Viimeksi kirjoitin epävarmuudesta ja sen vastapainoksi päädyin tässä blogitekstissä pohdiskelemaan luottamusta tulevaan. Sain kuulla muilta yrittäjyydestä haaveilevien vertaisryhmässä, että se vaikuttaisi olevan vahvuuteni. Koen kyllä, että luottamus tulevaan antaa minulle voimaa sietää epävarmuutta, mutta aloin miettiä, miten se oikeastaan syntyy? Lisäksi pohdin, miten luottamusta tulevaan voi vahvistaa.

Mistä luottamukseni tulevaan syntyy

Luottamus tulevaan merkitsee minulle toiveikkuutta siitä, että olosuhteista huolimatta kaikki järjestyy. Se ei ole mielestäni ylioptimismia, vaan tietynlaista vastustamisen lopettamista. Tarkoitan sen hyväksymistä, että elämä tapahtuu, enkä voi hallita kaikkea. Yritän realistisesti havaita ja ymmärtää, mihin asioihin pystyn vaikuttamaan ja päästämään irti asioista, joihin en pysty. Kokemusten myötä on syntynyt luottamusta siihen, että voin ainakin useimmiten päästää irti tarpeestani saada jotain tapahtumaan tai estää jotakin tapahtumasta. Yritän hyväksyä sen, että voin pyrkiä etenemään pienin askelin haluamaani suuntaan, ja se riittää, sillä kaikki ei lopulta ole vain itsestä kiinni.

Toiveikkaan asenteen lisäksi luottamukseni tulevaan syntyy kokemuksesta, että elämän kulkuun on jossain määrin mahdollista vaikuttaa. Toisaalta se syntyy myös elämän ennakoimattomuuden hyväksymisestä ja sallimisesta, ja sen myötä tulevaisuuden pelon vähentymisestä. Lisäksi koen tärkeäksi yhteyden itsen, muiden ja luonnon kanssa.

Luottamusta tulevaan on synnyttänyt itseymmärryksen lisääntyminen, kuten omien arvojen tunnistaminen, ja pyrkimys elää niiden mukaan. Se on selkeyttänyt suuntaa ja luonut elämään merkityksellisyyttä. Hyvinvointi on itselleni tärkeä arvo ja olen pyrkinyt sitä kohti opettelemalla tietynlaisia hyvinvointitaitoja. Niiden avulla koen voivani vaikuttaa paremmin siihen, miten reagoin elämän haasteisiin.

Hyvinvointi on ollut toimintaani suuntaava arvo jo ennen kuin olen tiedostanut arvojani. Olen hakeutunut koulutuksiin, joista olen kokenut saavani keinoja edistää omaa ja muiden hyvinvointia. Olen hiljalleen herännyt oman vastuun merkitykseen kehoni hyvinvoinnista huolehtimisessa ja tullut tietoisemmaksi mielen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.

Koen suhteen itseen olennaisen tärkeäksi hyvinvoinnin kannalta. Minulla sen työstäminen on vaatinut vuosien ”pysähtyneisyyttä”, jolloin ei ole tuntunut tapahtuvan edistystä mihinkään suuntaan. Kuitenkin tällöin olen oppinut tarkkailemaan ajatuksiani, tunteitani ja reaktioitani. Se on synnyttänyt turvaa olla läsnä itselleni ja sitä kautta myös muille. Olen huomannut myös tapani puhua itselleni muuttuneen huomattavasti myötätuntoisemmaksi. Arvelen juuri sisäisen puheen vaikuttavan voimakkaasti siihen, miten näen tulevaisuuden. Jatkuva asioiden sujumisesta huolehtiminen lisää ahdistusta, joten pyrin keskittymään siihen, mikä tällä hetkellä on hyvin.

Luottamus tulevaan vahvistuu hyvinvointitaitojen avulla

Ajattelen hieman stoalaisittain, että haasteet eivät elämästä lopu, vaikka olisi kuinka tietoinen, mutta sitä voi muuttaa, miten haasteisiin suhtautuu. Kun huomaa elämän kantavan vastoinkäymisistä huolimatta, luottamus tulevaan vahvistuu. Elämän haasteiden kohtaamisessa on tukea hyvinvointitaidoista. Niihin voi sisällyttää esimerkiksi tunnetaidot, tietoisuustaidot, läsnäolotaidot, vahvuustaidot, vuorovaikutustaidot ja itsemyötätunnon taidot.

Hyvinvointitaidot voi oikeastaan luokitella myös ennaltaehkäiseviksi mielenterveyden taidoiksi, koska ne auttavat stressin hallinnassa sekä fyysisen kunnon ja mielenterveyden ylläpitämisessä. Näiden taitojen kehittyminen edellyttää itsetutkiskelua, mutta myös nähdyksi tulemista, hyväksyntää, rakkautta, turvaa ja aitoa kohtaamista vuorovaikutussuhteessa.

Frank Martelan kirjassa Älä etsi onnea oli hyvä esimerkki siitä, miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tavoittelevat samaa asiaa (vaikkapa hyvinvointia). Toiset saavat huomattavasti etumatkaa sillä, että ovat syntyneet perheeseen, jossa ei ole vaikeita mielenterveyden haasteita, alkoholismia tai taloudellisia ongelmia ja vanhemmat kykenevät tarjoamaan lapselleen turvallisen kodin.

Onnekkaimmilla hyvinvointitaitoja kehittyy siis kuin itsestään. Toisilla lähtökohdat ovat erilaiset ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi onkin opeteltava eroon selviytymiskeinoista. Poisoppimiseen haitallisista selviytymiskeinoista tarvitaan tukea. Yhteyttä toisiin ei voi vähätellä, vaikka lähtökohdat olisivat suotuisammat. Sosiaalinen tuki on tärkeää, jotta luottamusta tulevaan syntyy. Aidosti kiinnostunut ja kuunteleva ihminen tai vaikka vertaisryhmä auttaa muistamaan, ettei tarvitse selviytyä yksin. Jaettu huoli tulevasta vähenee ja jaettu toivo sen suhteen lisääntyy. Haaveilen tällä hetkellä, että voisin sivutoimisena yrittäjänä olla tukemassa toisia vahvistamassa hyvinvointiaan. Tulevaisuus näyttää toteutuuko se.

Lue myös blogitekstini:

https://kultainensulka.fi/epavarmuuden-aarella/

https://kultainensulka.fi/kuulumisia-jostain-pintaa-syvemmalta/