Kun on kokenut totaalisen loppuunpalamisen se muuttaa ihmistä väkisinkin. Niin kauan kuin on voimia venyttää omia jaksamisen rajoja sen pystyy tekemään väsymystä valitellen,  mutta kun seinä tulee lopullisesti vastaan ja uupuu totaalisesti niin vaihtoehtoja ei jää. Silloin on pysähdyttävä. Kun bensa loppuu niin metriäkään ei voi enää ajaa. Sama pätee kehoon ja mieleen. Kun käyttökapasiteetti ja voimat loppuvat ei yksinkertaisesti pysty enää toimimaan. Keho menee tilttiin. Minulle tapahtui näin reilu vuosi sitten. Ja tämä kulunut vuosi sen jälkeen on ollut uuden opettelemista. 

Uupumukseni johtui ennen kaikkea epäterveestä tavastani ajatella aina muita  itseni ohittaen. Laitoin muut aina itseni edelle. Yritin kyllä kertoa väsymyksestäni mutta en tajunnut itsekään ottaa sitä tarpeeksi vakavasti. En tiennyt, että voisin oikeasti uupua. En edes tiennyt mitä uupumus on, ennen kuin koin sen.

Elämässäni on ollut viime vuosina isoja haasteita. Ja niitä tuli kerralla paljon. Olen jälkeenpäin miettinyt, että yksikin näistä isoista asioista olisi ollut ihan tarpeeksi, mutta laskin, että tälläisiä isoja stressitekijöitä oli elämässäni kerralla lyhyen ajan sisällä kymmenen.

Kun olosuhteet uuvuttaa eikä ole luontaista ajatella laittavansa itseänsä etusijalle niin jossain kohtaa joutuu kohtaamaan väkisinkin mihin se johtaa.

Kehohan elpyy levossa mutta pelkästään fyysinen rasitus ei uuvuta. Uskon, että uupumus onkin usein enemmän ajatusten tasolta tulevaa.  Jos päässä ei ole ollenkaan lepoa niin se on kohtalokkaan kuluttavaa. Suorittavat ajatukset väsyttävät. Ja varsinkin se jos ajatusten kautta koitetaan paikata tunnetasolla olevia vajeita tai haasteita. Kun päässä on ikään kuin jatkuvasti menossa hevosten laukkakisa jossa pusketaan ja hiotaan strategiaa niin lepoa ei milloinkaan tunnu saavan tarpeeksi.

Todellinen lepo on läsnäoloa.

Viimeisin vuoteni  ei äkkiseltään ajateltuna ole uusia toimintamalleja opettelevan uupuneen paras mahdollinen tilanne, koska  perustin vajaa vuosi sitten helmikuussa yrityksen. Mutta kun miettii tarkemmin niin itseasiassa tämä on ollut loistava tilanne. Tämä on ollut minulle suuri mahdollisuus ja  loistava oppikoulu viedä käytäntöön uudet toimintamallit. Heti uupumuksesta johtuvan romahduksen ensi hetkiltä minulle oli selvää, että en voi jatkaa entistä toimintatapaani  enää päivääkään. Oli aloitettava uusi elämä jossa itse olin ykköshenkilö. Kuten lentokoneessakin, happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille. Tätä lähdin opettelemaan.

Kun perustin vuosikausia haaveilemani yrityksen sain aloittaa heti viemään käytäntöön uusia ajatuksiani. Ja minulle ei ollut missään nimessä vaihtoehtona se, että joutusin itse enää kärsimään.

Suomessahan on vallalla sellainen ajattelumalli, että yrittäjänä et nuku kun töitä tehdään aamusta yöhön. Tähän ajatukseen kuuluu myös se, että vaikka töitä tehdään taukoamatta niin rahaa ei siltikään ole. Itsekin kuulin näitä fraaseja heti kättelyssä. Päätin kuitenkin sulkea korvani näiltä ”hyvää tahtovilta” kommenteilta.  Starttirahastakaan ei juuri onniteltu kun vallalla tuntui olevan enemmänkin säälin tunteita siihen mihin nyt olen nenäni työntänyt.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
.

Päätin kuitenkin uskoa vakaasti, että yrittäjyys ja hyvinvointi kulkevat itselläni käsikädessä. Ja kun asiaa mietin niin, näinhän sen täytyy todella ollakin. Yrittäjänä olen vastuussa omasta tekemisestäni ja toimeentulosta. Silloin myös oman hyvinvoinnin merkitys korostuu. Se on  avaintekijä.  Varsinkaan luovaa työtä ei voi tehdä uupuneena. Väsymys tappaa luovuuden.

Minulla ei ole ollut uupumukseni jälkeen varaa tinkiä omasta hyvinvoinnista, ja yrittäjänä minulla oli siihen varaa vielä vähemmän. Joten olen tietoisesti opetellut rentouden ja läsnäolon taitoja ensimmäisenä yrittäjävuotenani. Niillä ei tehdä varsinaisesti rahaa mutta ne ovat ykkösprioriteettejani, vasta sitten tulee toimeentulo. Ehkä mahdoton yhtälö sanoisi joku jolle rentous tulee vasta kun raha-asiat on kunnossa.

Olen käynyt syvältä läpi perusturvan tunnetta ja se ei itselläni pohjaa ulkoiseen vaan sisäiseen maailmaan. Ja ensi sijaisesti henkiseen kykyyn kohdata haasteetkin tyynestä kohdasta. Sitä olen harjoitellut onneksi jo ennen uupumusta joten minulla oli hieman pohjaa jo aiemmilta vuosilta mille lähteä uutta toimintaa rakentamaan.

Vanhoja malleja ei kuitenkaan ole ihan helppo muuttaa ja ne saattaa hiipiä takaisin kuin varkain. Niinpä huomasinkin viime viikonloppuna, että uupumus oli hiipinyt salakavalasti ja lievästi takaisin. Huomasin sen siitä, että vaikka olin todella väsynyt en saanut nukuttua. Kehossani ikään kuin sirisi kauttaaltaan. Kehossa oli tunne kuin olisin ollut yhtä kohisevaa  television lumisadetta. En saanut itseäni rauhoittumaan.
Mieheni silitti minua ja sain unen päästä kiinni. Silitys toi minut tähän hetkeen ja rauhoitti läsnäoloon. Se oli apukeino unen saamiseksi.

Uupumus tulee helpommin jos se on kerran saanut otteeseensa. Joten hälytysmerkkejä on ehdottoman tärkeä kuunnella. Nyt kun uupumus oli taas tullut kurkkimaan lähelle niin oli hyvä palauttaa itsensä perusasioiden äärelle.
Minulle kirkastui jälleen selkeäksi mikä on aivan erityisen parasta lääkettä uupumuksen hoidossa. Se on läsnäolo. Se on sitä, että tekee yhtä asiaa kerrallaan ja unohtaa siksi aikaa kaiken muun. Se on sitä, että nojaa puunrunkoon ja katselee pilviä taivaalla. Se on sitä, että ei kuormita itseään yhdelläkään ajatuksella tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

Se on  lasten kanssa askartelua, peuhaamista, mielikuvitusleikkeihin uppoutumista. Se on kuperkeikkoja ja pulkkamäkeä. Se on täysin ”hyödytöntä tekemistä” mahdollisimman säännöllisesti. Se on älypuhelinten sulkemista ja läheisten halaamista. Se on kaikkea  sitä missä ei mietitä strategiaa tai tavoitteita vaan ollaan yhtä itsensä ja ympäristön kanssa. Se on liian aliarvostettua, koska sillä ei saavuteta mitään vaan kohdataan kaikki. Se on pelottavaa koska se paljastaa kaiken eikä pidä piilossa mitään.

Läsnäolo on runsain paikka missä voi käydä. Se on luovien ideoiden elävöittämistä ja mahdollisuus luoda jotain aivan uutta. Kevyesti, puurtamatta. Se on ideoiden nappaamista ilmasta valmiina. Se on yhteys korkeimpaan viisauteen eli omaan intuitioon ja sen herättelemistä yhä elävämmäksi. Rentous ja läsnäolo ovat aivan kaikista tärkeimmät teemat ja ne ovat edelleen ykkösprioriteetteja myös yrittäjyydessäni, koska niiden kautta tiedän saavuttavani aidon menestyksen. Sellaisen jossa voin aidosti sanoa voivani hyvin. Mikään muu ei ole minulle todellista menestystä.

Lue myös artikkelini:
10 alkavan uupumuksen merkkiä – Uupumuksen tunnistaa kunnolla vasta kun pysähtyy.
Miksi herkkä uupuu helpommin?
Uupumus laittoi uskomukseni uusiksi
Ennakoi uupumus – tarkista arvosi
Tommy Hellsten: ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse.”
5 keinoa toipua uupumuksesta ja mitä opin uupumuksestani