Kuva: Päivi Seikola

Haluan tässä haastattelusarjassa tuoda esille inspiroivia ihmisiä ja avata heidän matkaansa omien unelmiensa äärelle. Monilla meistä on unelmia työn suhteen ja toivon tämän haastattelusarjan voivan inspiroida ihmisiä seuraamaan unelmiaan työelämässä.
Polku kutsumuksen äärelle ei aina ole kovin yksinkertainen mutta sitoutuminen päämäärään usein palkitaan.

Tämä on Uuden ajan yrittäjät – haastattelusarjan 16. osa.  Tässä haastattelussa ongelmakoirakouluttaja Maria Seppänen avartaa meille ihmisen ja koirien välisen vuorovaikutuksen kulmakiviä. Maria on heittäytynyt tekemään työtään koko kehollaan ja sielullaan. Hän kokee koirien ja ihmisten välisen kommunikaation parantamisen elämäntehtäväkseen. Hän nauttii tekemästään työstä ja onnistumisistaan oman kutsumuksensa parissa. Mariasta huomaa, että siinä on ihminen todella oikealla paikallaan.

Opin Mariaan tutustuessani sen, että kun ihminen ei pyri lisäämään eikä vähentämään mitään itsestään, hän löytää oman paikkansa.

Marian sanoissa on paljon ajattelemisen ja oppimisen aihetta jokaiselle.

Kuka olet, kerro hieman itsestäsi.

Olen 44-vuotias Maria Seppänen, vaimo, kolmen lapsen äiti ja ongelmakoirakouluttaja Kouvolasta. Olen perustanut Homeetta-toiminimen 2007. Olen myös koulunkäyntiavustaja, oppisopimuksella opiskellut, kuten myös autonkuljettajaksi.

Opiskelin hierojaksi ja samaan syssyyn opiskelin koirahieronnan saloja, muutaman vuoden avustin eläinsairaalassa. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen rohkenin kokeilla jotain aivan uutta. Koulutin rajavartiolaitoksen kouluttajan tuella homekoiran vuosina 2003-2005. Samoihin aikoihin pääsin koira-asioissa oppi-isäni Pertti ”Peetsa” Vilanderin oppiin opettelemaan koirankielen-ja logiikan saloja, eli laumakäytöstä. 10 vuotta myöhemmin 2011-2013 kävin eläintenkouluttajakoulun.

Kutsun itsäni ongelmakoirakouluttajaksi. Takana ongelmakoirapuolelta on noin 3500 koirakon ongelmien korjausta. Suurin osa työstä on omistajien käytöksen muuttamista. Lisäksi tuohon kokemukseen voi lisätä 10-vuoden ajalta agilityssa kohtaamani koirakot sekä hoitokoirakontaktit.

Homekoiratyö, hieronnat, koirahieronnat, sekä myös eläinlääkärin avustavat työt jäivät nopeasti pois kun ongelmakoira-asiakkaat lisääntyivät. Tällä hetkellä teen kokopäiväisesti ”ongelmakoirien”omistajien käytöksen korjausta. Yksi osa yritystäni on vuokrata harjoittelijoille koiraurheiluhallia ja agilitykenttää.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Työnäni on toimia tulkkina koiran ja ihmisen välillä, jonka jälkeen ihmisellä on suurempi merkitys koiran elämässä. Toivon, että luokseni on helppo tulla vaikka avun pyytäminen voi olla vaikeaa. Työhöni kuuluu arvioida millainen koira asiakkaallani on ja millainen suhde heillä on silloin kun heidät tapaan. Korjausprosessi alkaa ensimmäisestä askeleesta ja hengenvedosta.

Koira vastaa ihmisen käytökseen ja tunnetilaan, joten pelkkä tekninen tekeminen ei riitä. Muutos on mahdollista vain jos omistaja on motivoitunut ja valmis laittamaan kaiken peliin. Mieluusti otan myös oikein haastavia koirakoita, jo kaiken kokeilleita, vastaan.

Omistajan käytöstä muutetaan hyvän koiran käytökseksi, turhuudet jätetään pois ja tarkastellaan maailmaa koiran silmin. Jos omistaja ja koira eivät yhtään sovi toisilleen tai koira on erityisen haastava, on asiasta kerrottava. Joskus koiran elinolot eivät vastaa sen laji-tai rotutyypillisiä tarpeita. Silloin tällöin ”annan myös luvan” omistajan luopua koirasta jos tilanne on liian haastava.

Pyrin täysin rehelliseen arvioon ja työhön sen tiedon valossa mikä minulla on. Yritän olla järjen ääni silloin jos pelissä on liikaa tunteita, eikä omistaja enää näe asioita koska on liian lähellä. Suhde koiraan voi olla semmoislla tolalla että koira voi saada kotia vaihtamalla vielä mahdollisuuden.

95% asiakkaista käy koulutuksen loppuun ja heistä tulee menestyjiä koiransa kanssa. Menestys voi tarkoittaa jonkun kohdalla ettei tarvitse jännittää jokaisella lenkillä, tunnistaa vaaranpaikat tai ei tarvitse enää pelätä häätöä asunnosta. Jollekin menestys tarkoittaa, että koira alkaa tehdä koesuoritukset itsevarmasti tai jollekin se tarkoittaa, että koira kulkee vain kiskomatta.

Yritän aina kaikkeni jolloin asiakas saa vähintään sen mitä on tullut hakemaan. Onnistumisprosentti työssäni on siellä 90%-95%. Onnistunut olen silloin kun saavutamme realistiset tavoitteet jotka omistaja pystyy itse ylläpitämään. Suurin osa ongelmista on semmoisia ettei niihin voi vaikuttaa ellei peruasiat ole kunnossa. Esimerkiksi  yleensä pelkkä kynnenleikkuuongelma ei ole vain sitä vaan pohjalla on usein muitakin mahdollisia ongelmia. Kun koira luottaa ja kunnioittaa, sille on ilo kouluttaa asioita. Pyrin tarjoamaan oppia koiran luontaisesta käyttäytymisesta, että perustiedot koiran kouluttamisen lainalaisuuksista, yksityisopetuksena.

Koiran hyvinvointi on yhtä tärkeä kuin ihmisenkin, ristiriidat aiheuttavat stressiä molemmille. Ihmistuntemuksen karttumisesta vuosien myötä on ollut suuresti hyötyä. Ihmisen oppiminen ja opettaminen on yhtä tärkeää kuin koiran. Tunnelmalla on tärkeä merkitys oppimisen kannalta, sekä sillä, että huomioidaan erilaiset oppijat. Joskus riuhtaisen ihmisen pois mukavuusalueeltaan, mutta pyrin siihen että lopputulos on niin hyvä että se kannattaa, eli jotain parempaa tulee vanhan tilalle. Vanhan käytöksen korjaus ei kannata jos taustalle jää jotain ristiriitoja kytemään. Ihmisillä on monesti pelkoja ja muita negatiivisia tunteita (mm. häpeää ja syyllisyyttä) koiran käytöstä kohtaan, niistä tunteistä kuuluu päästää irti tai lopputulos ei ole kummoinen.

Koiran ajatukset tulee huomioida, jotta se huomaa tulleensa ymmärretyksi ja  jotta se tulee uteliaaksi  kommunikoimaan ihmisen kanssa. Koira kommunikoi aina ”koiraksi.” Koirien kieleen kuuluu eleitä, ilmeitä, rituaaleja, kaavoja, äännähdyksiä, joita ihminen voi opetella siten, että hallinta tapahtuu luonnollisella tavalla. Ei ihmisen määrittelemällä koulutustavalla. Koulutuksessa opetellaan myös vireen ja vietin hallintaa sekä kahden elävän välistä arvomaailmaa. Ihmisen puolelta tämä tarkoittaa monien uusien taitojen opettelua: koiran lukemista, koiran matkimista, koulutustaidon kartuttamista, omien tunteiden hallintaa jne.

Säännöt koulutuksessa ovat pitkälti samat kuin hevosmiestaidot. Koirien kognitiivinen tutkimustieto alkaa varmistaa, että ajattelutapani on oikea. Koirat myös ottavat vaikutteita heille merkityksellisiltä eläimiltä ja ihmisiltä, eikä matkiminen siis ole suinkaan vain ihmisen käyttämä käytäytymismuoto.

Mikä sai sinut innostumaan juuri tästä alasta? Haaveilitko alaan liittyvistä asioista jo lapsena?

Ei ole sellaista ammatillista haavetta ollut mihin ei eläimiä olisi liittynyt. Suomessa koira-ala lähti nousuun vasta 2000-luvulla joten en osannut akaisemmin edes kuvitella mitään tämmöistä. Tiesin ettei kärsivällisyyteni ja lukupääni olisi riittänyt eläinlääkärin opintoihin. Vaihtoehtona oli ammatteja kovin vähän, tallityöt, lomittaja tai ell. avustaja.

Kun luin Kirjan: Kuuntelen koiraani (Jan Fennell), päätin että semmoiseksi haluan. Aivan kuin kirjan kirjoittaja on. Hetken päästä huomasin olevani oppi-isäni Peetsan agility-valmennuksessa, jossa hänen sanomat sanat pysäyttivät. Syötin haukkumalla komentavalle lainakoiralleni nakkia jotta kuulisin valmentajani äänen. Peetsa sanoi, ”ei kannata antaa nakkia sille jos se ei ole tehnyt mitään sinulle.” Siitä kaikki alkoi, aloin ahmia tietoa.

Onko  työ jota teet kutsumustyötäsi?

Päätös opiskella ensin kaikki homeista ja sitten koirista iski tajuntaan joten en voinut erehtyä ettei olisi ollut kutsumusta. Homekoirani kuoli n. 3-vuotiaana tapaturmaisesti ja lopetin homeilut. Olen altistunut elämäni aikana itse siten, että tuskin voisin enää tehdä home-etsintää.

Kutsumukseksi erotan koirien ja ihmisten käytöksen tutkimisen siitä että motivaationi kehittyä on säilynyt ja säilynyt. Uteliaisuus on päivittäistä. Rutiinit koirien kanssa on avannut mahdollisuuden antautua myös ihmisten lukemiselle. Se tunne kuinka ihmisiltä poistuu taakka harteilta ja toisaalta koira saa alkaa elää koiramaisempaa elämää, on uskomattoman hieno. Olen kuvannut koirakoista ennen ja jälkeen koulutuksen videoita, koostanut ja ladannut You Tubeen. Hakusanalla Homeetta löytyy monenlaisia videoita.  Yhtäläisyyksinä muutosvideoissa on kaoottisen alun jälkeen koiran ja ihmisen välille löytynyt rytmi, ikään kuin molemmat olisivat tulleet toisiaan puolitiehen vastaan.

Kuva: Mari Myyrä

Mikä on työssäsi parasta? 

Saada ihmiset avautumaan, näkemään ja  huomaamaan kuinka tunteva ja ajatteleva koira on. Saada ihminen irtautumaan suorittamisesta ja hengittämään, olemaan tässä hetkessä. Usein saatan vain alulle prosessin jotta ihminen saattaa jatkaa sitä itse. Yritän saada aikaan onnistumisia meillä jolloin saavutetaan luottavainen olo ihmiselle, Tietenkin oikein toimimisen kautta. Koira toimii siinä ”ohimennen” ja koulutuksen periaatteilla ihminen voi tuottaa rauhaa ja harmoniaa itse.

Upeaa on vaikkapa se kun koira joka ei elämänsä aikana ole tullut kertaakaan kutsusta luokse,  se alkaa tulla. Tai se, että koira on riuhtonut ja rähjännyt ikänsä ja omistaja käynyt monessa koirakoulussa tuloksetta ja sitten koira rauhoittuu parissa viikossa kouluttamalla omistajalle koiran logiikan salat.

Uskokaa tai älkää, Suomessa on sellaisiakin koiria jotka eivät ole koskaan olleet metsässä, saati vapaana! Työssäni on mukavaa myös se, että saan olla ulkona, liikkua ja voin oppia joka päivä uutta. Mitä rutinoituneemmaksi olen tullut, sen enemmän kaipaan haasteita, haastan itseni joka päivä ja paras kiitos on onnellinen asiakas. Joka kolmas asiakas tulee yli 200km päästä, kaukaisin asiakas on tullut Sveitsistä asti.

Mikä on haastavinta?

Asettaa tieto sellaiseen pakettiin, että se tavoittaa ihmisen ja, että perusteet on ymmärrettävissä. Minulle haastavaa on tarjota sen verran sopivasti kerralla tietoa jotta sen käsittely olisi riittävän helppoa asiakkaalle. Asiakkaiden väärien toimintojen karsimiminen, jotka haittaa tuloksien saavuttamista, voi olla haastavaa jos takana on esim. 30 vuoden tapa keriä hihnaa. Kyseessä on tavallaan remontti, koska ihmisen vanhat tavat toimivat vihjeenä entisiin toimintamalleihin ja ne tulee uusia.

Ihmisten asenne on enenevissä määrin eläinten inhimillistämistä ja luonnosta vieraantumista. Eläimelle elämä on nyt ja tässä, se suhtautuu aina vakavasti omaan turvallisuuden tunteeseen. Vain tällä 2 sekunnilla on merkitystä, nyt, nyt, nyt, joten elä se hyvin.

Kannustettiinko sinua yrittäjyyteen/oman kutsumuksen pariin lähipiirissä  vai koitko vastustusta?

Alussa en koe, että kumpaakaan, ehkä johtuen siitä, että kukaan ei tiennyt kuinka tosissani olen . Yrittäjyys on alallani lähes ainoa vaihtohto, joten se oli itsestäänselvyys.

Mistä sait rohkeuden tehdä  täysin omanlaistasi juttua ja toteuttaa itseäsi uudella tavalla? Mistä sait/saat eniten tukea ja apua toteuttaa unelmiasi?

Olen saanut kokonaisvaltaisen opin oppi-isältäni joka on puhunut vähän mutta asiaa. Huomaamalla kerta toisensa jälkeen kuinka paikkansa pitävä on esim. hänen lauseensa: ”Koirat opettavat kaiken.” ”Koirat eivät valehtele.”

Olen myös oppinut luottamaan intuitioon, enkä enää usko kaikkia sanoja kuten ennen. Olen alkanut nähdä sanojen taakse ja lahjakkuuteni on tunneälyn puolella. Voimaannun siitä kuinka näen työni tuloksien parantavan sekä koiran että ihmisen elämänlaatua. Matkan varrella on useita tärkeitä henkilöitä ollut tukemassa. Ilman aviomiestäni tuskin olisin päässyt näin pitkälle.

Oletko onnistunut luomaan unelmatyösi?

Todellakin.

Minkälaisia haaveita ja tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?

Päästä fyysisesti riittävän hyvään kuntoon jotta pysyn työkykyisenä pitkään ja voisin ehkäpä aloittaa uuden harrastuksenkin. Kolmannen lapsen jälkeen aloin sairastella ja jäljitin vaivani raudanpuutteeseen.

Missä erityisesti olet onnistunut?

Olen mielestäni onnistunut siinä että monelle olen saattanut olla etappi aloittaa uuden elämän, ehkäpä vaikka ilman turhia pelkoja. Toivottavasti hyvä lähtee kiertämään. Onnistumisesta kertoo se että minulla on jatkuvasti ollut 1-3 kk jonot, enkä koskaan mainosta missään. Jos jono lyhenee niin en enää huolestu laisinkaan tulevaisuudesta. Minuus ei voi tehdä konkurssia.


Kun katsot taaksepäin tekisitkö jotain toisin alussa?

Olisin ollut armollisempi itselleni ja rajannut työtä ja vapaa-aikaa erilleen. Olen kuitenkin niin erilainen oppija että uskon  ammattiini lähes kokoaikainen opiskelu on ollut minulle välttämätöntä.

Minkälaisen tsemppiviestin tahtoisit lähettää omia unelmiaan kohti
kurkottelevalle, henkilölle joka miettii oman unelmatyönsä aloittamista?

Taivas on vain rajana ja rajoitteet ovat omassa päässä! Kun ottaa rohkeasti aina seuraavan askeleen, ei ainakaan jää harmittamaan ettei ole yrittänyt. Omalla kohdalla olen itse vienyt videoinnin avulla oppimisen huippuunsa, opin näet mallioppimisena ja muistan asiat kuvina. Videotiedostoja on kertynyt n. 90000 ja vaikka koulussa en muistanut lukemiani tylsiä asioita, muistan jokaisen videon tapahtumat hyvin.

Olen työstänyt videoinnin avulla omaa jännittämistä, olen antautunut olemaan vain minä. Samalla kun videoin muistiinpanoja, pystyn olemaan kriittinen itseäni kohtaan. Videon avulla silmäni ovat siellä missä kuuluukin, eikä keskittymiseni herpaannu. Jokaiselle löytyy paikkansa sekä keinot oppia.

Haluatko sanoa lukijoille vielä jotain muuta?

Mottoni on: ”Ihminen on järjen vanki”
Jokaisena päivänä kannattaa todeta kuinka: ”Elämä on ihanaa.”

Maria Seppäsen koirakoulun kotisivut löytyvät täältä.