Ennakoi uupumus – tarkista arvosi

Uupumus on siitä viheliäinen, että sen huomaa vähän niinkuin jälkijunassa. Ihminen saattaa jaksaa paahtaa täysillä muutaman vuoden ja ajatella, että ehtiihän sitä sitten nukkua – haudassa.

Ihminen tarvitsee välillä lepoa. Ja levon tulisi olla kokonaisvaltaista. On hyvä välillä saada ajatuksissaankin rentouduttua, ei vain kehollisesti. Se, että saa mielen rennoksi säännöllisesti, se tekee todella hyvää. Kaikessa tekemisessä ei tarvitse aina saada jotain suurta ja hyödyllistä aikaan. Ei edes pientä. Se tuntuu olevan vakiofraasi millä ihmiset paikkaavat jonkinlaista sisäistä syyllisyyden tuntoa miettimällä viimeiseksi illalla, että mitä päivän aikana tuli tehty. Se on oman arvon lunastusta. ”No sain minä sentään talon maalattua, roskat vietyä, pyykit pestyä, koulun myyjiäisiin leivottua, kumminkaiman serkun muutossa autettua….”

Ja vaikka lista olisi kuinka pitkä niin kroonista syyllisyyttä potevalle se tuntuu siltä kuin mitään ei olisi saanut tehtyä. Tunnistan hyvin itsessänikin tuon sokean pisteen aiemmin. Omat voimavarat tuntuivat loputtomilta. Minulla kuitenkin tuli seinä vastaan ja virtapiirit niin sanotusti paloi. Tuli oikosulku. Tenkkapoo. Sen jälkeen ei hetkeen tehtykään mitään. Mitä tuo kärähdys minulle sitten opetti? Omat arvot! Se selkeytti selvästi sen, että mikä minulle on tärkeää. Tuli päivän selväksi, että lapseni hyvinvointi on ykkös asia. Ja mitenkäs muuten lapseni voi hyvin kuin siten, että äiti voi hyvin. Sitä myöten muutuin myös itse ykköshenkilöksi elämässäni. Tietenkin kun oli muista kysymys. Se vaan on se paras motivaatio kaltaiselleni kannattelijalle.

Iloinen lastenvaatteiden verkkokauppa

On ollut opettelemista siinä, miten automaattinen ajatus vie aina ensin ajattelemaan muita. Jälleen kerran kun olin itse todella väsynyt aloin jo etukäteen suorittaa ajatuksissani lasten asioita. Aloin suunnitella juttuja jotka eivät ole ollenkaan välttämättömyyksiä lähipäiville vaan juuri sellaisia jotka tulevat siitä vanhasta kannattelija minästä. Se haluaisi aina, että kaikilla muilla on kaikki hyvin. Nykyään osaan ottaa onneksi myös itseni yhtälössä mukaan ja rupesin miettimään, että oikeastaan olen tehnyt viime aikoina paljon töitä, ja käynyt todella isoja haasteita läpi. Mitäpä jos voisinkin suoda viikonlopusta päivän myös itselleni. On koko ajan helpompi suoda itselleen latautumista, vaikka syyllisyyden rippeet on edelleen jäljellä joita työstän pois. Nyt kun tätä on vuoden verran harjoitellut niin se alkaa tuntua aika paljon helpommalta.

Uupumus kirkasti arvoni ja sen ansiosta jos joskus hetkeksi meinaankin unohtaa niin muistan nykyään muistuttaa  itselleni mitkä asiat on korvattavissa ja mitkä ovat korvaamattomia. Elämän ja omien voimien rajallisuuden tiedostaminen herättää. Silloin tulee kirkkaaksi se mikä on itselle tärkeää ja on helppo keskittyä niihin asioihin enemmän ja jättää itselle epäolennaisuudet vähemmälle.

Mitäpä jos sinullakaan ei ole ikuisesti aikaa tai voimia? Ehkä vain viikko, tai vuosi?  Minkä sinä valitsisit silloin ensin? Ja miksi et valitsisi sitä jo nyt? Emme voi tietää miten kauan tätä elämän vuoristorataa kohdallamme kestää, mutta arvojamme kirkastamalla voimme käyttää aikamme viisaammin.

Lue myös artikkelini:
Miksi herkkä uupuu helpommin?
10 alkavan uupumuksen merkkiä – Uupumuksen tunnistaa kunnolla vasta kun pysähtyy
Rentoutuskellunta on parasta hoitoa stressaantuneelle mielelle
Elämän yksinkertaistaminen lisää voimavaroja
Jumissa auttajan roolissa – autatko muita itsesi kustannuksella?
Uupumus laittoi uskomukseni uusiksi

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *