Kirjoittaminen on hyvin terapeuttista. Se tekee näkyväksi itselleen. Julkisessa kirjoittamisessa se tekee myös näkyväksi muille, mikä vaatii aluksi totuttelua. On mielenkiintoista seurata mitä minusta tänään haluaa ilmentyä. Joskus sanat voivat olla hyvin salaperäisiä. Ne kätkevät allensa monimerkityksellisiä, symbolisiakin kuvia, jotka sitten aukenevat jokaiselle lukijalle erikseen omalla tavallaan.
Kun lähden kirjoittamaan niin oikeastaan en koskaan tiedä mitä siitä lähtee syntymään. En juuri koskaan suunnittele tai laskelmoi mitä kirjoitan vaan kirjoitan sen hetkisen elämäntilanteen nostattamia oivalluksiani. Joskus kirjoituksen otsikko hyppää ensimmäisenä päähäni jostain ja se inspiroi tarttumaan aiheeseen laajemmin.
Toisinaan kuten nyt otan näppäimistön sormien alle ja lähden kirjoittamaan ilman sen suurempia ajatuksia. Kirjoitan jutun yleensä noin 20 minuutissa ja viimeistelen sitä hieman ennen kuin laitan sen julkiseksi. Nykyisin tekstin julkaiseminen on paljon helpompaa kun sitä on harjoitellut jo reilu pari vuotta. Blogini kirjoittamisen alussa julkaisin vain yhden jutun kuukaudessa. Sen verran iso juttu omein ajatusteni julkaiseminen alussa oli. Nykyisin saatan julkaista useampia juttuja päivässä.
Kun teen itseni näkyväksi kirjoittamisen kautta itselleni, teen blogini kautta itseni näkyväksi myös muille. Toki kirjoitettu sana jättää paljon tulkinnanvaraa. Ja jokaisen tulkinnalle on jätettävä tila. Kirjoittamisen hienoja puolia on juuri se, että se avaa alitajuntaa ja mielikuvitusta myös lukijalla.
Emme ole vastuussa siitä miten sanamme tulkitaan. Ne lähtevät elämään omaa elämää. Kuten laulut. Jokainen tulkitsee ja ottaa ne omakseen juuri itselle sopivalla tavalla. Siksi kirjoittamistakaan ei kannata kontrolloida liikaa. Siinä on aina jotain merkityksellistä lukijalleen mitä em emme kirjoittajana voi osata etukäteen määrittää. Ja jos ei ole lukija kyllä jättää tekstin sikseen.
Kun pääsee mielensä esteistä kirjoittaminen alkaa sujua. Esteenä on usein liiallinen kritiikki. Ja kun kriitikko on portinvartijana niin siitä ei eteenpäin helposti pääse. Kirjoittaminen on avain omaan alitajuntaan. Kun löydät flown ja pääset pois mielen tasolta niin saat auki tosimmat ajatuksesi. Usein me pelkäämme tosimpia ajatuksiamme, mutta ne kertvat meille itsestämme paljon. Siksi kriitikko kannattaa jättää kokonaan huomiotta ja antaa sanojen viedä meidät lähemmäs omia totuuksiamme.
Jos tahdot ottaa kirjoittamisen terapeuttiseksi työkaluksi niin suosittelen harjoittelemaan sitä miten jätät ajatukset pois kirjoittamisesta kokonaan. Älä mieti virheitä vaan anna sanojen soljua. Älä kirjoittamisen hetkellä mieti lukeeko tekstiäsi kukaan tai miltä se jonkun muun mielestä vaikuttaa. Älä mieti edes sitä mitä itse olet siitä mieltä. Kirjoita vapaasti ilman ajatuksia. Äläkä mieti etukäteen mitä haluat sanoa. Anna sanojen soljua.
Sinussa on viisaus joka on valmis pulppuamaan kun avaat vain tulpan pois pullon suusta. Suurimman työn olen itsekin tehnyt työstämällä pois rajoitteita. Rajoittavia ajatuksia, epäonnistumisen pelkoa, häpeää, täydellisyyden tavoittelua, huonommuuden tunnetta tai tunnetta siitä että minun pitäisi olla heti valmiksi hyvä. Etten saisi harjoitella tai mokata. Kirjoittamisen suurin blokki on usein siinä, että me itse asetumme pelkoinemme vapaan virran eteen.
Olen kirjoittanut vuosia sitten paljon niin sanottuja kanavointeja. Ei ole väliä olenko ollut yhteydessä korkeampiin voimiin tai omaan alitajuntaan tai jonnekin siltä väliltä vaan sillä on ollut merkitystä, että olen luonut yhteyden omaan itseeni sallimalla kaikkien ajatusten ja impulssien ilmentyä paperille. Kun kirjoitan tätä tekstiä en mieti seuraavaa sanaa. Kanavoin nykyään itseäni. On kiinnostavaa katsoa mitä sanoja ilmentyy perä jälkeen. En tiedä viimeistä lausetta enkä edes seuraavaa mitä tähän on syntymässä. Paljastun itselleni samalla kun kirjoitan. En myöskään mieti julkaisemista kirjoittaessani. Minun ei ole mikään pakko julkaista tätä tekstiä joten miksi murehtisin sitä kirjoittamisen hetkellä. Mietin sitä vasta julkaisemisen hetkellä.
Minusta hyvä neuvo itseen tutustumisessa kirjoittamisen kautta on se, että laskee kaikki pelot pois ja tutustuu rohkeasti itseensä ja ajatuksiinsa. Uskaltaa olla itselleen näkyvä toiveineen, pelkoineen, haluineen kaikkineen. Myös omassa voimassa voi olla pelottavaa nähdä itsensä. Voi olla pelottava ilmentää paperilleen suuret unelmansa ja kohdata omat epäilyksensä niiden edessä. Mutta jos emme uskalla paljastua itsellemme niin kenen elämää elämme? Eikö se ole paljon pelottavampi ajatus, elää ikäänkuin sivuhenkilönä omassa elämässään kuin ottaa siitä vastuu? Ymmärrän kyllä miten pelottavaa vastuun ottaminenkin on. Se saa itsen vapisemaan kuin puussa roikkuva viimeinen lehti syksyn tuulessa. Tulee paljas, hauras, turvatonkin olo jos meissä on vielä näitä tunteita.
Kirjoittaminen on kuitenkin erittäin turvallinen ja hyvä tapa tutustua omiin toiveisiin ja haaveisiin. Saat viettää laatuaikaa itsesi kanssa. Kuulet tosimmat ajatuksesi. Luot yhteyttä syvimpiin osiin itsessäsi ja tulet tietoiseksi omista ajatuksistasi ja pidäkkeistäsi. Kirjoittamisen kautta on mahdollisuus kohdata itsensä rehellisesti. Tiedän, että se on pelottavaa millaiselle matkalle kynä voi itsensä johdattaa mutta siltä matkalta ainakin itse löysin enemmän todellista itseäni. Elämäni ja olemiseni on mullistunut kirjoittamisen ja erityisesti julkisen kirjoittamisen kautta. Ja eniten juuri siksi, että olen tutustunut siinä enemmän itseeni.
Uskon, että vain kirjoittamalla tai ylipäänsä taiteen kautta voimme nähdä tiettyjä puolia itsestämme jotka muuten jäisivät arkielämässä syrjään jotenkin tarpeettomina. Alitajunta on juuri se paikka josta ammennamme eniten asioita elämäämme. Kirjoittamisen kautta alitajunnasta voi tulla tietoisemmaksi ja tehdä sieltä kumpuavia ajatuksia näkyvämmäksi. Meillä on koko ajan huikea voimavara käytössä. Arjessa ei mielestäni mikään ole sen tärkeämpää kuin antaa myös omille tunteilleen ja ajatuksilleen tilaa. Kirjoittamisen kautta voimme pysähtyä itsemme ääreen. Kirjoittamisen kautta voi luoda uudenlaisia tasoja omaan arkeen ja toistemme elämään.
0 kommenttia