuksi huvipuistoon jossa vietimme aikaa sulkemiseen asti. Kuten aina, lapset olivat aivan riemuissaan. He kävivät niin monissa laitteissa kuin suinkin ehtivät ihan nonstoppina. Olin lapsena aivan samanlainen. Kävin aina läpi lähes kaikki laitteet kunnes myöhemmällä iällä  laitteista alkoi tulla lähinnä pahaolo. Nykyään en kestä mitään pyöritystä.

Minä 5-vuotiaana Särkänniemessä.

Yksi laite oli kuitenkin pakko testata ja kokeilin Trombia. Se tuntui hurjimmalta ja oli pakko ylittää itsensä menemällä siihen. Loogisesti näki, että siitä selviää hengissä vaikka terve järki pisti vastaan. Siispä logikan avulla lähdin pää edellä  kohti silmukoita ja syöksyjä. 

Pelon sekainen nauru lähtökuopissa.

Vanhaa kunnon vuoristorataa en alueelta enää bongannut joten tämä ajelu sai korvata sen. Olihan se hauskaa! Mutta enempiin laitteisiin ei mieli tehnyt. Lapsena lempilaitteeni olivat ainakin Viikinkilaiva, tukkijoki ja keinukaruselli. Nämä kaikki löytyvät edelleen alueelta mutta tukkijoki  on niistä ainut johin vielä voisin harkita meneväni.

Laitteista nostalgisimmat ovat minulle possujuna ja Kantti x kantti autot. Varsinkin nuo autot ovat jostain syystä piirtyneet maisemareitteineen todella hyvin muistiin. Harmillisesti emme tällä kertaa kylmän sään vuoksi niitä testanneet, koska erityisesti juuri tuolla maisemareitillä olisi varmasti tuullut liikaa mutta ehdottomasti seuraavalla käyntikerralla pitää ihan jo nostalgiankin vuoksi käydä testaamassa tuo ajelu.

Taapero ei ainakaan vielä 2.5-vuotiaana ole ollenkaan innostunut laitteista ja leppäkerttukin piti pysäyttää kesken vauhtien. Vielähän sitä ehtii! Vanhemmat lapset taas nauttivat silminnähden pyörityksestä.

Portilla lähtiessä lasten viimeiset sanat olivatkin ”Mulla on ollut niin kivaa, etten kestä!” Se oli parasta palautetta mitä päivästä voi saada ja aikuiset olivat tyytyväisiä, että päivä oli onnistunut. Hauskaa piisasi. Meidän aikuistenkin mielestä päivä oli todella kiva kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta.

Kaikkea ei ihan ehditty näkemään. Akvaarion, Koiramäen ja huvipuistoalueen lisäksi  Planetaarioonkin olisi ollut mielestäni tosi kiva mennä, mutta se jäi, koska taapero oli mukana eikä hänellä vielä ikä riittänyt sisäänpääsyyn. Ensi kerralla sitten. Ensi kertoja tulee vielä monia.