Minua suorastaan raivostuttaa yksi asia, nimittäin se, että kuulen lastaan imettävien äitien joutuvan imettämään taaperoiksi kasvaneita lapsiaan neljän seinän sisällä, välttääkseen negatiivista kommentointia muilta.  Imetys on herkkä asia. Se on koskettava, intiimi, ja henkilökohtainen mutta se on myös erittäin luonnollinen, tärkeä ja olennainen osa lapsen kasvua. En ota kantaa siihen onko lasta pakko imettää tai kuinka kauan mutta siihen otan, että niille jotka ovat valinnan tehneet imettää lastaan niin pitkään kuin haluavat pitäisi suoda sille päätöksellä rauha. Totaalinen rauha. 
Jokaisella on oma mielipiteensä mutta joskus niillä mielipiteillä on yhtä vähän väliä kuin pieraisisi tuuleen. Joskus nuo mielipiteet kannattaa pitää itsellään. Kuitenkin nuo törkeät ja loukkaavatkin mielipiteet vaikuttavat  ihmisiin voimakkaasti, vaikka toivoisinkin, ettei niin olisi. Imettämisessä on vieläpä kyse kahdesta ihmisestä. Sillä on merkitys myös lapselle.

Kyllä, olen itsekin taaperoimettäjä. Ei, en kuuna päivänä ole koskaan miettinyt itseäni taaperoimettäjäksi, mutta se on ollut vain luonnollinen seuraus lapseni kasvaessa. En koskaan ole tehnyt periaatepäätöksiä siitä kuinka pitkään imettäisin. Päätin lapseni syntymän jälkeen kokeilla imetystä ja se on nyt jatkunut 2,5vuotta onnistuneesti.

Olen itse saanut olla rauhassa ja minua on tuettu asiassa koko ajan. Reilun kahden vuoden aikana  olen saanut vain yhden negatiivisen suuntaisen kommentin kun lapseni ollessa puolitoista vuotias eräs tuttava totesi hieman ivallisesti naurahtaen, että nyt olisi kyllä jo aika lopettaa. Olin hieman hämmentynyt kommentista. Ihmettelin miksi hänellä on minun imettämisestäni mielipide.

Toisen kerran imettämistäni on koitettu saada loppumaan taaperon 2- vuotis hammaslääkärissä, missä lääkäri sanoi puoliksi leikillään, että meillähän on nyt sitten yhteinen sopimus, että lopetat heinäkuussa. Nämä oli vielä viimeiset sanat häneltä lähtiessä, koska olin käynnin yhteydessä puhunut, että olisin valmis lopettamaan nyt heinäkuun aikana.

Saa nähdä miloin imetystaipaleemme päättyy. Ei ainakaan hyvään hetkeen jos menisin lapsentahtisesti. Ja olen alkanut miettiä, että onko sillä suurtakaan väliä. Olen itse alkanut pitää omia imetyksen vuoksi muotonsa menettäneitä rintojani kauniina ja viehättävinä. Olen sinut imettämisen ja itseni kanssa. Lapsellanikaan ei näytä sen kanssa  olevan ongelmia. Miksi imetyksen lopettamisesta pitäisi siis tehdä jatkossakaan  stressin aihetta.  Se loppuu varmasti aikanaan. Olipa se aika mikä tahansa.

Olen asiaa pohdiskellut päässäni viime päivinä ja minulle on noussut suorastaan soturitarmainen kapina asian suhteen. Ihmettelen todella paljon miksi silikonit,  tekoripset, botoxit ja huulten täyttämiset ovat huikeassa nosteessa mutta imettäminen on sitten joillekin liikaa. Minulle se kertoo, että ihmiset eivät ole sinut oman luontonsa kanssa. Halutaan olla jotain mitä me ei olla.

Imettäminen edustaa alkuantaisimmillaan juuri sitä mitä me todella olemme. Luontokappaleita, yksi laji muiden joukossa. Ehkä se muistuttaa liikaa vaistoelämästä, jonka kuorrutteeksi on luotu kokonainen markkinatalous. Kulutamme vaistolla, luomme pesää edelleen vaistolla. Emme pääse vaistoistamme mutta voimme alkaa hävetä vaistojamme ja alkaa kuorruttaa niitä piiloon.

Erityisesti tuo kuorruttaminen on menny överiksi  seksuaalisuuden  suhteen.  Imettäminen linkittyy tähän  vahvasti, rinnat kun liitetään vahvasti markkinataloudessa seksiin. Imettäminen taas tuo rinnoista esiin toisen puolen, luonnollisen vaistoelämän. Puolen josta kukaan ulkopuolinen ei juurikaan voi hyötyä.

Imettäminen on asia jossa valta on naisella. Kukaan ulkopuolinen ei voi silloin kontrolloida hänen kehoaan tai saada siitä hyötyä. Se on pelkästään naisen ja lapsen välinen asia. Kun olen varma imetykseni suhteen, olen vahva omasta voimasta myös kehoni suhteen.  Imettäminen edustaa minulle luonnollista voimaani ja se tekee minusta vahvan.

Nykymenolla todellinen luontomme on koitettu hämätä piiloon muilta tai peittää kokonaan. Ihminen ei kuitenkaan voi hyvin jos koko elämä menee erilaisten strategioiden kanssa härväten miten voisimme tuhota sen osan itsestä joka on kuolematon. Kuulumme luontoon kuten kaikki muukin. Vaikka eristämme itsemme omiin yhteiskuntiin, vaistoelämä on edelleen ohjaksissa. Yhteiskunnasame kaikki perutuu edelleen oman ihmisluontomme palvelukseen. Sitä voi olla vaikea nähdä kaiken glitterin, silikonien, tekoripsien, feikkitimanttien, pornon, botoxin, trendien ja muun muovisälän joukossa, mutta vaistoista emme pääse. Kaikki tuo oheissälä pyrkii edelleen täyttämään syvimpiä tarpeitamme rakkaudesta, yhteydestä, seksuaalisuudesta ja hyväksynnän tarpeestamme.

Itse valitsen mieluummin helpoimman reitin. Hyväksyä itseni ja oman luontoni sen sijaan, että lähtisin  vastustamaan sitä. Olen huomannut, että  imettämisen kautta rakennan suhdetta omaan luonnollisuuteeni. Imettäminen on myös rakentanut suhdettani omaan lapseeni. Luonnollisesti.

En sano, että kaikkien pitäisi ryhtyä taaperoimettäjiksi, ei se ole kaikkien valinta mutta tahdon kannustaa äitejä kuuntelemaan itseään, luottamaan omaan luonnolisuuteensa ja vaistoonsa. Ja toivon, että yhä useampi uskaltaa kuunnella itseään tässä eivätkä paineen alla lopeta imetystä muiden sanelemana.

Itsekin meinasin mennä tuohon halpaan. Mutta päätin, että haluan seurata edelleen vaistoani. En suostu leimaantumaan oudoksi toteuttaessani luonnollisinta asiaa joka meillä on. Tätä luonnollisuutta ei voi meitlä tuhota jos emme anna itse tehdä niin. En suostu taipumaan pitkälti epäterveiden uskomusten ohjaaman yhteiskunnan paineen alla tässäkään asiassa.

Vaikka enemmistö olisi jotakin mieltä niin se ei tarkoita, että se olisi totuus. Usein se tarkoittaa vain, että nämä joukossa kulkevat ihmiset ovat liian arkoja kulkemaan yksin ja ottamaan selvää mitä he itse todella ajattelevat, mihin heidän luonnolliset vaistonsa vievät. Omien vaistojen seuraaminen saattaisi viedä poluille joilla ei ole hirveästi muita. Massan tahto ei useinkaan palvele hyvää tarkoitusta mutta sen mukana on turvallista liikkua. Erottumatta.

Oma kehoni on luotu myös imettämistä varten. Miksei minulla olisi vapaus tehdä niin? Kysymys onkin täysin turha, koska minulla on vapaus tehdä niin. Tämä kirjoitus on kaikille tuota vapauttaan käyttäville tsempiksi. Teet oikein imettäessäsi lasta niin pitkään kuin lapsesi valitsee ja niin pitkään kuin itse valitset. Älkää suostuko häpeämään luonnollisuuttamme.