Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse

Sisäinen turvattomuus voi näyttäytyä monin tavoin. Epäterveissä ihmissuhteissa pysyminen, paikalleen pysähtymisen pelko ja siitä aiheutuva levottomuus, lamaantumisen tunne ja aikaansaamattomuus, selittämätön ahdistus, kontrolloiminen, defensiivisyys ja vahvan esittäminen voivat olla merkki sisäisestä turvattomuudesta.

Olonsa turvalliseksi kokeva ihminen uskaltaa olla tarvitseva ja näyttää haavoittuvuuttaan. Tällaisen käytöksen  ei voi sanoa olevan kovinkaan suosittua kulttuurissamme.

Turvattomuus on lähestulkoon kulttuurinen normi. Niinpä olemmekin oppineet luulemaan, että mahdollisimman pärjäävä, kovan tuntuinen tyyppi ja defensiivisyys ovat kaikki vahvuuden merkkejä. Tämä uskomus periytyy vahvasti eteen päin myös lapsillemme, jos emme uskalla näyttää heille omia todellisia tunteitamme. Ei ole heikkoutta itkeä ja näyttää tunteitaan lapsen edessä. On täysin normaalia elämää, ettei aina jaksa. Pettymys, suru, väsymys ja haavoittuvuus ovat ihan tavallisia tunteita.

Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse

Turvattomuus pakottaa peittelemään herkkyyttään. Turvattomuudessa ei ole kantokykyä hauraammille tunteille. Siksi ne pitää naamioida suorittamiseen, jaksamiseen ja defensiivisyyteen. Turvattomuudessa olemme alttiimpia muiden mielipiteille tai reaktioille. Siksi on parempi suojata henkisillä panssareilla haavoittuvuutta näkymästä.

Kun ihmisellä on sisäisästä turvaa, ulkopuoliset eivät voi omaa vahvaa tilaa horjuttaa. Mitä suurempi sisäinen turvan kokemus meillä on sen vähemmän keskitymme siihen, voiko meitä joku ulkopuolelta haavoittaa. Turvaa ei tarvitse etsiä ulkopuolelta, koska sitä on sisäisessä maailmassa kylliksi.

Kuinka tällaiseen turvan tunteeseen kasvetaan?

Ensimmäinen askel sisäisen turvan tilaan on tulla rehelliseksi itselleen. Nähdä että usein oman vihamme takana onkin paljon pelkoa. Viha nähdään helposti pelottavana tai vahvana piirteenä mutta mitä enemmän vihaa kannamme sen turvattomampi oikeasti olemme sisäisessä maailmassamme. Viha suojelee meiltä pelolta. Jos pelkoa ei ole niin ei tarvita jatkuvaa vihaakaan. Vihasta inua auttoi kysymys: mitä minä nyt pelkään? Kun aloin nähdä defenssin eli vihani taakse aitoon tunteeseen aloin näkyä realistisemmin ja todellisempana itselleni.

En ollutkaan vain se vahva tahtoinen voimakasluonteinen ihmien vaan oikeasti pelokas ja hyvin herkkä. Olin väärin ymmärtänyt pelkoani ja vihaani koko elämäni. Tämän oivalluksen jälkeen oli todella pelottavaa yhtäkkiä myöntää, että kovan kilpikonnan kuoren alla olikin todella pehmeä sisus! Se sai hetkesi olon tuntumaan todella hauraalta.

Kuva: Noora Brandt

Turvasta käsin ihminen sietää ja kestää kannatella tunteensa, myös muiden nähden.

Lapsena turvan tunteeseen kasvetaan siten, että heikotkin tunteet saavat olla olemassa. Kun on hyväksytty ja rakastettu kaikkine tunteineen, mitään  ei tarvitse oppia häpeämään. Kaikki tunteet ovat luonnollisia. Kun lapsi kasvaa ajattelemaan näin perheensä ja vanhempiensa esimerkin avulla, turvan tunteen rakentumisen pohja on kunnossa. Kun vanhemmat oivaltavat, että pelon ja häpeän näyttäminen puhtaana tunteena ilman toisenlaisen tunteen naamioita on yhtä riemullinen asia kun kevään ensimmäinen vihreä nurmella, se osoittaa vapautta ja tunteiden terveellisyyttä. Silloin ollaan hyvällä pohjalla.

 Kun lähdetään tarkastelemaan syvemmin mikä on aitoa turvaa, niin se on lähtökohtaisesti totuudellisena omissa tunteissaan ja toimissaan olemista. Itsensä peitteleminen heijastaa turvattomuutta.

Minuus rakentuu itsen hyväksymiselle. Meissä on tunteita, niitä ei kukaan ihminen saa pois vaikka kuinka haluaisi. Jos käsitys itsestä rakentuu siihen, että tietyt tunteet eivät ole hyviä tai niitä ei saa näyttää, niin lapsi kasvaa aikuiseksi jatkuvan sisäisen konfliktin tilassa. Tuossa uskomuksessa joutuu luomaan erilaisia selviytysmisstrategioita. Strategioidensa avulla pelkoa ja häpeää ei tulisi paljastaneeksi. Ongelmaksi muodostuu, että pahimmillaan noiden strategioiden kautta elää koko elämänsä ja ne vievät valtavasti energiaa. Nämä selviytymismekanismit ja yhteydettömyys itseen voivat olla osasyy ahdistukseen, masennukseen ja uupumukseen. Aito minuus hukkuu selviytymismekanismien taakse. Yhteys itseen katkeaa.  Roolista tulee todellisempi.

Toiset ihmiset kehittyvät tässä äärimmäisen taitavaksi. Minustakaan kukaan ei nähnyt pelkoa ulospäin. Minua on aina pidetty rohkeana ja sosiaalisena ihmisenä, mutta sisimmässäni olin kuin haviseva haavanlehti. Ihan siipirikko. Koitin varjella tuon salaisuuden paljastumista melko pitkälle elämässäni. Vasta viimeiset vuodet ovat tuoneet minulle vapauden ja mikä ihana maailma sen alta paljastuikaan. Enää ei tarvitse keksiä strategioita, voi kertoa suoraan miltä tuntuu. Riemuitsen elämästä kun energia on vapautunut noiden strategioiden kehittämisestä elämiseen ja kokemiseen.

Kuva: Noora Brandt

Sisäinen turva kasvaa itseensä tutustumisesta ja hyväksymisestä. Kun ei enää suostu leikkimään samaa kulissia mikä tämän yhteiskunnankin on johtanut syvän sairastumisen tilaan, vapautuu kokemaan turvaa ydinminuudestaan. Uupumus on yksi merkki tästä sisäisen turvattomuuden pakenemisesta,. Jos emme uskalla laittaa rajoja omalle jaksamiselle vaan pitää esittää olevansa pystyvämpi ja kestävämpi, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

Jos sisäistä turvan tunnetta haluaa vaalia ja kasvattaa elämässään on aina aloitettava itsestä. Sen tunnistamisesta mitä pakenee lukuisten roolieni taakse. On alettava katsoa pelkojaan ja todellisia tunteitaan suoraan. Sisimmässä herää kysymys; voisiko aluksi löytyä edes yksi turvapaikka, jossa saisin olla heikkonakin kannateltu?

Ulkoinen muuttuu kun muutamme sisäisen.

Olin joskus itse niin kaukana itseni hyväksymisestä, että aina kun näytin heikkoutta ulospäin sain siitä tuomitsevia kommentteja. Tämä heijasti vain omaa tuomitsevuuttani itseäni kohtaan. Ulkoinen muuttuu kun muutamme sisäisen. Sen sijaan, että olisin yrittänyt muuttaa ihmisiä tai ulkoisia olosuhteita aloin tekemään työtä sisäisillä tasoilla. Aloin keskittyä tietoisemmin itseni hyväksymiseen ja sisäisen turvan vahvistamiseen. Nykyään ihmissuhteeni ovat muuttuneet. Minulla on monia lämpimiä suhteita joissa olen juhlittu, arvostettu ja  kannateltu niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Ja tulen hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Vielä silloin kun vielä peittelin sisäistä turvattomuuden tunnetta näkymästä, en kokenut näin. Nykyään olen totta itselleni. Elämäni perustuu rehellisyydelle siitä mitkä ovat aidot voimavarani ja mitkä ovat haasteitani. Tässä turvan tilassa on tilaa kaikelle minussa. Siitä syntyy vapaus.

 

Olen luonut sisäisen turvan tunteen vahvistamiseksi verkkokurssin. Sisäinen turvattomuus voi ilmetä monilla tavoilla. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssilla opit tulemaan tietoisemmaksi omista  selviytymismekanismeista ja vahvistamaan aitoa sisäistä turvaa. Kurssilla saat oivalluksia sisäisen turvan tunteen rakentamiseksi. Opit ylläpitämään sisäistä turvaa.  Pääset lukemaan kurssista lisää ja ilmoittautumaan mukaan tästä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi

Lue myös artikkelini:
Selviytymismekanismeista aitoon minuuteen
Aito sisäinen turva sallii myös herkkyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen
Henkisen turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta
Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan; Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Se miten puhumme toisillemme kertoo sisäisestä turvan tai turvattomuuden tilasta
Huonommuuden tunne voi olla este aidolle kohtaamiselle

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *