Omat rajani ovat oma todellisuuteni.
Jos hyväksyn todellisuuteni, hyväksyn rajani.
Rajani ovat se miten ihmisenä piirryn. Kun siis hyväksyn rajani, rakastan itseäni.
Rajojeni sivuuttaminen synnyttää vaativuuden, alistumisen ja riittämättömyyden energian. Näin alan kokea arvottomuutta eli rakkaudettomuutta. Tällöin ajattelen näiden mukaisesti ja ajatus on esiaste toiminnalleni.
Puolustusmekanismi, jolla sivuutan rajani saadakseni pitää siihen astisen löytämäni, on näkökulmanvaihto. Näin tyydyn ja uskon siihen, että en ansaitse. En tällöin usko olevani riittävän arvokas.
En voi sivuuttaa todellisia rajojani. Voin silti ymmärtää rajojani toisin, jos ne eivät vastaa sielunkutsuani. Näin rajojeni muuntuminen voi myös palvella todellista itseäni.
Kun hyväksyn ja ilmaisen rajani, minussa tulee olla usko siihen, että olen arvokas ja ansaitsen, jotta rohkenen näkyä.
Kun rohkenen näkyä, luotan voimaan olla yksin. Tämä on kuoleman kohtaamista, sillä totaalinen yksinolo on kuolema, jossa kaikki riisutaan pois.
Kun rohkenen olla yksin, luotan ja uskon.
Kun luotan ja uskon, voin olla oma itseni.
Kun olen oma itseni, näyn.
Kun minut nähdään, saan sen mitä tarvitsen.
Kun saan sen mitä tarvitsen, elän Rakkaudessa.
0 kommenttia