Tee tänään jotain ”hyödytöntä”

Pitäisikö aina yrittää olla mahdollisimman paljon hyödyksi? Onko tekemisellä enemmän arvoa ja merkitystä, jos siitä on jotain hyötyä? Onko arvokkainta käyttää aikansa tavoitellakseen jotakin itselle, muille tai yhteiskunnalle hyödyllistä? Todistanko oman arvoni suorittamalla, olemalla tehokas oman jaksamiseni kustannuksella?

Suorittamalla voin vakuutella omaa arvoani toiminnan kautta. Siten voin vältellä kelpaamattomuuden, riittämättömyyden tai torjutuksi tulemisen tunteita ja paeta arvottomuuden kokemusta. Surullista vaan on, että näin toimimalla tulee hylänneeksi itsensä…

Todellisuudessa tarvitsemme nähdyksi tulemista ja arvostusta olemassaolomme, emme suoritusten takia. Meidän tulee kokea olevamme tärkeitä ja riittäviä olemassaolomme takia. Tarvitsemme kokemusta, että kelpaamme silloinkin, kun epäonnistumme.

Alitajuiset uskomukset tästäkin aiheesta syntyvät varhain ja saavat meidät määrittelemään arvomme tai arvottomuutemme ulkoisten tunnustusten tai niiden puutteen perusteella. Tottakai tarvitsemme hyväksyntää ja arvostusta muilta, mutta aina se ei toteudu riittävästi. Itsearvostusta voi silti lisätä tulemalla näkyväksi itselleen, omille tunteilleen ja niiden taustalla vaikuttaville tarpeille. Löytääkseen omanarvontuntonsa on tärkeää tulla tietoiseksi alitajuisista uskomuksistaan ja niiden ylläpitämistä tunteista. Vasta silloin niihin voi alkaa vaikuttaa ja muuttaa tapaansa reagoida. Tietoisuuden lisääntymisessä auttaa ainakin hyväksyvä läsnäolo ja totuudellinen ja myötätuntoinen itsensä näkeminen.

Mutta palataan siihen tekemisen hyödyllisyyteen. Unohdetaan nyt sellainen ajatus, että tekemisellä on enemmän arvoa, jos siitä on jotain hyötyä. Kuka sen hyödyn edes mittaa tai määrittelee? Loppujen lopuksi se hyöty syntyy siitä, että tekemällä itsellesi mieluisia asioita ja toimiessasi unelmiesi eteen, olet läsnä itsellesi.

Muistatko mistä nautit lapsena? Unelmoitko, piirsitkö, tanssitko, soititko, lauloitko, kirjoititko tarinoita? Onko jotain, mitä olet nyt aikuisena vältellyt tekemästä, koska olet pitänyt sitä vähempiarvoisena, toissijaisena juttuna? Itse kirjoitin lapsena huvin vuoksi ja kirjoitan yhä riippumatta sen hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä. Entä mitä sinä tekisit vain itsesi vuoksi?

Tee tänään jotain ”hyödytöntä” (tai jätä tekemättä jotain ”hyödyllistä”). Tee sitä, mikä ilahduttaa sinua, mutta mitä et yleensä priorisoisi ensimmäiseksi. Tee sitä mistä nautit, vaikkei siitä olisi mitään tiettävää hyötyä. Et voi aina nähdä tekemisesi merkitystä ainakaan lyhyellä aikavälillä. Olet silti merkityksellisempi kuin aavistatkaan. Voimaannuttavaa kesää sinulle!

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.”

Muumipappa

2 Kommentit

  1. Eeva-Liisa

    Se kuuluisa lause ”vie mennessäs, tuo tullessas” on varmasti meille monelle tuttu, niin myös minullekin
    usein lapsuudessa toitotettu ettei saanut kulkea tyhjin käsin. Ulos mennessä piti viedä roskapussi tai
    likaämpäri ja sisälle tullessa tuoda sylillinen halkoja tai vastaavaa.
    Noh, tuosta ajasta on jo vuosikymmeniä, mutta ajatusmalli on jäänyt selkäytimeen, ole hyödyksi.

    Loppuunpalaneena se ajatusmalli on täytynyt kyseenalaistaa ja jopa heittää aivan palavaan rovioon siinä
    toivossa ettei se enää minua saisi hallita. Sitkeän harjoittelun avulla alankin vihdoin oppia että luppoaika
    on ihan välttämätöntä meille ihmisille säilyttääksemme terveytemme ja mielenterveytemme.
    Me emme ole muuttuneet mihinkään kivikaudelta vaan hermostomme on vieläkin sillä tasolla vaikka elämmekin
    aivan eri aikakautta.
    Välillä kyllä olo on aika eksynyt ja ahdistunut tämän tietotulvan alla. Silloin muistan erään asian, jota yritän
    toteuttaa ja se on suunnilleen seuraavanlainen:

    Kun huomaat olevasi eksyksissä niin pysähdy ja tee nuotio (vaikka symbolinen sellainen). Keitä kahvit ja rauhoitu. Ajatuksesi selkeytyvät siinä samalla.
    Myös tyhjään tuijottaminen on hyväksi aivoille ja hermostolle. Kokeilemisen arvoinen. Saattaa kuullostaa hassulta
    mutta opin sen kissaltani, joka myös oli joogamestari.

    Aihe hyödyllinen kontra hyödytön taitaa olla paljon laajempi kuin luulinkaan, melkein tiiliskiven paksuisen
    kirjan verran … 😉

    Vastaa
    • Anette Ahlqvist

      Hyvä vinkki hermoston rauhoittamiseksi, tyhjään tuijottaminen. Kissat lienevät hyviä henkioppaita. 💖 Palautuaksemme tarvitsemme tosiaan luppoaikaa, olemme kuitenkin enemmän luolamiehen kuin robotin kaltaisia. Uskomusta siitä, että pitäisi aina olla hyödyksi ei välttämättä tule kyseenalaistettua (ja sitä kautta toivottavasti poltettua roviolla), ennen kuin on palanut tai palamassa loppuun. Kiitos pohtimaan herättävästä kommentistasi Eeva-Liisa!

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *