Olen tutustunut paljon pelkoihini. Monilta eri kanteilta. Olen pakottanut itseni joskus toimimaan pelkojani vastaan ja olen oppinut menemään niiden kanssa myötävirtaan. Olen vuosien myötä oppinut elämään myös pelkojani kuunnellen ja kohdaten.

Pelkojen kanssa eläessä on mielestäni tärkeintä ettei kuuntele ja usko sokeana niiden viestiä mutta kuuntelee niitä kuitenkin. Peloistaan ei pääse niitä torjumalla, tukahduttamalla tai kieltämällä. Peloistaan voi päästä niiden syvimpään sanomaan ja todelliseen viestiin tutustumalla. Tuo matka niiden lähteelle ei ole helppo koska silloin joudut menemään vastaan tunnetta jota yleensä tekee mieli paeta ja kohtaamaan peloistasi suurimman.

Mitä pelkosi pelkää?

Pelko yleisesti ottaen kehottaa ottamaan itseään kädestä kiinni ja pakenemaan, välttelemään kohti tulevaa pelon tunnetta herättävää asiaa. Tehdessäsi niin sulaudut samaksi kuin pelko edustaa, muutut pelokkaaksi, ehdollistut sen sanomalle. Pelkoa on viisasta kuunnella, mutta kuinka valitse toimia, on eri asia.

Pelko kertoo yleensä jo tapahtuneesta.
Se ei välttämättä tiedä mitään nykyhetkestä. 

Kaikki pelottavimmat asiat ovat tapahtuneet minulle kotipiirissäni, minulle  rakkaimpien ihmisten seurassa. Nuo kokemukset ovat jättäneet minuun jäljen. Se jälki alkaa reagoida ja kihelmöidä hyvin monissa erilaisissa tilanteissa. Niissä ei välttämättä ole mitään tekemistä alkuperäisen pelkoa aiheuttavan tilanteen kanssa. Ainoastaan ne muistuttavat siitä jollain erittäin hienovaraisella ja alitajuisella tasolla josta en itsekään aina  saa otetta. Keho ja alitajunta muistaa asioita mitä mieli ei. Keho reagoi.

Pelko on usein pelkoa  kokea menneisyydessä koettua uudelleen. 

Jos olisin toiminut noiden pelkojen mukaisesti  tuskin olisin koko elämässäni tehnyt mitään. Mutta minussa on ollut jokin voima joka on pakottanut minut toimimaan pelkoani vastaan. Se ei ole auttanut minua selvittämään välejäni pelkojen kanssa mutta  se on ollut paras mahdollinen yritys päästä niistä eroon sillä hetkellä.

Lue myös: 7vinkkiä miten lisätä sisäistä turvallisuuden tunnetta elämässä 

Pelkoja vastaan meneminen on kuitenkin pitkässä juoksussa todella uuvuttavaa.

Parempaa strategiaa en kuitenkaan tuolloin tiennyt.  Eikä sinänsä ihme, tuohonhan meitä yleensä kannustetaan: tee sitä mitä pelkäät. Tuo on se mantra mitä hoetaan ja sillä sanotaan peloista pääsevän.

Jos sinulla on esiintymiskammo niin yleensähän ohjeistetaan menemään lavalle aina uudestaan ja uudestaan niin kauan kunnes pelko on hellittänyt. Monissakaan tapauksissa kun pelko on hyvin syvällä tälläinen siedätyshoito ei valitettavasti auta ja joskus se jopa pahentaa tilannetta.

Olen viimeisten vuosien aikana oppinut olemaan entistä armollisempi pelkojani kohtaan. En silti edelleenkään suosittele niiden pintapuolista sanahelinää kuuntelemaan.

Pelkohan naamioi todellisen syynsä yleensä piiloon. Tottakai, sehän on ovela eikä halua näyttää syvintä haavoittuvinta kohtaansa. Pelko hoitaa siis tilanteen erittäin asianmukaisella tavalla, väistelemällä itseään. Meidän tulee siis olla pelkoamme ovelampi.

Mitä pelko pelkää eniten?

Sitä samaa mitä suurin osa niin sanotuista negatiivisista tunteistamme. Se pelkää paljastuvansa. Pelon ansaan johdattaminen vaatii siis lempeää johdonmukaisuutta ja paino sanalla lempeää.

Pelkoa ei saa kiinni väkisin eikä sitä voi narauttaa voimakeinoin. Pelko tykkää rakkaudesta ja hyväksynnästä niin kuin kaikki muutkin joten sitä sen kanssa pitää olla rutkasti jotta se uskaltaa tulla esiin piilostaan ja näyttäytyä.

Kun sanon, että meidän tulee olla viekkaampi pelkoamme, tarkoitan että meidän pitää paljastaa pelon päämaja ja tukikohta. Sen voimanlähde. Ymmärtää mitä pelko pelkää.

Lue myös: 5 tapaa selättää pelkosi

Mikä on pelkojen pelko?

Pelothan lymyävät monien omien mielen verkostojemme suojissa. Pelkojen vuoksi olemme saattaneet eksyä asuttamaan sellaisiakin alueita joita emme tunnista kotoisiksi itsessämme. Pelot ovat voineet luoda defenssejä ja turvamuureja sellaisten alueiden ympärille joiden asuttaminen itsellemme on erittäin tärkeää. Tälläisiä psyykenalueita on esim. yhteys toisiin ihmisiin, rakkauden antaminen ja vastaanottaminen.

Kun pelko alkaa hallita näitä osia meissä, me eristäydymme. Se tekee kipeää, eikä pelko tosiasiassa silloin suojele meitä vaan vahingoittaa. Kun emme erota tervettä pelkoa ja turhaa pelkoa niin silloin pistämme nämä samaan vartiovuoroon eikä niiden tekemä työ ole meille aitojen etujemme mukaista.

Pelon tukikohdan voi paljastaa vain kovimmilla panoksilla mitä ihminen voi itsensä puolesta pelata. Mennä suurimpien pelkojen lähteelle ja alkaa paljastaa itse itsensä. Tähän tarvitaan rohkeutta mutta myös sitä lempeyttä. Itsemyötätunto asevyöllä on ainoa keino päästä lähelle tuota suojattua ydinaluetta meissä.

Lue myös: Näkyväksi tuleminen ja mikä esillä olemisessa pelottaa?

Mikä on suurin pelko todellisuudessa kaikista mahdollisista peloista? Luulenpa, että se on itseensä tutustuminen. Kun alamme nähdä itsemme emme saa enää pois mielestämme sitä mitä olemme kerran nähneet. Nuo näyt jäävät kummittelemaan itseemme syvälle eivätkä jätä rauhaan. Saatamme kokea todella haavoittuneita alueita meissä itsessämme, ja tulee tunne, että olisi helpompaa perua koko ristiretki. Niin syviä epätoivon rotkoja, niin hauraita heikkouden tunteita, niin mustia pimeitä varjoja tai niin epäkiitollisia katkeruuden makuja joutuu joskus itsetuntemuksen matkalla kohtaamaan, että heikompihermoiset eivät kestä lähteä tälle matkalle.

Huomaan itsessäni edelleen tuon pelon. Itseeni tutustumisen pelon. Huomaan itsessäni myös hirvittävän ravitsevan toivon ja muistijäljen siitä minkälaiselle matkalle elämä on minut johdattanut kun olen päässyt omia johtolankojani seuraamalla pois syvimmistä vesistä.

Itsetuntemus näyttää meille lopulta vapauttavan  totuuden itsestämme joka ei aina ole miellyttävä, eikä kerro pelkkää kaunista kieltä ympäröivästä maailmasta ja sen asukkaista. Mutta se myös opettaa meille sen mikä on itsellemme arvokasta ja minkä vuoksi olemme täällä. Kun kohtaamme pelkomme ja opimme niiltä, uskallamme keskittyä ja antaa aikamme ja energiamme juuri niille asioille jotka todella merkitsevät. Nuo asiat ja arvot ovat jokaiselle omansa.

Älä anna pelkojesi viedä sinulta tätä ainutkertaista retkeä jossa voit olla niin paljon enemmän kuin mihin pelkosi ovat sinut opettaneet. Olen sanonut näitä sanoja itselleni pienestä tytöstä lähtien aivan tiedostamatta.

Muistan kun olin ala-asteella ja istuin pimeässä syysillassa ulkona kouluttaakseni itseäni ulos pimeän pelosta. Puhuin siinä rappusilla itselleni, että katso nyt siellä ei ole mitään, uskotko jo. Samaa teen edelleen. Puhun itselleni ja uskallan paljastaa itse itselleni pelkoni vain siksi, että jokaisena päivänä ja elämäni viimeisillä hetkillä tiedän eläneeni juuri sitä elämää jonka syvällä sisimmässäni ansaitsenkin.

Ansaitsen elää täydesti, jokaikisellä solullani, kaikilla kyvyilläni itseäni rajoittamatta.

Pelkoni puhuvat yleensä siitä mitä eniten kaipaan ja yrittävät eristää minut siitä. Niillä on kaiken logiikan vastainen strategia. Siksipä menen suorinta tietä niiden luokse ja kuuntelen vielä kerran miten ne yrittävät minua huijata todetakseni niille, – tiedän itseni paremmin.

Täydenkuun aikana meillä oli upea naistenpiiri jossa paljastimme toisillemme haavoittuvimmat kohtamme. Tuo nähdyksi tuleminen ja omien pelkojen myöntäminen oli aivan uskomattoman eheyttävä kokemus. Tulimme nähdyiksi ja kuulluiksi. Saimme lisää luottamusta ja turvaa elämässä. Saamme olla, pelkoinemmekin hyväksyttyjä. Tuollaiset hetket luovat mielettömästi voimavaroja jokaiseen päivään.

Lue myös: Kuka turvaa sisäistä lasta