Tarina sisäisestä teatterista

Herätys” kuuluu kuiskaus. Herään kauheaan tunteeseen, ettei kaikki ole kunnossa. Vain vaivoin saan silmäni auki. Koko kehoni tuntuu raskaalta, sen liikuttaminen ylivoimaiselta. Tältäkö minusta todella kuuluu tuntua? On pakko olla jotain muutakin!

Katson ympärilleni, mutten näe mitään. Vain tyhjyyttä ja pimeyttä. Olen tyhjässä talossa pimeydessä. Minä olen kuin tuo tyhjä talo pimeydessä. Palaan viimeisimpiin muistoihini. Miten olen tähän päätynyt? Vaikka kuinka yritän, en muista kuka olen ja mistä olen tulossa. Huhuilen pimeyteen: ”Kuka minä olen?” Kaiku palauttaa kysymyksen takaisin lähettäjälle. Olenko se, joka kysyy, vai se, joka vastaa. Vai olenko se, joka tarkkailee tätä kaikkea.

En tiedä, mikä on totta. Sielussa asti tuntuu uupuneelta. Missään ei ole peiliä, jotta voisin tarkistaa, olenko samassa muodossa kuin muistoissani. Ja vaikka näkisinkin muodon peilissä, tuskin enää samaistuisin siihen. Tunnen voimakasta ahdistusta. Painon tunne rinnassani pakottaa minut makuulleni. Alkaa pyörryttää. Erilaisia tuntemuksia, tunteita, kehollisia aistimuksia. Pelottaa niin paljon, että käperryn pieneksi keräksi. Minuun sattuu ja kyyneleet tulevat väkisin. En tiennyt osaavani tuntea näin, itkeä niin. Kaipaan turvaa. Jostain syystä ymmärrän, että minun pitää antautua tälle eikä taistella vastaan. Tätä ei voi enää tukahduttaa. On vain tämä hetki ja vaikka jäisin tähän tilaan ikuisesti, olkoon niin. Annan tunteen olla, enkä ymmärrä mistä varmuuteni kumpuaa.

Yhtä nopeasti kuin ilmenikin, tunne on poissa. Oloni on ihmeellisen kevyt. Tunnen olevani enemmän läsnä kehossani. Saan itseni jopa liikkeelle. Jonnekin syttyy lamppu, valo kajastaa jostain kauempaa. Siirrän varoen jalkojani eteenpäin. Haluan päästä pystyyn, mutta tässä tilassa on ahdasta. Odotan hetken. En kuule mitään. Ei kuulu kutsua: ”Tännepäin”. Olen omillani. Pyrin valoa kohti. En ole koskaan ennen kokenut mitään tällaista, tosin en voi tietää enää varmasti sitäkään. En tiedä tällä hetkellä mitään, intuitioni johdattaa minua eteenpäin. Haluan vain löytää totuuden. Mikään muu ei kiinnosta enää. Kaikki tuntuu merkityksettömältä ja merkityksellistä samaan aikaan. Hämmentävää.

Saavun toiseen ahtaaseen, mutta hieman valoisampaan tilaan. Siellä on näennäisesti tuttuja hahmoja. Ne ovat kuitenkin kuin eläviä näytteleviä heijastuksia. Ne hokevat vain: ”Nyt on kiire. Pitää tehdä sitä ja tätä. Pitää saavuttaa enemmän. Pitää olla jotain enemmän. Ennen kuin aika loppuu”, ne varoittelevat. Ne syyttelevät toisiaan kaikesta, eivätkä näe oman toimintansa mielettömyyttä. Yksi niistä julistaa maanisesti tavoitteitaan, toinen kirjaa epäonnistumisiaan ja joku pohtii mahdollisia uhkia ulkomaailmassa.

Ne katsovat minuun, mutta eivät kuitenkaan näe. Kehottavat miettimään virheitäni, voivottelemaan epäonnistumisiani ja listaamaan kaikki mahdollisia uhkia, joita vältellä. Kauhistun, kun tajuan, että ne luulevat minun olevan osa tätä näytelmää. Tunnen olevani täällä jumissa, lukossa. En minä enää tiedä, millaista roolia pitää esittää, millaisia vuorosanoja sanoa. Katselen niiden vouhotusta. Minua alkaa huimata, kun tajuan, että nämä luulevat tämän näytelmän olevan totta. Tämä ei ole totta minulle. Täällä ei ole mitään muuta kuin uskomuksia.

Huomaan kasvavan tarpeen olla yksin hiljaisuudessa. Tarpeen selvittää totuuden siitä, kuka oikeasti olen. Täältä en sitä löydä, en ole sellainen kuin ne sanovat. Täällä hukun muihin, sekoitun toisiin. En voi jäädä tänne enää. Jos mukaudun muiden näkemyksiin minusta, en osaa kohta erottaa itseäni niistä. Nuo muodot sekoittuvat liikaa minuun, enkä tiedä mistä alan tai mihin päätyn. Haluan löytää rajani.

Nielaisen ja etenen varovasti. Uloskäynti löytyy yllättävän helposti. Sen päällä vilkkuu kyltti, jossa lukee: Eteenpäin. Muut eivät ole kylttiä ehkä säntäillessään huomanneet. Kukaan ei ehdi myöskään huomata poistumistani. Hetken päästä ymmärrän, mikseivät muut pyri ulos tästä ahtaasta, hämärästä tilasta. Uloskäynnin peittää roteva, kauhistuttava hahmo, jonka katse tuntuu lamauttavalta. Se on kuin puhtaan pelon, kauhun ilmentymä. ”Kuka sinä olet ja minne olet menossa? Täältä ei voi poistua” se jyrisee. En tiedä mitä vastata, joten pysyn hiljaa ja olen vain. Tämäkään ei tunnu todelta, kauhistuttavalta kylläkin. Kuin olisin siirtynyt toiseen näytökseen.

Minua alkaa suututtaa, sillä juuri tuon kauhistuttavan hahmon esittämiin kysymyksiin haluan itsekin vastauksen. Kerään kaiken rohkeuteni ja vain tarkkailen hahmoa. Päättäväisyyteni on aseeni. Katson kauhistuttavaa olentoa suoraan silmiin viestittäen, että aion poistua täältä, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Huomaan hahmon alkavan hermostua, kun en vastaa. Kun rohkenen vain tuijottaa sitä. Se näyttää kutistuvan silmissä. Menen eteenpäin ja se haihtuu ilmaan. Huomaan täriseväni. Mitä oikeastaan pelkäsin? Kiitän itseäni, että jatkoin eteenpäin pelosta huolimatta.  

Pääsen ulos. Kaikkialla on kirkasta. Liian kirkasta silmille, jotka ovat tottuneet olemaan suljettuina tai katsomaan pimeää. En hahmota suuntaa, jään paikoilleni. En enää tärise, mutta olo on epävarma. Olen jumissa, en tiedä seuraavaa askelta. Mihin suuntaan lähtisin, mitä polkua kulkisin? Pelottaa liikaa tulla näkyviin, sanoittaa toiveeni. Tunnen surua siitä, että olen joskus halunnut olla jotain muuta, kuin mitä olen. Illuusion menettämisestä. Vietän loputtomalta tuntuvan hetken suruni äärellä.

Huomaan sisäisen ääneni alkavan moittia minua: ”Ei olisi pitänyt jäädä tähän, pitäisi jaksaa, pitäisi tietää paremmin, pitäisi olla jo perillä” Jostain sen tilalle tulee lempeämpi ääni, joka kertoo minun olevan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lepää vain se kuiskii. Saat olla keskeneräinen, vajaa ja heikko. Ole siinä niin kauan kuin haluat. Olet jo matkalla, joten olet jo perillä. Tuntuu hyvältä kuulla tuo kannustava ääni. Sen kannustamana kykenen ottamaan epävarmuuden tunteeni vastaan.

Perillä, miten ihana sana. Sinnekö olen matkalla. Muistutan itseäni, etten vieläkään tiedä totuutta. Totuutta itsestäni ja kaiken tarkoituksesta. Aion jatkaa matkaa, kunnes viimeinenkin kysymys on kysytty.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *