Olen ollut aina kirpputorien ystävä. Voisi sanoa että asioiden ostaminen uutena on minulle paljon vieraampi asia kuin käytettyjen tavaroiden hankkiminen. Kysymys on ollut vahvasti ekologinen ja eettinen, mutta kysymys on myös siitä että tahdon ostaa erilaisia juttuja kuin mitä vallitsevan ajan trendejä seuraava kauppojen valikoima tarjoaa.

Kirppiksiltä tekee löytöjä! Tosin se vaatii enemmän panostusta kuin ketjuliikkeissä kiertäminen. Joskus kirppikseltä ei löydä ollenkaan sitä mitä etsii vaan aivan jotain muuta. Se tekeekin kirpputorikierroksista niin mielenkiintoisia. Kirppikset on kuin aarreaittoja! Nyt kun olen muuttanut ja on tarvinnut hankkia lähestulkoon kaikki huonekalut ja esineet  tavaroiden hankkiminen on melkein käynyt kuin työstä. Viimeisen reilu kuukauden aikana olen kolunnut kolmen kaupungin kaikki kirpputorit läpi. Lisäksi tori.fi ja huuto.net on ollut ahkeran selailun alla. Minulla on ollut tietty visio ja tiukka budjetti  ja siihen sopivia tavaroita olen sitten koittanut parhaani mukaan metsästää. Vastaan onkin tullut ihania juttuja jotka koristavat nyt kotiani ja tahdon esitellä niistä muutaman.

Joskus löytää aarteita joita joku muu on vaalinut rakkaudella mutta joista joutuu luoupumaan muuttuneen elämäntilanteen tai muun syyn johdosta. Vanhoilla esineillä on tarina joista uusi omistaja ei  aina tiedä mitään. Minun uudella sohvakalustollani on pitkä menneisyys ja ne ovat opettaneet minulle asioita Suomen historiasta mitä en tiennyt aikaisemmin. Nämä sohvat ovat olleet -30-luvulla Norrmenin linnassa, joka purettiin vuonna 1960. Tuossa talossa tapahtui paljon sen ajan politiikan saralla. Sohvat päätyivät sieltä Norrmenin suvun perhetutuille. Heillä ne ovatkin olleet perintönä jo  kolmen sukupolven ajan.

Nyt heillä ei enää kuitenkaan ollut mahdollisuutta pitää niitä ja löysin nämä aarteet tori.fitä selaillessani. Koiramme oli sairastunut ja jouduimme viemään sitä Porvooseen eläinlääkäriin. Tästä syystä selailin juuri tuon alueen tarjontaa tori.fistä. Sohvien entiset omistajat olivat entisöineet sohvat isolla rahalla 15 vuotta sitten alkuperäistä ilmettä mukaillen.  Vuosien aikana sohviin on tullut  kulumaa ja se on selvästi havaittavissa mutta minua se ei haittaa. Mielestäni tuollaisiin antiikkisohviin ajan jälki  kuuluukin. Sohvakalustoon kuuluu kaksi jykevää nojatuolia ja 3-4 istuttava sohva. Jossain kohtaa voisin yrittää pestä näitä, mutta en ole varma millä niitä uskaltaisi kokeilla saada puhtaaksi.

Sohvat ovat nyt oikealla paikallaan ja entiset omistajatkin vaikuttivat tyytyväisiltä kun kävivät tuomassa sohvat kotiini perille asti. Ihania ihmisiä! Heille nämä sohvat oli olleet tärkeitä tunnearvoltaan. Joskus paljon muistoja keränneestä tavarasta luopuminen voi olla haikeaa. Näiden sohvien tarina jatkuu luonani ja ne tuntuvat itselleni jollainlailla jo nyt tärkeiltä.

Tarvitsin myös verhot. Sopivia ei ole ollut  ihan helppo löytää koska verhokiskosta maahan on matkaa 3 metriä. Löysin kuitenkin makkariin nämä ihanat vaaleansiniset ”unilintu”-verhot molempiin ikkunoihin yhteensä kympillä. Ne eivät ylety ihan maahan asti mutta tykkään niistä kovasti. 

Muuton yhteydessä kultainen väri on noussut tärkeäksi. Innostuin tuunailemaan kultamaalispraylla muutamia juttuja mitä löysin kirppikseltä. Kuten nämä kyntteliköt ja alimmaisena kuvassa oleva suosikkilamppuni jossa naishahmo. Tuo lampussa oleva naisfiguuri oli vaaleansininen kun löysin sen kirppikseltä. Kokeilin siihen kultamaalia ja siitä tuli aivan ihana!

Tämä tuikkuteline oli aiemmin likaisen valkoinen.

Tätä kynttelikköä katsoin pariin otteeseen kirpparilla ja nappasin sen mukaani kun myyjä oli laskenut hiukan hintaa. Kultamaalilla tein sille uuden ilmeen. 

Maalilla saa ison eron. 

Rakastan valoa eri muodoissaan, Asunnossani on paljon erilaisia valaistuksia ja jostain syystä myös tuikkukipot ja erilaiset kyntteliköt tarttuu helposti matkaan kirppiksiltä. Hups. Joten tässä vielä pari ihanaa pimeyden piristäjää jotka on löytynyt viime aikoina.

Viimeisin löytöni oli tämä ihana kirjoituspöytä. Sopii myös koruaskarteluihini. Tykkään siitä että tuon luukun saa kiinni ja pöydän esiin tarvittaessa. Alaosa pöydästä on jäänyt maalaamatta mutta se on helppo tehdä joskus itse.

Nämä oli ihan pakko ostaa ihan vaan koska niistä irtosi niin paljon hauskaa. Oli  huvittava   näky kun tyttö ratsasti kirppikseltä ulos tämä mexicolainen hattu päässä Peppi Pitkätossun (keppi)hevosella. Pattereilla toimivan ja kävelevän yksisarvisen jätin sentään odottelemaan toista omistajaa kirppisloosiinsa.

Vaikka tykkään kierrellä kirppiksiä niin en silti tykkää kerätä nurkkiin tarpeettomia asioita lojumaan ja hankkiudun helposti eroon kaikesta mille ei ole itsellä käyttöä. En koe edes enää luopumisen tuskaa. Turhasta tavarasta eroon pääseminen on  helpotus. Kirppikset auttaa molemmissa, löytämään iloa tuottavia tarpeellisia käyttöesineitä ja löytämään  tarpeettomille tavaroille uuden omistajan.  Niin ja kirppiksillähän on se hyvä puoli myöskin että tavaroista ei tarvitse maksaa älyttömyyksiä. Kaikista näistä huonekaluista ja tavaroista maksoin yhteensä alle 150e.