Kärsimys ja henkinen pahoinvointi on kaikista epätoivotuin asia mitä elämässään varmasti haluaa kokea.  Se ei ole millään tavalla tavoiteltavaa. Ja siksi sitä kohti ei halua mennä.  Moni elääkin tästä johtuen illuusiossa itsensä kanssa, voi huonosti, muttei myönnä sitä. Kun onnellisuudesta tulee tavoiteltavaa ja sitä hehkutetaan toivottuna asiana, omaa kärsimystä aletaan hylkiä.  Kärsimys on kuitenkin olennainen osa elämää, me emme ole erillisiä siitä. Ja se on myös usein portti suurempaan myötätuntoon ja ymmärrykseen. Kärsimyksensä välttelemisen sijaan, sen  hyväksyminen voi paradoksaalisesti johtaakin suurempaan onnellisuuteen. Onnellisuus ei ole suora maali, joten ehkä onnellisuuteen yleisesti tarjoiltava resepti ei toimi.

Usein ihmiset jotka ovat hehkuvan onnellisia, ovat kokeneet elämässään suurta kärsimystä. He ovat joutuneet hyväksymään kipeitä ja vaikeita asioita. Tuon polun kautta he ovat oppineet arvostamaan pieniä asioita ja nauttimaan elämästään. He ovat kokeneet tragedian herätäkseen hallinnan harhastaan. Kärsimyksen kautta he ovat ymmärtäneet, että tie onnellisuuteen kulkee hyväksynnän kautta. Elämäntapahtumien vastustaminen vain lisää kärsimystä. Hyväksyntä on mahdollistanut nöyrtymisen kärsimyksen edessä. On ollut pakko mennä oman tuskansa läpi. Tuon luovuttamisen kautta on päässyt ikään kuin toiselle puolelle. Tuolla toisella puolella ei ole enää harhaa, missä täytyy näytellä onnellista, ja vältellä omaa kärsimystään. Se on tuonut valtavan suuren vapauden missä kärsimyksen ja onnellisuuden erillisyys on rauennut. Kaikki onkin lopulta yhtä ja samaa, eikä joko tai. Onnellisuus ei ole valittavissa kärsimyksen ohi.

Tuon luovuttamisen on oppinut, että itseasiassa syvin onnellisuus löytyy kärsimykseemme suostumalla ja sen sisältä. Vältellessään omaa kärsimystään ihminen elää tuskallisessa paineessa. Omat sisimmät tunteet työntää ihmistä eteenpäin, kivut ovat iholla, mutta niitä on paettava. Tämän rallin järjettömyys vaikuttaa hyvinvointiin jatkuvasti.  Kohdatessaan kärsimyksenä ihminen vapautuu siitä. Meitä tulisi siis ohjata ja opettaa kohtaamaan oma kärsimyksemme jatkuvan onnellisuuden tavoittelun sijaan. Koska kärsimykselle antautuminen, ja siinä tuettuna lepääminen sisältää todellisen onnellisuuden kaavan, joka on aivan eri kuin se mitä meille myydään.

Kärsimystään välttelemällä, välttelee myös onnellisuuttaan. 

Alitajunta luo ja kutsuu luoksemme kokemuksia. Jos emme ymmärrä miten tiedostamaton toimii,  luulemme etsivämme onnellisuutta, mutta tosiasiassa etsimme tuttuja tapoja kärsiä.  Alitajunta on erittäin viisas, ja se tietää mikä on toimiva lääke ja ratkaisu: kärsimyksemme kohtaaminen. Etsimme kärsimystä, jotta voisimme mennä sen läpi. Jotta voisimme  nollata menneisyyden kokemukset, jotka tiedostamattomasta haluavat toistaa itseään. Haluamme alitajuisesti kokea uudelleen ja uudelleen samaa kärsimystä, jotta voisimme ymmärtää itsemme pois siitä. Kärsimyksen kautta meillä on mahdollisuus herätä, valita pois se, että jatkuvasti kärsimme kärsimyksestä. Jotta kärsimyksestä pääsee pois, siihen on ensin suostuttava.

Mainos: Era Nova

Tarvitsisimme hyvinvoinninohjaajien tilalle myös pahoinvoinnin ohjaajia. Ihmisiä jotka kestävät kärsimyksemme, sellaisena kuin sen tunnemme. Ihmisiä jotka opettavat meitä tuntemaan kärsimyksemme syvyydet, oikein ja turvassa.

Kärsimys on väistämätöntä tällä planeetalla, jo pelkästään syntyminen tänne aiheuttaa trauman. Tulla nyt lämpimästä kohdusta, yhteydestä äitiin, kylmään erillisyyteen. Kun hyväksymme kärsimyksen osaksi elämää, voimme vapautua sen painavasta taakasta. Ja ymmärtää kaikki ne mahdollisuudet kokea onnea, mitä tällä planeetalle on. Syitä on lukemattomia nenämme edessä juuri nytkin, mutta oman kärsimyksemme välttely viivyttää sen todellista tuntemista.

Suurimman paineen ja tuskan luo yleensä omien tunteidemme vastustaminen. Olenkin monesti sanonut, että miksi tehdä vaikeasta vielä vaikeampaa ja tuskallisempaa vastustamalla sitä. Voimme helpottaa kivun kokemusta hieman, menemällä myötävirtaan sen kanssa. Se ei ole miellyttävää, mutta se on helpompaa kuin vastustaa väistämätöntä ja uuvuttaa itsensä. Tarvitsemme oppaita, jotta voimme sukeltaa tuskaamme. Jotta uskallamme mennä siihen tarpeeksi syvälle, löytääksemme pohjasta helmet. Oppaana tällä syväsukelluksella voi toimia vain ihminen, joka on sinut oman ja tämän maailman kärsimyksen kanssa.

Ei helppo tehtävä. Herkkä ja myötätuntoinen sydän parantaa tätä maailmaa kokemalla oman kipunsa, jotta voi olla siinä tukena muillekin. Emme voi auttaa siinä muita, mitä emme itse täysin ymmärrä. Siksi oma kokemus  auttaa auttamaan.

Kun hyväksyy todellisuuden itsestään, ei ole enää mitään mitä pitäisi paeta, eikä mitään pelättävää. Jokaisella tunteella on sanoma, jokaisella ahdistuksella alkuperänsä. Omaan kärsimykseensä tutustuminen on opetusmatka, jolla voi olla yllättävän positiiviset seuraukset.

Lue myös artikkelini:
Traumaattiset kokemukset muuttuvat usein uhrin häpeäksi
Huonommuuden tunne voi olla este aidolle kohtaamiselle
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Kaikkien tunteiden vapaa ilmaisu on avain terveempään ja onnellisempaan elämään
Se miten puhumme toisillemme kertoo sisäisestä turvan tai turvattomuuden tilasta
Epäonnistuminen on suorin tie menestykseen
Sieluni ohjauksessa oppimassa rakkautta
Sisäinen turvattomuus vie voimavaroja
Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse