Radikaali rehellisyys tekee näkyväksi ennen kaikkea itselleen

Luin Tuulia Syväsestä tehdyn jutun aikaisemmin tänä vuonna Helsingin Sanomista. Siinä tämä minulle aikaisemmin tuntematon nainen kertoi miten oli lopettanut valehtelemisen kokonaan. Moni ajattelee varmaan että hurjan kuuloista ja voiko se olla mahdollista. Toiset ehkä että pikku juttu, enhän MINÄ valehtele. Itselleni tämä oli huikean inspiroivaa. Rehellisyys tekee näkyväksi.  Ja olen jo saanut maistiaisia siitä että juuri se on todellista vapautta.

Olen viime vuosien aikana tullut entistä rehellisemmäksi itselleni ja sitä kautta myös muille. Vaikka helposti sitä ajattelee että on oikeasti pelkästään mukava ja rehellinen ihminen niin harvemmin totuus on pelkästään tuo. Moni elää suorastaan kaksoiselämää. Koin itseni aikaisemmin valheelliseksi toisten miellyttäjänä. Kun aloin vetää enemmän rajoja ja olla itseni puolella huomasin että ystävyyssuhteet eivät olleetkaan enää niin helppoja. En ollutkaan enää yksiselitteisesti se joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Kyllähän miellyttäjänä tulee kaikkien kanssa toimeen mutta entäs kun alat olemaan 100% omaa mieltäsi ja oma itsesi, kuinka moni vielä pitää itsestä?

Vaikka rehellisyys ei todellakaan tarkoita toisten ihmisten loukkaamista ja karskeja sanoja, pelkästään omista tunteista puhuminen voi monelle olla liikaa. Kun alkoi kertoa loukkaantumisistaan tai veti rajoja asioihin jotka eivät tuntuneet hyviltä oli rankkaa huomata ettei olekaan niin pidetty ihminen. Miellyttäjälle kun on tärkeää että kaikki tykkäävät itsestä. Kun tulin sinuiksi sen kanssa että kaikki eivät pidä minusta ja se on aivan ok, alkoikin pelottaa konfliktit, ne kun eivät ole koskaan mukavia. Vaikka ei konflikteja elämäänsä toivo niin hyvin usein alkuun rehellisyys saa niitä aikaan. Se on rankkaa ja joskus siinä kokee olevansa tosi yksin. Ehkä siitä syystä hakeuduinkin Tuulian luotsaamaan koko syksyn jatkuvaan Radikaali rehellisyys menetelmään perustuvaan ryhmään.

Ryhmä kokoontuu noin kerran kuussa ja meitä on siinä kymmenen naista. Olemme nyt kokoontuneet kerran ja seuraava kokoontuminen on viikon päästä. Ryhmään meneminen jännitti mutta samalla se tuntui älyttömän vapauttavalta; missä muualla on jos ei pelkästään vapaus niin suorastaan velvollisuus puhua totta kuin tälläisessä ryhmässä!

Minulla oli hiukan ennakkoon mielikuvia tai enemmänkin ennakkoluuloja minkälaisia muita ihmisiä ryhmässä olisi. Jotenkin kuitenkin yllätyin kokonaisuudessaan ilmoittautuneista. Näin jo rapussa ja hississä ensimmäiset ryhmäläiset kun tulin paikalle ja ensivaikutelmasta päätellen mukavan, tasapainoisen ja fiksun oloisia naisia oli tullut paikalle. Eri ikäisiä, eri ammateista ja elämäntilanteista. Meissä ei ollut mitään yhdistävää tekijää mikä olisi tehnyt meistä jotenkin samanlaisia, paitsi tietenkin se että olimme kaikki naisia. Jokaisella oli myös täysin erilaiset ja omat sisäsyntyiset syyt ryhmää tuloon. Ennakkoluuloni ei siis pitäneet paikkaansa. Ryhmään ei ollutkaan ilmoittautunut pelkkiä yhden genren edustajia mikä oli itselleni tosi iso helpotus jotenkin. Huomasin vaan että tämä aihe,  rehellisyys, puhuttelee yli kaikkien ismien ja rajojen.

brooke-cagle-21313

Ensimmäinen tapaaminen oli rankka, ehkä ennen kaikkea siksi että olin todella väsynyt. Olin juuri tullut hieronnasta ja sen jälkeen koin että voisin nukkua putkeen vaikka  viikon. Kun saa kunnolla rentoutua tajuaa kuinka väsynyt sitä onkaan. Taaperon imettäminen öisin ja muu perherumba on vienyt mehut. Syksyn teemana minulla onkin pitää itsestäni parempaa huolta. Radikaali rehellisyys metodi tukee tässä hyvin.

Alkuun minulle ei ollut aivan selvää miksi olin tullut ryhmään. Ajattelin että saisin vertaistukea ja saisin paikan jossa olla rehellinen ”luvan kanssa.” Olen aina ollut aika suorapuheinen ihminen mutta kuitenkin yksi suurimpia pelkojani on ollut se että loukkaisin muita. Siinä on tietenkin ristiriitaa. Olen jättänyt paljon sanomatta, ja paljon kuuntelematta omia todellisia tunteitani.  Vaikka ajattelin siis tulleeni ryhmään saadakseni ryhmästä voimaa ensimmäisessä Tuulian puheenvuorossa kuitenkin ymmärsin oikeasti miksi olen paikalla.

Ryhmän periaatteisiin kuuluu että ensinnäkin puhutaan totta, tietysti, mutta myös kerrotaan se mitä aidosti tahdotaan. Jos ikkuna on auki ja on kylmä mutta muille tilanne näyttää olevan ok ”sääntöihin kuuluu” pyytää saada laittaa ikkunaa kiinni jos se on oma tahto. Omaa tahtoa siis opitaan kuuntelemaan, kunnioittamaan ja sanoittamaan. On oikeastaan todella surullista miten oman tahdon ilmaiseminen on niin vaikeaa monelle ja miten monesti se pelätään ymmärrettävän vaikeaksi luonteeksi tai itsekkyydeksi.

Tiesin heti tuon jälkeen että tulin opettelemaan ilmaisemaan juuri tätä. Olen mestari laittamaan omat tarpeeni sivuun ja muiden tarpeet edelle. Sekin on valheellisuutta.  Itselleni ja lopulta myös muille. Ja en pelkästään usko, vaan tiedän, että niin se on monelle muullekin vaikeaa.  Varmaan varsinkin erityisesti naisille. Ketä varten oikein luulemme elävämme, pelkästään muille? Olemme luonnostaan helposti niitä huolehtijoita ja sen takia omien tarpeiden ajatteleminen on sisimmässä automaattisesti jotenkin itsekästä. Se taakka on kannettavana meissä ehkä vuosisatojen ajalta kuin naisia on alistettu.

brooke-cagle-70764
On melkein uhkarohkeata lähteä toimimaan tuota omaa vahvaa uskomusta vastaan. Se tuntuu tunnetasolla samalta kuin hylätyksi tuleminen. Hylätyksi tulemisen mahdollisuus siinä piileekin. Kun alkaa näyttää omaa sisintään, miellyttäjän sijaan, ei ehkä enää olekaan rakastettu omana itsenään. Rehellisyys voi johtaa eroon tai ystävyyssuhteen katkeamiseen mutta minua lohduttaa että elämääni jäävät ihmissuhteet joissa minua arvostetaan juuri minuna, ei pelkästään ”kilttinä ja mukavana” ihmisenä. Se on suuri arvo ja turva lopulta ja kaiken vaivan arvoinen.

Rehellisyys on ennen kaikkea matka itseen. Kuka olen kaikkien opittujen roolien ja uskomusten takana. Kuka olen jos en pelkää olla se joka olen? Olen todella innostunut ja inspiroitunut tästä matkasta. Tiedän sen tekevän vapaaksi.

Seuraava Radikaali rehellisyys ryhmä kokoontuu  ensi keskiviikkona 20.9. klo 18:30-21:00 Helsingissä, Kampissa. Ryhmässä pari paikkaa vielä vapaana. Lisätietoja tästä

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *