Täydellisyys on illuusio jota sitkeästi pidetään yllä. Ehkä täydellisyys on niin yleinen päämäärä siksi, että siellä saisimme armahduksen inhimillisyydestämme. Se vapauttaisi valmiiseen ja helppoon, itsensä hyväksymisen kuoppaiselta ja kivikkoiselta polulta. Tarjoaisi oikotien autuuteen, sinne missä kuvitteellisesti idealisoimamme ihmiset meitä odottavat avosylin. Siellä olisimme hyväksyttyjä heidänkin toimesta. Ehkä täydellisyys on niin monelle maali siksikin, että se vapauttaisi virheiden tekemisen vastuusta. Täydellisyys on ihmisille mahdoton tavoite. Pikavippejä siihen on kyllä kaupan, mutta kuten niiden luonteeseen kuuluu, ne joutuu maksamaan suurten korkojen kera takaisin. Joku muu kerää voiton ja ihminen itse joutuu tutustumaan entistä syvemmin rosoisuuteensa.  Elämän, ja omaansa.

Koska täydellisyyden tavoittaminen on mahdotonta, sen myymiseksi on yltäkylläiset loppumattomat resurssit. Meille kaupataan tuotteita, kursseja ja palveluja joiden avulla meille luvataan täydellinen ajanhallinta, täydellinen parisuhde, täydellinen vanhemmuus, täydellinen vartalo, täydellinen mielenrauha, täydellinen onnellisuus, täydellinen ulkonäkö, työ, talous tai elämä. Täydellisyyden tavoittelulle on ikuiset markkinat niin kauan, kunnes heräämme täydellisyyden illuusiosta. Täydellisyys ei ole totta, emmekä siksi voi päästä siinä maaliin. Siksi emme voi koskaan myöskään saavuttaa aitoa hyvinvointia pyrkimällä täydellisyyteen. Täydellisyyden tavoittelu johtaa usein vain ahdistuneempaan olotilaan. Täydellisyyden tavoittelun lahja parhaimmillaan on se, että se pudottaa polvillensa. Nöyrtymään oman keskeneräisyytensä edessä. Ja rakentamaan sitä mikä on totta, niiltä perustuksilta mitkä meissä aidosti on.

Täydellisyyden tavoittelu on usein kompensaatiota huonolle itsetunnolle. Huono itsetunto on sitä, ettei hyväksi itseään sellaisena kuin on. Tekaistulla täydellisyydellä voi peittää virheensä. Olemme kaikki epätäydellisiä. Sen myöntäminen on ollut itselleni kaikessa armollisuudessaan yksi helpottavimmista asioista. Olen epätäydellinen ikuinen projekti koko loppuelämäni ajan ja silti voin rakastaa ja hyväksyä itseni täysin ehdoitta juuri tällaisena kuin tänään olen. Tuota suhtautumista on pitänyt harjoitella päivittäin pidemmän aikaa jotta siitä on tullut luonnollinen tila. Haluan kehittyä mutten kärsiä ja kehittyä. Siksi harjoitan hyväksyntää mieluummin kuin käytän ruoskaa.

Täydellisyydessä ei ole maaperää kehitykselle. Mutta sen illuusio ruoskii tekemään ja elämään aina vain paremmin, nopeammin, rikkaammin, tehokkaammin, kauniimmin. Täydellisyyden ihanne luo epätodellisen normaalin.

Ilman täydellisyyden tavoitetta emme tarvitsisi guruja, ryppyvoiteita, kauneusihanteita, pieneksi tekevää häpeää, oman elämämme teatteria,. Jos elämän epätasaisuus ja ihmisen häilyvä luonne olisi hyväksyttyä todellisuutta, meillä ei olisi täydellisyyden ihannetta mikä saa ihmiset kokemaan huonommuutta normaaliudestaan.

Täydellisyyden ansaan on helppo langeta. Varsinkin nykyään kun ihmiset voivat esittää elämäänsä somen kautta juuri sellaisena kuin he haluavat. Yleensä sieltä valikoituu kaikki ongelmat ja haasteet pois. Se on täysin ymmärrettävää. Mukavia muistoja ja kauniita kuvia on kivampi säilöä. Jos joku onnistuu luomaan esimerkiksi sometilillään huolellisesti valituilla ja muokatuilla kuvilla ja sisällöllä kuvan täydellisestä elämästään, voit olla varma, että tuonkin tilin takana on riitoja, ahdistusta, eroja, ihmissuhdeongelmia, riittämättömyyden tunnetta, sairautta, rahahuolia, huonoja päiviä, yksinäisyyttä tai epätoivoa. Itseasiassa mitä täydellisempää kuvaa joku ulkoisesti luo, sen todennäköisemmin hänellä on paha olla jossain määrin elämässään. Täydellisen kuvan luominen voi olla yritys hukuttaa omat huolensa.

Ongelmaa ilmiössä lisää se kun toiset alkavat uskomaan täydellisiin kuviin mitä somessa esitetään. Tällöin siitä voi syntyä kierre jossa kaikki pyrkivät saman illuusion luomiseen omasta elämästään. Kun suunta on tämä, ei ole ihme, että tyhjyyden tunne kasvaa sisimmässä yhä useammalla.

Ihminen on monimuotoinen kuin luonnon biodiversiteetti. Se tarjoaa muunnoksia, mahdollisuuksia, vaihtelua ja alustan jatkuvalle kehitykselle. Täydellisyyden tavoittelusta luopuessasi pysähdyt hyväksymisen pysäkille. Siitä sinut nappaa kyytiin ihan erilainen kulkuneuvo ja pääset matkalle jossa nautittavaa ei ole vasta päätepysäkki vaan koko tieosuus. Tällä matkalla muistat että yhteys on täydellisyyttä tärkeämpää.

Täydellisyyttä enemmän tarvitsemme yhteyttä toisiin keskeneräisyydestämme. Kun elämässämme on ihmisiä, jotka näkevät ja rakastavat meidät kaikesta epätäydellisyydestämme huolimatta voimme olla onnellisia ja kiitollisia. Aito yhteys joka tulee aitouden ja keskeneräisyyden näyttämisestä ravitsee ja luo merkityksen tunnetta. Yksi tärkeimmistä asioista mitä voimme itsellemme tehdä on katsoa itseämme peiliin juuri tänään, halata lujasti itseämme ja arvostaa juuri tämän hetkistä itseämme, kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta tai ehkä nimenomaan juuri siksi. Jos jossain kannattaa pyrkiä täydelliseksi niin täydellisessä hyväksynnässä, siihen kuka on ja miten asiat juuri nyt ovat. Hyväksynnästä lähtee aito muutos.

Jokainen meistä on vain ihminen. Mikä on suorastaan ihanaa. Koska aitoa samaistumispintaa meissä on toisillemme niin paljon kuin uskallamme näyttää. Täydellisyyteen sen sijaan ei oikeasti samaistu kukaan.

Lue myös artikkelini:
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse
Häpeä tukahduttaa rohkeuden juuret
Sisäinen turvattomuus vie voimavaroja
Trauma ei ole leima
Tunteiden kokeminen vaatii turvaa
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Aitoutesi on lahja maailmalle
Se miten puhumme toisillemme kertoo sisäisestä turvan tai turvattomuuden tilasta