Tyhjyyden tunteesta tarkoitukseen

Koetko tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta? Haluaisitko löytää sen oman jutun, mutta uskot ettei juuri sinulla ole mitään annettavaa tälle maailmalle?

Olet ehkä oppinut ajattelemaan niin itsestäsi, mutta olet väärässä!

Jos on koko elämänsä pyrkinyt tulemaan valmiiksi, ja voittamaan omia haasteitaan, on voinut syntyä uskomus, että vasta sitten kun on saavuttanut tietyn maaliviivan itselleen asettamissa tavoitteissa, on valmis olemaan se joka on, tukemaan, auttamaan ja opettamaan muita. Tämä on hyvin rajoittava uskomus joka saa useimmat meistä käpertymään kuoreemme ja odottamaan oikeaa hetkeä. Mitä ei koskaan pelkästään odottelemalla tule.

Ehkä systeemimme toteuttama kaava on vahvistanut tämän tyyppiseen ”valmiuden” tunteen syntymiselle. Kun opiskeluissa on selkeä aikajana, jonka puitteissa opinnot suoritetaan ja valmistutaan, saatamme odotella ”valmistumisen” tunnetta koko elämämme. Mitä jos meidän ei kuulukaan valmistua siitä samasta uraputkesta, mitä jos paikkamme ei löydy valmiiksi annetulta polulta? Mitä jos rakennammekin polun itse, emmekä ”valmistu” ikinä? Mitä jos meidän ei kuulukaan valmistua, vaan oppia ja kehittyä koko elämämme?

Tarvitsemme kokemuksiimme uudenlaisen perspektiivin.

Vaikeidenkin haasteiden läpikäymisestä voi saada voimaa kun saa niille tarkoituksen. Meillä jokaisella on haasteita, epävarmuuksia, ja oppimisen kokemuksia kuinka olemme ylittäneet tiellemme tulleita esteitä. Me kaikki voimme siis opettaa toisillemme jotakin. Tätä voi olla vaikea itse nähdä, siksi siitä on tärkeää saada todistuksia muilta, omia kykyjä todentavia kokemuksia. Se taas vaatii ensin usein itsemme likoon laittamista. Riskin ottoa.

Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä ja he kaikki ovat elämässään hyvin eri vaiheissa. Joten todennäköistä on, että on olemassa suuri ihmisryhmä, joilla on paljon opittavaa juuri sinulta.



Oman kutsumuksen löytäminen on monelle vaikeaa
.

Usein istumme lahjojemme päällä, eikä niitä tarvitse keksiä tai löytää. Vain huomata, sillä ne ovat koko ajan siinä. Usein ne ovat liian lähellä arvostaaksemme ja ymmärtääksemme niiden merkitystä ja voimaa muille. Tarvitsemme niihinkin uudenlaisen perspektiivin.

Mitä jos se riittää, mikä sinulta sujuu parhaiten luonnostaan? Mitä jos sinun ei tarvitse olla mestari, riittää, että omaat 10% enemmän tietoa kuin joku toinen?

Mitä jos se klisee onkin totta; sinä riität. Olet matkalla, mutta kuitenkin jo nyt tarpeeksi.

Kun sallimme itsemme elää siitä helppoudesta käsin mikä tulee autenttisen itsemme ilmentämisestä, saavutamme aivan uudenlaisen vapauden, merkityksellisyyden tunteen ja varmuuden.

Kun löytää sen oman lahjan, jonka äärellä itsekin kasvaa, kokee kaksinkertaista merkityksellisyyden tunnetta. Ensimmäiseksi oppiessaan itse koko ajan lisää, ja toiseksi pystyessään auttamaan muita siinä samalla.

Ainakin itselleni nämä kaksi asiaa ovat suurimmat merkityksellisyyden tunnetta tuovat tekijät elämässäni. Uskon myös, että maailmamme kaipaa toisenlaisia malleja oppimiseen ja opettamiseen. Ja sitä, että opimme arvostamaan toisenlaisia systeemejä kuin se mitä meille yhteiskunnan tasolta opetetaan ja annetaan valmiina mallina. Näkemään ne vähintään yhtä arvokkaina.

Olen itse kulkenut pitkän polun. Luullut, että minun pitää olla ensin täysin parantunut vakavasta traumasta, jotta voin OIKEASTI todella alkaa elää elämääni. Kuinka väärässä olinkaan. Kun aloitin kirjoittamaan blogiani kesken toipumiseni, siitä tuli ehkä kaikkein tärkein pala matkaa ja sitä arvoa mitä minulla on annettavana muille. Äärimmäisen tärkeä arvo sillä on ollut myös itselleni. Olen voinut kulkea tieni selviytymisestä kohti kukoistamista ja vapauttaa itseni olemaan se joka olen.

Tasan kaksi vuotta sitten aloin tehdä valmennuksia. En kokenut olevani valmis, mutta aloitin silti. Ensimmäinen valmennus tapahtui asiakkaan pyynnöstä. Jokin osa minussa tunnisti myös, että nyt on aikani kasvaa ja laajeta lisää. Hypätä uuteen. Uuden aloittaminen jännittää ja pelottaa aina. Aloittamisen kuuluukin tuntua epävarmalta, sillä siinä ollaan oppimassa uutta. Se on luonnollinen osa matkaa.

Tärkeintä on oppia etenemään kaikkien tunteiden kanssa. Yhtä matkaa. Tätä kohti autan valmennuksissani, hyväksymään keskeneräisyytensä ja silti toimimaan. Sillä se jos mikä tekee elämästä elämisen tuntuista. Mennä kohti omia reunoja ja löytää uusia osa-alueita, joissa kasvattaa hedelmällistä maaperää niin itselle kuin toisillekin. Itsekin aloitin, vaikka oloni oli haparoiva. Matkan varrella on löytynyt varmuus ja tunne; tätä minun kuuluukin tehdä.

Haluatko elää ilman jatkuvaa tyhjyyden, merkityksettömyyden ja epävarmuuden tunnetta? Valmennuksessani autan sinua löytämään, arvostamaan ja toteuttamaan autenttista itseäsi ja kutsumustasi niistä lähtökohdista käsin missä juuri nyt olet. Oma kuljettu polkuni on opettanut minua valtavasti, ja tiedän millaisia epävarmuuksia ja pelkoja matkalle kätkeytyy. Pystyn rohkaisemaan sinua kaikella sillä oppimallani mitä olen matkani varrella saanut ja oivaltanut.

Valmennuksessani on syksylle tilaa. Jos haluat muuttaa haasteet voimavaroiksi ja esteet astinkiviksi, elääksesi autenttista elämää uskollisena itsellesi, niin työsi kuin muunkin elämän suhteen, Inner Medicine-valmennukseni on sinulle.

Jos kiinnostuit valmennuksestani niin laita minulle viestiä. Voit lukea valmennuksestani lisätietoja sekä aiemmin valmennuksessani olleiden kokemuksia ja palautteita täältä.

Artikkelin kuvat: Ida Mokki

Lue myös artikkelini:
Omista oma voimasi
Omaan tahtiin
Tunteiden kokeminen vaatii turvaa
Onnellisuus on kärsimyksen sisällä
Hyvänsietokykyä voi kasvattaa
Sensomotorisen valmennuksen hyödyt liikunnan harrastamiseen
Huonommuuden tunne voi olla este aidolle kohtaamiselle
Uuden maailman rakentajat
Tiedosta olevasi unessa niin voit herätä






0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *