Selvänäkö, -kuulo, -tunto, telepatia  ja moni muu viiden perusaistimme ulottumattomissa oleva tapa kokea  maailmaa eivät ole pelkästään supersankarien kykyjä elokuvissa. Kuuntelemalla pieniä lapsiasi saatat huomata heidän omaavan näitä ominaisuuksia täysin luonnostaan. On hyvin yleistä että ne kuitataan kuitenkin vain ”lasten juttuina” eikä asiaa noteerata sen kummemmin. Kun näitä kykyjä tuettaisiin ja oltaisiin kiinnostuttu kuuntelemaan niitä vanhempienkin maailmankuva voisi laajeta ja avartua. Lapset tulevat opettamaan meitä tässäkin. Sen sijaan että vedämme lapsemme mukaan omaan harhan maailmaan voisimme avautua näille asioille jotka on ehkä aluksi liian outoja jotta ne pystyy ymmärtämään todeksi. Pikkuhiljaa totutellen voisi kuitenkin avautua sille mahdollisuudelle että maailmassa on paljon sellaista mitä emme aina voi järjellä ymmärtää.

Minun silloin 3v sanoi kerran, että kun on elänyt tämän kierroksen loppuun hänestä tulee taas vauva. En usko että on kuullut kenenkään sanoneen niin. Lisäksi lukee usein leikeissä ajatuksia. Viimeksi pari päivää sitten, kun mietin ystävääni jonka isä oli juuri menehtynyt lapseni sanoi leikkiessämme: nyt näiden isä ois kuollut. – Äiti, pk-seutu

Kutsumme tiettyjä asioita yleisesti yliluonnollisiksi vaikka todellisuudessa nämä asiat ovat meille luonnollisia. Sen todistaa se, että lapsilla on herkkyyskanavat auki kokea  sellaisia asioita joista heillä ei voi olla järkiperäistä tietoa. Moni lapsi lukee vanhempiensa ajatuksia kommentoimalla sellaisia asioita ääneen joita lähellä oleva  on juuri ajatellut ja joista heillä ei voi olla muuten tietoa. Pienet vauvat ovat myös hyvin herkkiä vanhempiensa tunteille esimerkiksi jotkut lapset voivat reagoida itkulla vanhempiensa kokemaan stressiin. Toiset lapset näkevät enneunia ja toisilla lapsilla on myös herkkyys aistia rajan takaisia asioita henkimaailmasta.

Jossain vaiheessa nämä kyvyt kuitenkin useimmilta unohtuvat, hautautuvat mielenhälyn taakse ja unohtuvat ”mielikuvituksen tuotteina.” Usein  näitä kykyjä pidetään hölynpölynä ja näitä asioita jopa pelätään koska ne ovat uhka useimpien maailmankuvalle. Uhka perusturvan kokemiselle siitä ettei maailmamme rajoittuisikaan vain näkyvään maailmaan. Lapsilla on erilaisia herkkyyksiä joista me voisimme kuitenkin oppia paljon jos vain uskaltaisimme olla uteliaampia näille asioille. Herkkyyttä ei tarvitse pelätä, päinvastoin se voisi tuoda toivoa, lohtuakin ja opettaa meitä paljosta. Tässä jutussa on mukana monia mielenkiintoisia kokemuksia vanhempien kertomina näistä tilanteista.

Kerran imettäessäni poikaani katselin häntä silmiin ja mietin mikä maailmanmies hän tulee oleen kun puhuu montaa kieltä ja rakastaa junia ja matkustamme paljon lentokoneella ja hän pitää siitä. Sitten hän päästi imuotteen irti siksi aikaa että sanoi ”lentsikka” kun katseli minua silmiin! Eikä tavallisesti yksittäisiä sanoja ruokaillessa toistele.

Samalla viikolla mummolassa kävi niin (jota myös skeptisempi mummo todisti!) että poika (2,5v) juoksi innoissaan ovelle yhtäkkiä toisti ”isä isä”, kertoimme mummon kanssa ettei isä ole tulossa tällä kertaa, hän oikeen avasi ovenkin mummon avulla. Siitä pari minuuttia niin ovi kävi ja isä tuli (ja asunto 8. Kerroksessa, ei voinut nähdä ikkunasta tms). Mummokin oli ihan ihmeissään, mutta täysin vakuuttunut että poika aisti isän tulon. – Äiti, 26v

Suurin osa ihmisistä kokee maailman viiden aistin kautta. Näkeminen, kuuleminen, tunteminen, haistaminen ja maistaminen ovat aistinvaraisia asioita joita kukaan ei kyseenalaista. Ne ovat fyysisiä aisteja ja siksi helposti todennettavissa. Puhutaan myös kuudennesta aistista jonka käyttöön ei kovinkaan laajassa skaalassa kannusteta yleisesti.  Toiset eivät usko koko aistin olemassaoloon mutta ainakin omassa elämässäni olen todennut sen todeksi. Minullakin on ollut vahva tarve yrittää järkeistää asioita mutta tietyissä kokemuksissa se on mahdotonta ja kuitenkin nuo kokemukset ovat selvästi olemassa.

Lapsilla tuo aisti on joskus hyvin auki mutta jossain vaiheessa käy niin että se aisti suljetaan koska sitä aletaan hävetä. Lapsi alkaa ehkä huomata etteivät muut suhtaudu hänen tapaansa kokea asioita kovin luontevasti ja hän alkaa saada negatiivistakin palautetta siitä miten muut eivät koe asioita samoin. Lapsi alkaa uskoa ettei se voi olla itsellekään silloin totta. Tai ainakaan niihin asioihin ei kannata enää keskittyä. Lapsi kokee että tuo ”toinen maailma”  on parempi unohtaa ja mukautua kokemaan maailmaa samoin kuin muut. Joillakin tämä aisti säilyy auki kuitenkin aikuisuuteen asti vaikka moni ei siitä julkisesti puhukaan. Joillakin ihmisillä kyky avautuu uudestaan aikuisena kun hän alkaa kehittää taas herkkyyttään kuuntelemalla sitä ja muistaa oman todellisen itsensä.

Muutama vuosi sitten ajoin autolla ja poikani istui takapenkillä. Hän kertoi yhtäkkiä, että hän tietää miltä hänen ukkinsa näyttää. Hän puhui siis isänsä isästä, joka on kuollut pari kymmentä vuotta sitten. Kerroin, että emme tiedä miltä ukki näyttää kun emme koskaan päässeet häntä tapaamaan. Poika totesi että ”Tiedän minä, tuossa se minun vieressä äsken istui”. Kylmät väreet menivät selkääni pitkin ja kurkin taustapeilistä taakse. Näin vain pienen poikani joka oli tyynen rauhallinen.

Hän on myös kieltäytynyt kerran aivan yllättäen yhtäkkiä osallistumasta koulun reissuun bussimatkan vuoksi. Yritin puhua että lähtisi, mutta hän oli niin ehdoton siitä että hieman nolona ilmoitin koululle että poika jää pois. Se bussi oli ajanut kolarin. – Äiti 35v

Olimme vuosia sitten ravintolassa. Seurueessamme oli viisi aikuista ja alle 2-vuotias, juuri puhumaan opetteleva taapero. Meistä kukaan ei ollut käynyt tässä ravintolassa aiemmin. Saimme ruokalistat eteen ja kaikki alkoivat hiljaisesti tutkia niitä. Listalla mikään annos ei maksanut alle kahtakymmentä euroa. Ihan tavallinen pihvi + muusi annoskin oli  tyyris. Kukaan ei sanonut sanaakaan mutta todennäköisesti kaikki ajattelivat samaa asiaa. Ainakin minä ajattelin; ”onpa kallis ravintola.” Yhtäkkiä taapero pöydän päästä rikkoi hiljaisuuden hokemalla  ”kallis kallis kallis.” Kaikki alkoivat nauraa  ja sanottiin yhteen ääneen: Aivan, just niin KALLISTA on! Tuossa hetkessä taapero nappasi ajatuksemme kuin ilmasta. Tuo hetki  jäi minulle tosi elävästi mieleen. – Nainen, 34v

Lapsen kyky aistia asioita monitahoisesti lapsesta asti voi kertoa erityisherkkyydestä vaikka ”yliaistillisuus” ei välttämättä liity erityisherkkyyteen vaan voi ilmetä pelkästään ihan muilla tavoin kuten ääni- tai kosketusyliherkkyytenä. Erityisherkkyys käsitteen luoja Elaine Aronin mukaan ”Noin puolet haastattelemistani erityisherkistä puhui sielullisesta tai henkisestä elämästään kuin se olisi ollut heitä vahvimmin määrittävä piirre.”

Minun 5-vuotias tyttöni tuntee voimakasta yhteyttä kuuhun, vahvasti muistaa ’tehtävänsä’ täällä. Saattaa yhtäkkiä kysyä et miksihän täällä maapallolla kutsutaan sellaista paikkaa missä on hiekkakivestä tehtyjä kolmiorakennelmia ja kertoo täysin sulavasti miten ne on tähdistä luettua matematiikkaa ja sen avulla rakennettu (ei olla koskaan puhuttu Egyptistä mitään). Kuulostaa oudolta mutta tietää kenelle puhuu ja kenelle ei. Ihana ja valoisa ihan tavallinen tyttö kuitenkin. – Äiti, Hki

Meillä kaikki alkoi kun muutettiin nykyiseen asuntoon vuonna 2012. Olin juuri synnyttänyt tyttövauvan ja poikamme oli vähän alle 4-vuotias silloin. Kaikki aistimme että asunnossa ei ollut oikein hyvä olla ja täällä alkoi tapahtua outoja juttuja. Jo pieni vauvamme tuntui katseellaan seuraavan jotain mitä me muut emme nähneet. Erään kerran poikani oli vessassa ja kuulin kun hän jutteli jollekkin siellä. Menin kysymään kenelle hän puhuu niin kertoi että meidän pesukoneen takaa tuli poika, joka kertoi nimekseen Eetu. Mulla nousi ihokarvat pystyyn! No, Eetu oli poikani elämässä jonkin aikaa, kuittasimme hänet ”mielikuvitusystäväksi”. Vaikka itse kyllä ajattelin, että taitaa olla jotain ihan muuta.

Poikani tuntuu lukevan ajatuksiakin. On erityisherkkä ja aistii minun tunnetilat heti. On tullut tilanteita, joissa hänen on ollut mahdoton kuulla mitä olemme puhuneet, mutta hän silti tietää. Esim. tässä juuri yksi päivä sitten mieheni kirjoitti mulle puhelimeen tekstiä, että ”sano mummulle ettei osta Antsulle Fifaa joululahjaksi”. Niin hetken päästä poika sanoo, että ”mä tiedän et se oli Fifa-juttu! – Kirsi

Meidän perheessä on aika luonnollista että lapset aistivat ajatuksia. Varsinkin kun lapset ovat olleet pienempiä niin on saattanut olla hiljainen hetki vaikka vaunukävelyllä kun mieleeni on tullut joku ihminen johon ei olla oltu pitkään aikaan yhteydessä. Yhtäkkiä lapsi saattaa alkaa puhua tästä ihmisestä että ”Missä X on?” Henkilö saattaa vielä sellainen jonka lapsi on tavannut vain pari kertaa. Meillä lapset puhuu paljon myös unistaan. Tämä tapa on heillä ollut luonnostaan aina. Joskus kun aamulla on kertoiltu unia niin päivän aikana tapahtuu näitä asioita. Näitä on sattunut useamman kerran jolloin lapsen kanssa käsitelty enneuni-käsitettä.

Itselläni oli lapsena vain yksi ”yliluonnollinen” kokemus ja muistan sen erittäin selkeästi. Olin koiran kanssa lenkillä ja kaukaa tuli auto vastaan. Tiesin yhtäkkiä 100% varmasti että tuo auto pysähtyy kohdaleni ja kysyy minulta tietä. Ja näin tapahtui. Kokemus oli minulle jotenkin todella häkellyttävä ja selitin tietä kysyjille ehkä vähän liiankin innoissani. Muistan heidän hämmentyneet katseensa. En vain osannut hillitä innostustani tästä ihmeellisestä ennakko aavistuksesta. Sen jälkeen minulla ei ollut vuosiin samankaltaisia kokemuksia vaan vasta aikuisena ne avautuivat herkkyyden kunnioittamisen ja meditaatioharjoitusten myötä ja tulivat luonnolliseksi osaksi elämääni. Ja koska nämä ”yliluonnollliset” asiat ovat itselleni täysin arkipäiväisiä ja luonnollisia haluan tukea näitä kykyjä myös lapsissa. Kyky aistia ja nähdä asioita mitä toiset eivät välttämättä näe ei tee lapsesta outoa tai hullua. Hänellä on lahja.

Poikani oli joskus parivuotiaana tosi ”vastaanottavainen” näille ns yliluonnollisille. Se puhu meidän kotona aina jostain sedästä. Mäkin aistin jotain alkuvaiheessa kun muutettiin tähän nykyiseen, mut en enää oo aistinu mitään eikä hänkään oo ollu sen oloinen. Aiemmin se osotti aina johonkin ja sano ”annetaan sedällekin” tai ”toi setäkin.” – Äiti, Helsinki

Kun enoni kuoli, keskimmäinen poikani alkoi välittää viestejä häneltä. Hän ei siis tiennyt kuolemasta, eikä ollut koskaan enoani edes nähnyt.

Vanhin kertoi ihmisensiementen tulleen avaruudesta ja hän myös kaipaa tähtikotiinsa silloin tällöin.

Edelliset elämät ovat usein puheissa, luontevissa yhteyksissä tuntuvat tulevan heille mieleen. Samoin maailmalla jossain muualla tapahtuvat asiat, joista heillä ei ole muualta saatua tietoa.

Keskimmäinen on hyvin herkkä, hänellä tuntuu kanavia olevan paljon. Hän katselee paljon ympärilleen kummissaan, ja kyselee usein, että mikä tuo ääni on, mikä tuo haju on. Hänellä kestää oma aikansa sopeutua eri paikkojen ja rakennusten energioihin, tilanteisiin, siihen mitä kaikkea siellä onkaan meneillään, näkyvää ja muille ehkä näkymätöntä tai huomaamatonta. Tämä tuotti hieman hankaluuksia esimerkiksi kerhon aloituksessa, kun olisi pitänyt aina nopeasti mennä muun ryhmän mukaan ohjelmaan. Oli hankala selittää siellä henkilökunnalle, miksi poikani toimii kuten toimii.
Hän myös tietää paljon miten asiat tulevat tapahtumaan, missä mikäkin tavara on, missä esimerkiksi Afrikan tähti-nappula on pelissä ym. – Äiti, Espoo

Minulle tuli tähän juttuun idea kun lasten kanssa tapahtui taas yksi näistä hassuista jutuista. Olin tulossa illalla kotiin ja väsyttävän päivän jälkeen minun alkoi tehdä mieli grilliruokaa. Mies tuli hakemaan minua juna-asemalta ja pyysin että mentäisiin grillin kautta missä ei oltu koskaan aiemmin käyty. Ostin kaikille mukaan ranskalaiset. Kun pääsin kotiovesta sisään ekaluokkalainen oli aivan ihmeissään ja kertoi tohkeissaan että ”minä haistoin ranskalaiset täällä koko ajan ennen kuin sä tulit.” Tämä oli ensimmäinen kerta kun ostin ranskalaisia grilliltä kotiin joten pisti ihmetyttämään. Tästä jutusta tuli taas mieleen ne monituiset kerrat kun vastaavia on sattunut ennenkin.  Ajattelin että näitä kokemuksia olisi kiva kerätä yhteen muiltakin ja jakaa blogitekstissä. Tästä piti tulla pelkästään hyvän mielen juttu eikä lainkaan niin vakavaa.

Kirjoitan asiasta kuitenkin nyt ehkä hiukan laajemmalta kantilta koska kyselin tähän blogitekstiin kokemuksia herkkien lasten vanhemmilta jaettavaksi eräässä fb-ryhmässä. Siellä keskusteluun osallistuneiden reaktiot oli yllättäen osalla niin vahvoja että kyseisen  ryhmän ylläpitäjä joutui sulkemaan koko keskustelun koska siinä alkoi olla epäasiallisia kommentteja ja näkemyksiä.  Tälläinen herkkyys tuomittiin monen taholta. Tämä on ryhmän ylläpitäjän mukaan kuulemma hyvin yleistä kun vastaavista asioista aletaan keskustella. Yleisestä ilmapiiristä kertoa ja jakaa näitä kokemuksia kertoo paljon sekin että juuri kukaan ei halunnut esiintyä omalla etunimellään esimerkeissä. Leimaamisen ja mollaamisen kulttuuri on niin ahdistava Suomessa näiden kokemusten osalta. Tarvitsisimme avoimempaa kulttuuria puhua sellaisistakin kokemuksista joihin ei logiikka ja tieteen selitykset eivät vielä riitä. Siksi tuli entistä vahvempi olo että tämä teksti on hyvä kirjoittaa.

Kun mun pojan (joka silloin oli vielä masussani) 10-v lähisukulaistyttö tuli kertoon mulle että pystyy jutteleen mun masuvauvan kanssa, sanoi et älä nyt pidä mua ihan hulluna mutta.. Ja kertoi että vauva oli kertonut nimekseen mun miehen haluaman nimen (joka tuli osaksi nimeä myös) ja kysellyt tytön kuulumisia ja kertonut että haluaisi jo päästä näkeen ulkomaailmaa ja värejä, kysellyt paljon miltä siellä näyttää ja kertonut että näkee vain punaista (käy järkeen että kohdussa näkisi vain punaista!). Tyttö joutui koulussa käskeen hänet pois että sai tehdä tehtäviä tunnilla, aina kertoi että hän oli kysellyt kuulumisia enimmäkseen. Tää alkoi kun sikiö oli n 5kk ja syntymän jälkeen kysyin tytöltä puhuiko vauva vielä hänelle niin hän sanoi että ei. Kuten arvelin koska syntymässä sielu unohtaa kaiken.  – Äiti, 26v

Poika on aina aistinut mun tunteita ja lukenut mun ajatuksia. Herääkin aina samaan aikaan kuin minä, on tehnyt niin aina vauvasta saakka. Se oli joskus rasittavaa mutta nykyään siihen on jo tottunut. Hän pystyy aistimaan myös muiden ihmisten ja jopa eläinten tunnetiloja. Viime kesänä siskoni luona huomasin sen olevan laajempaa kuin ymmärränkään, kun hän kertoi naapuritontilla seisovan autiotalon olevan surullinen ja yksinäinen. – Äiti, 35v

Näkymätön maailma voi olla käsitteenä tuntematon ja pelottava mutta silti lapsen kokemuksille tulisi jättää tilaa ilman leimaamista ja turhaa tukahduttamista. Aikuisille joille nämä herkkyydet ovat itsellekin luonnollisia on helpompi suhtautua lasten kykyyn nähdä, aistia ja kokea selittämätöntä. Sellaisille joille nämä eivät ole omasta kokemusmaailmasta tuttuja lasten jutut ovat usein mielikuvitusta. Saatetaan pelätä myös esimerkiksi mielensairauksia. On surullista että näistä asenteista myös lapset pelästyvät ja alkavat pahimmassa tapauksessa pitää itseään outona. Viimeistään kouluiässä näistä asioista yleensä vaietaan koska aletaan pelätä kiusaamista ja erilaisuutta. Halutaan olla ”kuten muutkin.”

Meillä on kaksi herkkää tyttöä ja asumme rintamamiestalossa. Kun esikoinen oli pieni, osasi juuri muutamia sanoja sanoa niin joinakin iltoina kun olin häntä nukuttamassa yläkerrassa meidän huoneessa hän saattoi iloisena osoittaa sormella huoneen nurkkaan ja hihkua että ’täti’. Tämä jäi tähän, mutta nyt sitten kuopus nukkui myös meidän huoneessa pinnasängyssä ja aika saman ikäisenä kuin esikoinen alkoi myös puhua tädistä. Ensin hän puhui että yläkerrassa on ’mummola’ ja että on pelottavaa ja pelkää yläkerran mummolaa.

Tätä mummola puhetta kesti pitkään ja melkein joka päivä. Kun kyselin häneltä että mikä on mummola ja missä se on, niin tyttö kertoi että mummola on täti. Pyysin näyttämään että missä se on ja näytti aina samaa paikkaa. Kyselin että mitä se täti sitten tekee niin kertoi että täti tekee ruokaa. Kysyin että onko se täti kiltti, kertoi että on, mutta pelottava. Usein sanoi että täti tekee ruokaa. Nukkui kuitenkin hyvin siinä huoneessa eikä iltaisin sängyssä pelännyt.

Se vielä pisti mietityttämään kun juuri siinä huoneessa missä tytöt tästä tädistä ovat puhuneet oli silloin keittiö kun tähän muutimme. Tässä talossa käsittääkseni yläkerrassa on asunut vanha nainen vuokralaisena. – Äiti, Keski-Suomi

Toisilla lapsilla myös luontoyhteys voi olla voimakkaampi. Kasvit, eläimet ja ympäröivä luonto ikäänkuin puhuu myös sanatta. Kaikki on energiaa ja lapset aistivat tuon energian erilaisia ilmenemismuotoja ja sanoittavat kokemaansa aikuisille vaikka näin:

Äiti nämä mustikat sanoi että saan poimia ne. -mites ne silleen sanoi? -niihin tuli taika joka antoi niille suun jolla ne sitten puhui. ” Tai kun 3vee ei millään halunnut tulla eräältä kalliolta alas vaan kertoi siellä olevan keijukaisia. Ja lukuisia muita tarinoita enkeleistä, keijukaisista, metsän peikoista ym – Äiti, Pk-seutu

Lasten mielikuvitus ja herkkyys on maailmamme rikkaus. Otetaan siitä opiksi, ihaillaan ja vaalitaan sitä. Maailma tarvitsee enemmän tälläistä lempeyttä, näkemisen lahjaa ja viisautta mitä näissä herkissä lapsissa on. Jos se ei mahdu vielä omaan kokemusmaailmaan niin yritetään olla tuomitsematta tätä kykyä lapsessa. Lasten kautta meidän on itsekin mahdollista muistaa oma herkkyytemme jonka olemme ehkä sulkeneet monien ovien taakse sisimpään. Se herkkyys jonka olemme melkein kadottaneet ”aikuisten” maailmassa. Se herkkyys joka meissäkin sisäsyntyisesti on ja joka lapsena oli elossa meissä. Lapset ovat meille lahjoja jotka opettavat mitä moninaisimmista asioista kun vain avaamme silmämme ja herkistymme kuuntelemaan näkymätöntä ympäröivää maailmaa heidän kanssaan yhdessä.

Haluaisitko sinä jakaa omia kokemuksiasi kommenttikentässä joita olet kokenut lasten parissa näihin asioihin liittyen? 🙂