Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja. – Oscar Wilde
Juttelin eräänä päivänä ystäväni kanssa siitä, että koen nykyisen olevani hyvin erilainen ihminen kuin millainen koin olevani aiemmin. Ystäväni oli havainnut vähän samaa itsestään ja saimme siitä hyvän keskustelun aikaiseksi. Päätin kirjoittaa tästä blogitekstin, koska uskon monien muiden kokevan ja kokeneen tätä samaa. Yritän kuvata tässä aihepiiriä oman kokemuksen kautta.
Koin itse olevani aiemmin hyvin nopeatahtinen ja vauhdikas. Askeleeni olivat pitkiä ja vahvoja. Muistan, että saattoi mennä koko päivä niin, etten pysähtynyt edes istumaan. Saati, että olisin vain ollut jouten ja levännyt. Sopeuduin helposti uusiin asioihin ja teinkin jatkuvasti erilaisia impulsiivisia päätöksiä. Jos esimerkiksi koin tarvetta muuttaa eri asuntoon, vaihtaa työpaikkaa, aloittaa uudet opinnot ja niin edelleen, tein niin sen kummemmin harkitsematta. En ollut kovinkaan pitkäjänteinen vaan saatoin jättää asioita kesken, jos kyllästyin johonkin.
Olin innokas, utelias, avoin ja rohkea uusien asioiden ja ihmisten suhteen. Olin aina menossa jo askeleen muita edellä uusiin tilanteisiin. En kokenut olevani kovinkaan herkkä tai sensitiivinen, mutta olin kyllä tahtomattani mukana kaikenlaisessa draamassa. Nostin toisissa ihmisissä monenlaisia hankalia tunteita esille sillä, että olin niin intensiivinen ja suora. Koin olevani aika huoleton ja positiivinen ihminen. Katsoin, ehkä hieman naiivisti vaaleanpunaiset silmälasit silmillä maailmaa. Minulle oli tärkeää, että ympärilläni on paljon ihmisiä ja, että sosiaalinen elämäni on vilkasta.
Tällainen siis koin olevani ennen kuin aloin työskennellä emotionaalisen turvan ja tunnetaitojen vahvistamisen kanssa. Nyt kun katson ja tunnustelen itseäni, koen olevani todellisuudessa hyvin erilainen kuin millaiseksi olen itseni aiemmin kokenut.

Olen nykyään fyysisesti paljon verkkaisempi. Tykkään kotoilusta ja vain oleskelusta. Pidän myös rutiineista. Sellaisesta elämästä, jossa ei ole kovin paljoa muutoksia tai kiireisiä aikatauluja. Tykkään itseasiassa tavallisen tylsästä arjesta. En koe olevani laiska, mutta en myöskään mitenkään erityisen vahvasti aktiivinenkaan. Lisäksi olen tunnistanut olevani hyvinkin aistiherkkä ja muutenkin sensitiivisyyteni on hyvinkin korkea. Ymmärrän suojelleeni omaa herkkyyttäni monin tavoin. Koen olevani aika sinnikäs ja pitkäjänteinenkin, kun vaan keskityn asioihin ja rauhoitun tekemään.
Yksi iso juttu, jonka ymmärsin on se, että oikeasti olen ennemminkin varautunut kuin rohkea, varsinkin uusissa tilanteissa. Ja, että kaipaan aikaa lähestyä rauhassa toista ihmistä. Kaipaan tilaa saada tutustua rauhassa ja hiljalleen. Enkä edes kaipaa elämääni kovin paljoa sosiaalisia kontakteja. Muutama ystävä riittää. Oikeastaan tykkään olla myös todella paljon itsekseni ja kaipaankin omaa rauhaa aika usein.
Edelleen olen intensiivinen tunteideni kanssa ja koen tunteet voimakkaasti. Tunnetaitojen myötä olen oppinut tunteiden säätelyä ja muita erilaisia taitoja, jotta voisin ottaa omista tunteistani vastuun, enkä vetäisi muita mukaan omiin voimakkaisiin tunnetiloihin. Olen opetellut myös kunnioittamaan omien rajojen lisäksi toisten rajoja. Näin oma intensiivisyys ei heijastu enää niin paljoa muihin ja kaikenlaiset draamat ovat jääneet vähemmälle.
Entisen positiivisen ajattelun koen olleen enemmänkin ns. toksista positiivisuutta eli tunteiden ohittamista kuin todellista positiivisuutta. Nykyisin koen olevani realistinen. Näen ja koen täällä olevan paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Nämä molemmat saavat olla minulle nykyisin yhtä totta.
Tässä oli muutamia esimerkkejä siitä, miten erilainen kasvatettu minäni oli verrattuna todellisempaan minääni. Toki se ilmeni monella muullakin tavalla, mutta sen kaiken kertominen tekisi tästä tekstistä liian pitkän.
Kasvatettu identiteetti syntyy turvattomuuden seurauksena
Kun kasvamme ympäristössä, jossa meillä ei ole riittävää emotionaalista turvaa eikä meitä ei nähdä ja hyväksytä omana itsenämme, sisällemme syntyy ristiriitaa. Emme koe olevamme riittäviä ja arvokkaita sellaisena kuin olemme. Emme saa tyydytettyä myöskään todellisia tarpeitamme. Tällöin, itseämme suojataksemme, alamme rakentaa itsellemme identiteettiä, jonka avulla saamme kaipaamaamme hyväksyntää, rakkautta ja arvostusta. Tämä alkaa vaikuttaa siihen, miten näemme maailman ja siihen, miten näemme ja koemme itsemme.
Kutsun tätä kasvatetuksi identiteetiksi. Alamme elää ja ilmentää itseämme tämän kasvatetun identiteetin kautta. Todellinen minämme jää varjoihin piiloon, myös meiltä itseltämme. Usein uskommekin kasvatetun identiteetin olevan todellinen minämme. Tämä voi johtaa monenlaisiin haasteisiin. Saatamme kokea myös jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja hermostomme saattaa olla jatkuvasti joko yli- tai alivireystilassa, mutta emme välttämättä tunnnista sitä. Tämä tuottaa kuitenkin monenlaisia haittoja elämäämme.

Matkalla kohti todellisempaa minua
Emotionaalinen turva on keskeinen tekijä, kun haluamme alkaa purkaa kasvatettua identiteettiä ja nostaa esille todellisempaa minuuttamme. Emotionaalinen turva tarkoittaa sitä, että koemme olevamme turvassa tunteidemme kanssa, että meitä ymmärretään ja meidät hyväksytään juuri sellaisina kuin olemme. Ilman emotionaalista turvaa kasvatettua identiteettiä voi olla vaikea purkaa.
Ensimmäinen askel, joka auttoi minua on ollut se, että aloin on tunnistaa omia tunteitani ja erityisesti ottaa niitä vastaan, myös kehollisesti. Tähän prosessiin sisältyi mm. terapiaa, kehollista tunnetyöskentelyä, luovaa ja kokemuksellista työskentelyä. Rosenterapiaa ja EFT- naputtelua.
Yhtenä tärkeänä asiana oli myös se, että aloin löytää ihmisiä, jotka kykenivät välittämään minulle emotionaalista turvaa. Omalla kohdallani näitä olivat ystävät ja terapeutit. Tärkeintä oli löytää henkilöitä, jotka kuuntelivat minua läsnäolevasti, hyväksyivät ja näkivät minut sellaisena kuin olen. Ei vain sellaisena, kuin olin aiemmin ollut. Heidän avullaan aloin hiljalleen myös itse nähdä itseäni todellisemmin ja uskalsin tulla ulos siitä vankilasta, jonka olin itse itselleni aiemmin rakentanut. Aloin ilmentää itseäni enemmän sellaisena kuin oikeasti olin. Ja aloin asettaa myös rajoja sille, mikä ei ollut oikeasti minua ja mitä en aidosti tarvinnut.
Työskentelyn ja avun myötä myös itsemyötätunto ja myötätunto alkoivat lisääntyä. Emotionaalisen turvan myötä elämääni on tullut lisää vakautta ja turvallisuutta. Entiseen verrattuna se on aika paljon hitaampaa ja myös ns. tylsempää elämää. Se on kuitenkin sitä elämää, joka täyttää todellisia tarpeitani.
Kasvatetun identiteetin purkaminen ja emotionaalisen turvan vahvistaminen sekä integroiminen on prosessi, joka vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Se on välillä myös hyvin vaikeaa, koska ympäristökin reagoi muutokseen väistämättä. Olemmehan yhtäkkiä ihan erilaisia kuin ennen ja teemme valintoja, joita ennen tehneet. On ihan luonnollista, että muutoksen aikana joutuu kohtaamaan ympäristön monenlaisia reaktioita. Siksi onkin tärkeää, että saamme tukea tähän prosessiin sellaisilta, jotka tietävät mitä kaikkea käymme läpi.
Hiljalleen kuitenkin ympäristönkin reaktiot alkavat rauhoittua. Joskus ihmissuhteet kuitenkin muuttuvat ja elämästämme saattaa lähteäkin ihmisiä. Usein kuitenkin elämään tulee myös uusia ihmisiä.
Löydämme tämän matkan myötä usein myös ihan uudenlaista merkityksellisyyttä elämäämme.

0 kommenttia